eikkuli80

Minulla meni esikoista odottaessa limatulppa jo 35+ viikoilla. Neuvolalääkäri tuumasi rv 36+ tarkastuksessa, että "keskimäärin vauvat syntyvät lasketun ajan jälkeen" eikä edes uskonut, että limatulppa olisi mennyt. Kohdunsuu oli vähän ulkosuulta auki. Sain ajan ultraan vielä, koska epäiltiin isokokoista vauvaa. Siellä synnytyslääkäri arvioi, että 3800g +/- 200g laskettuun aikaan ja että "elleivät lapsivedet äkillisesti mene, niin ei synny ainakaan lähimpään viikkoon." Siitä meni muistaakseni 6pv kun lapsivettä alkoi aamulla tihkua ja vauva syntyi saman päivän iltana, rv 38+1 ja painoi 3280g.

Niin se alkoi vaan mullakin, työt siis. En kyllä valita työpaikasta, aivan ihanaan työyhteisöön näyttäisin päässeen ja olin aivan onnessani töissä, vaikka kaikki jutut on vielä vähän hakusalla! Tosin vipinää on melko lailla, kun olen alkuluokkien ope. Loppuviikolla sitten tietävät kaikki mahdolliset työkaverit raskaudesta, kiitos yhteissuunnittelujuttujen... No eipä tarvi sitten ainakaan enää salata asiaa.



Olin tänään niin menossa, etten paljoa ehtinyt huomata liitoskipuja ennen puoltapäivää, joten ei kai ne nyt vielä aivan pahimmillaan olekaan :) Nyt kyllä tuntuu... Huomaan kyllä olevani parempi äiti, kun saan käydä välillä töissä. Kotona on paljon raskaampaa! Nyt tuntuu että voimia jää jopa tehdä jotain yleisen siisteyden eteen kotona, kun lapset saa päivällä purkaa energiaa jossain muualla. Ihan kiltisti jäivät uuteen hoitopaikkaan, mutta meillä on se ongelma, että ensi viikolla paikka todennäköisesti taas vaihtuu kun vakihoitaja ei pääse töihin vielä todennäköisesti pitkään aikaan...



Piti varmaan johonkin kommentoida mutta en millään muista. Ai niin, minun äitiysloma alkaa 19.12. mikäli neuvola laittaa myöhäisimmän la:n mukaan eli 28.1. Kuukautisten mukaan la on 23.1. joten kai se silloin olisi viikkoa aikaisemmin. Mutta mikäli jalat kantaa, niin töissä olen 20.12. saakka, mikä on joulujuhlapäivä, tosin sitähän ei tiedä, missä jkunnossa olen kun joulukiireet koittaa! Kai se sitten menee hyväntekeväisyyttä nuo viimeiset päivät.



Mutta nyt puurorumbaa pyörittämään, jos lapset vaikka tänään nukahtais ennen kymmentä. Huvittavaa, että 4-vuotias syyttää äitiä, kun tuli herättämään liian aikaisin, ei tuo ajattelu ollenkaan vielä riitä siihen että jotain tekemistä voisi olla illan touhuillakin - eli kun sänky ei millään houkuta :S



Pitää vielä kertoa tämmöinen "lasten suusta" -juttu, joka sai mulle perunat kurkkuun, nimittäin neiti 2v puraisi ruokapöydässä sormeensa ja siitä herra 4v kauhuissaan hälytti meille, että "Auttakaa, se puraisi suomensottisormeen!" On vissiin viime talven muskareista jotain tarttunut matkaan :)



t. eikkuli 16+3

Esikoinen syntyi 4,5 vuotta sitten 6h synnytyksen ja 1h ponnistusvaiheen jälkeen sydänäänten hävitessä lopulta nopeasti imukupilla vetäen. Eppari leikattiin ja repesin joka suuntaan. Tikkejä satakunta. Pojalla oli painoa 3280g ja hattu 33,5cm. Mulla ne repeämät ei todellakaan parantuneet äkkiä vaan tikitkin oli 50 päivää ennenkuin alkoivat sulaa.



Toista odottaessani ymmärrettävästi pelkäsin valtavasti, vielä kun vauvaa arvioitiin la:han 4-kiloiseksi ja neuvolan muuten kiva täti tuumasi 41rv:lla, että on se sääli jos tulee toinen imukuppisynnytys ison vauvan takia... Jouduin kauhuissani käymään äitipolilla vielä kun ajattelin etten todellakaan synnytä alakautta jos sellainen riski on olemassa! No, vakuuttelivat että voi mennä hyvinkin ja arvio oli rv 41 tasan 4100g. Raskaus meni kuitenkin päivää vaille täydet 2 viikkoa yli, tyttö syntyi jakkaralta ponnistaen 19min nätisti, oli silloin tasan 4100g ja hattu 38,5cm. Äidille tuli vain 3 tikkiä ja nekin kaikki eri puolille. Toipuminen todella nopeaa verrattuna edelliseen.



Että voi se tosiaan mennä hyvinkin! Itse olen ajatellut, että myös synnytysasennolla on merkitystä. Nyt kolmatta odottaessani olen ilmoittanut niin neuvolassa kuin äitipolillakin etten aio enää makuultani synnyttää. Ja toivon todellakin että menisi edes kohtuullisesti, ei ainakaan huonommin kuin tuo eka kerta, koska tämä voi tulla jäämään viimeiseksi joka tapauksessa...



t. eikkuli rv 16+1

No niin, päästiin itse asiaan eli alkaa pikkuhiljaa raskausvaivat "vaihtua!" Nimittäin LIITOSKIVUT alkoi vaivaamaan kuluneella viikolla ja ainavaan pahenee! Tosi pienistä jomotuksista lähti ja nyt, hyvä kun kävelemään pystyy ja levossakin koko ajan vihloo. Ja maanantaista lähtien pitäis pystyä seisomaan päivät töissä... Aamulla olin taas parempi, kun yöllä ei tarvi liikuskella, mutta heti kun lähdin pihalle pentujen perään niin ei tarvinnut kuin muutama askel ottaa niin taas alkoi. Ylipäätään kaikki liikkeet, joissa joutuu liikuttamaan jalkoja vuorotahtiin, ovat pahasta...



Mulle tuli eka raskaudessa joskus n. rv 36 valtavat liitoskivut, oli niinkuin puukkoa olis työnnetty häpyliitokseen koko ajan, ja pelkään että tämä johtaakin taas siihen tilanteeseen... Pakosta joutuu liikkumaan enemmän ja nostelemaan tenavia, niin että saa nähdä kauanko pystyn töissä olemaan :( Ja juuri eilen kun sanoin pomolle, että olisi ihanaa oikeasti PALATA työhön äitiysloman jälkeen (ettei aina tarvisi alkaa HAKEMAAN uutta työpaikkaa) ja tämä uuden työpaikkani pomo sanoi, että hän ei näe mitään estettä etteikö näin voisi tapahtua! Mutta kauankohan on sitä mieltä, jos alan olemaan kovin vaivainen...



Minä aloin tuntemaan vauvan liikkeitä noin viikko sitten eli rv 16. Eilen illalla (16+0) oikein keskityttiin "tiedustelemaan" vauvan liikkeitä ja sekä minä että mies saatiin potkut tuntumaan käteenkin! Ei ilmeisesti kuitenkaan ole se istukka etuseinässä. Onpa jännää. Viimeksi kun en istukan takia tuntenut liikkeitä kuin vasta joskus 20+ viikolla. Esikoisesta muistaakseni rakenneultraan mennessäni 17+4 olin jo tuntenut liikkeitä jonkun kerran.



Täytyy vielä kertoa, että pääsemme mieheni kanssa kummeiksi ystäväperheen toiselle kaksospojalle :) Ovat tosin vielä keskolassa kun syntyivät rv 33, mutta toivon mukaan noin kuukauden sisällä pääsevät kotiinkin jo. Minä en ystäväni raskautta seurattuani voinut kuin toivoa hartaasti, että omassa mahassa olisi vain yksi... vaikka onhan tuo ainutlaatuinen tilanne ja ihme sinänsä, kuten tietysti jokainen yksittäin syntynyt vauvakin, mutta riskit ovat niin paljon suuremmat ja tietysti myös työmäärä sitten vauvojen synnyttyäkin, ja tosiaan pitkä keskolajaksokin voi olla tapauksesta riippuen hyvin todennäköinenkin.



Mutta nyt taas muihin puuhiin koneen äärestä!



t. eikkuli, rv 16+1

Hömpälle: Mulla on ollut sydänoireita liittyen kilpirauhasen vajaatoimintaan paljonkin. Silloin viime raskaudessa, kun homma ei ollut "hoidossa" oli koko ajan kipeitä muljahteluja. Ne ovat vaarattomia, mutta tosi inhottavia!!! Kun lääkitys aloitettiin 6kk synn. jälkeen, nuo oireet lisääntyi valtavasti ja jatkuivat siihen asti, kunnes lääkitystä oli riittävästi eli tasapaino löytyi. Eli oireet voi pahentuakin, vaikka lääkitys on aloitettu. Sekä liika- että vajaatoimintaan voi liittyä sydänoireita ja myös siihen, jos lääkitystä nostetaan liian nopeassa tahdissa. Itselläni on aina tullut noita oireita myös lääkeannoksen noston yhteydessä mutta ne yleensä ne on viikossa helpottaneet. Multa otettiin sydänfilmikin vuosi sitten kesällä ja siinäkin näkyi selvästi säännöllinen liikalyönti mutta se tulkittiin vaarattomaksi. Toivottavasti tästä sepustuksesta oli jotain apua!



Sitten piti kantaa ottamani näihin varusteasioihin. Ei se liinan käyttö ole mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa, jos tuosta aikaisemmasta kirjoituksestani sellaine käsitys tuli! Itse ainakin laitoin alussa liinan monta kertaa liian löysälle ja se aiheutti, että vauvaa piti kumminkin kannatella, ennenkuin opin että sen saa todella laittaa, ei nyt tiukkaan, mutta suht napakasti, koska vauvan paino kuitenkin "löystyttää" sidontaa. Minä olen myös käyttänyt aina kietaisu-risti-2 -sidontaa ja laittanut vauvan siihen pystyasennossa. Virallisestihan vauvan saisi laittaa pystyasentoon silloin, kun lonkat taipuvat sammakkoasentoon (joku ikäraja on 6 viikkoa) mutta esimerkiksi eräs ystäväni on ainakin laittanut vauvat jo laitoksella siihen asentoon. Tuo sammakkoasento on tärkeä, ettei vauvan paino ole esim. vain polvitaipeiden varassa. Liina pitää myöskin asettaa hyvin, sanoisinko "leveästi" pepun ja reisien alle. Vauvan voi myös laittaa samaan sidontaan kehtoasentoon, mutta sitä en ole käyttänyt koskaan (en ole ilmeisesti kehtomallin suosijoita, kun ei tuota yliolanliinaakaan ole oppinut käyttämään). kuulostaa varmaan taas tosi vaikealta, mutta kyllä se alkaa sujua! Itse harjoittelin nukella silloin kun vielä olin raskaana (ison mahan kanssa se alkaa olla muutenkin haastavaa, joten suosittelen aloittamaan ajoissa...) Ja ihan hyvä idea minkä joku sanoi, että jos saisi lainaan kantorepun tai liinan niin voisi kokeilla alussa vauvan kanssa - näin todella kannattaa tehdä, ellei ole varma asiasta.



Kakkoselle tuli hankittua uuden turvakaukalon myötä myös sellainen fleecepussi, jonka saa siihen kaukaloon tai myöskin kärryihin. käytettiin ehkä kaksi kertaa laitokselta tuonnin jälkeen, kun vauva syntyi huhtikuun lopulla ja kesä alkoi vapulta :P Nyt se on lainassa, mutta voisin kyllä kuvitella että tammivauvalle sillä olisi enemmän käyttöä, varsinkin kun luvassa on lasten muskari- päiväkerho ym. pikaisia reissuja. Meidän vauva oli aika iso mötky, painoi 4100g joten se pussi mikä meillä oli, tuntui käyvän pieneksi aika äkkiä! On joku icebear tvst. merkkinen, lastentarvikekaupasta ostettu, todella lämmin kyllä, ettei vaatetta tarvitse paljoa kuin yläpäässä ja hartioilla. Jos teette itse, niin suosittelen pitempää jalkaosaa kuin noissa valmiissa!



Mitähän vielä. Jos joku jo miettii syöttötuolin ostoa ja haluaa sijoittaa vähän pitemmälle tulevaisuuteen, niin voin suositella lämpimästi Stokken tripptrapp -tuolia. Me ostettiin toinenkin, kakkoselle siis, käytettiin siihen ykkösen turvakaarta niin ei tarvinnut kaikkia ostaa uusiksi. Ykkönen halusi viime talvena luopua "vauvatuolista" mutta pikku paussin jälkeen se on kelvannut mainiosti lastenhuoneessa "työtuolina" pöydän ääressä.Sitähän mainostetaan että menee hamaan teini-ikään asti..... Niitä löytyy myös huuto.netistä ym. paikoista vähän halvemmalla. Uusien hinnat on näköjään nousseet hurjaa kyytiä siihen verrattuna mitä ekasta tuolista maksettiin joskus loppuvuonna 2003.



Mutta nyt isäntä hoputtaa filmiä katsomaan, joten ei kai tässä kun ruveta iltapalalle siinä samalla... AI NIIN; jotain liikkeitä olen minäkin tuntenut! Tosin aina ehtiä rauhoittua niitä kuuntelemaan, ovat vielä niin hentoisia. Lähinnä tuntuvat siinä kohdassa, missä housun resori painaa mahaa vasten pieninä a muljahduksina - ja tällä kertaa olen satavarma, että nämä eivät ole suolistoperäisiä liikkuja!!!



:) eikkuli ja hippis 16+0