eikkuli80

Kysyn tätä koskien läheiseni tilannetta. Heillä siis todettiin, että miehen spermassa ei ole ainuttakaan siittiötä, nainen on verikokeiden perusteella terve. Ajattelin kysyä, että onko teillä vastaavaa kokemusta? Mikäli siittiöitä kiveksistä löytyisi lisätutkimuksissa, niin ainoana vaihtoehtona on ilmeisesti koeputkihedelmöitys. Mitkähän tällaisessa tapauksessa ovat mahdollisuudet saada biologinen lapsì, tai ovatko huonommat jos siittiöitä olisi edes muutama...?

Ensimmäinen lapsi syntyi väkivaltaisesti imukupilla sängyllä selällään maaten oysissa v. 2004. Kätilö ei hyväksynyt muuta asentoa, kyljellään vauvan sydänäänet olivat huonommat - itsellä koko ajan oli tarve YLÖS.



Sen jälkeen en suostu enää makuultani synnyttämään.



Toinen lapsi syntyi v. 2006 kokkolassa jakkaralla, olin sairaalassa 3 tuntia jotka koko ajan jalkeillaan. Ensin kävelin, keinuttelin, sitten vesien mentyä olin suihkussa (ammeeseen en enää silloin päässyt). Ponnistusvaiheessa tuntui ensin mahdottomalta taittua matalalle jakkaralle, joten yritin ensin polviltaan sängyn reunaan nojaten, mutta eipä siitä oikein valmista tullut. Kätilö kannusti jakkaralle ja siitä viimein alkoi ponnistussuunta löytyä (jotenkin muistan vieläkin, miten piti ponnistaa :) ) ja vauva syntyi. Mies tuki kainaloista, minä puristin hänen reisistään. Kun vauva alkoi tulla ulos, vaistomaisesti nousin enemmän seisomaan, mitä kätilö kehui jälkeenpäin, että maltoin olla ponnistamatta (en kyllä kerennyt kiinnittämään asiaan mitään huomiota, kunhan yritin lieventää tuskaa). Kun vauva oli maailmassa ja napanuora katkaistu, siirryin sängylle ja sain lapsen heti rinnalle. Tästä synnytyksestä jäi kaikenkaikkiaan tosi positiivinen ja myönteinen kuva. Tikkejä tuli muistaakseni 3, eli tosi vähillä vammoilla edelliseen synnytykseen verrattuna päästiin. Ponnistusvaihe kesti kaikkiaan 19min, en kyllä tiedä kuinka pitkä aika siitä meni tuossa aluksi polvillaan.



Voin kyllä lämpimästi suositella jakkaraa! Eräs ystäväni päätti kannustuksestani kokeilla. Hänellä oli epiduraalikin, mutta sai ponnistaa jakkaralta. Ei tarvittu tikkejä tai eppareita ja oli todella tyytyväinen.



Tällä kertaa olen ilmoittanut jakkaratoiveesta kaikille ekasta neuvolasta lähtien...



t. eikkuli rv 17+2

Lootuskukkaselle myös, käsittämättömän huoleton bussikuski!!! Toivottavasti teit valituksen. Mulle on käynyt kaksi kertaa ohraisesti bussissa esikoisen aikaan kun kaupungissa asuttiin ja julkisilla pääasiassa kuljettiin, molemmat oli niitä vanhoja ei-matalalattia-malleja. Eka kerralla vanha nainen nosti vaunuja avuksi ulos, kesken kaiken alkoi ähkyä että käsi ei kestä kun on niin huonona! Olin aivan paniikissa ja jotenkin melkein yksin nostin ne vaunut ulos, vaikka nainen roikkui mukana... onneksi lapsi pysyi kyydissä siinä rytäkässä. Kukaan muu ei tarjoutunut auttamaan vaikka bussi oli melkeinpä täynnä. Toisella kertaa sama tilanne, poistuin bussista ja nuori mies auttoi, mutta TIPAUTTI otteensa vaunuista ennenkuin oltiin maassa! Vauva oli muutaman kk:den ja hyppäsi vaunuissa niin paljon kuin jalkapeite (onneksi oli päällä vaikka kesä olikin!) antoi myötä. Sen jälkeen en ole IKINÄ pyytänyt ulkopuolisilta apua. Tuosta viimeisestä jäi aivan traumat... Yhden ainoan kerran bussikuski on vaivautunut auttamaan, ja silläkin kertaa luultavasti siksi, että bussi oli tyhjä. Voi taivas, jos lapsesi olisi jäänyt yksin pysäkille...!



Meidän isukin kausi on ohi ja hyvä niin :) Tosin en tiedä, malttaako kokonaan lopettaa pelaamista kun on sitä 25 vuotta tehnyt. Tehköön aivan oman valintansa, mutta seuraava joukkue voisi olla huomattavasti lähempänä kuin tämänkesäinen...



Nyt katsotaan vielä jakso dvd-boxista, eilen olin niin väsynyt että nukahdin ennen kuin lapset...



eikkuli edelleen 17+1

Viikonloppu on tosiaan, mutta tämä mamma ainakin on ihan tööt. Takana eka työviikko + eilen miehen paapan hautajaiset. Yöllä taas valvoin ja olin surullinen sitten vielä päivänkin edestä. Istuttiin kirkossa eturivissä ja eka virsi oli sellainen, jota en ole ikinä kuunaan pystynyt kuivin silmin laulamaan... joten siinä vaiheessa aukes viimeisetkin padot ja muutenkin oli vaikea saada niitä hillittyä. Haudalla meidän 2v. halusi poimia kukkia kun kerran muutkin veivät kukkia kummulle, joten sitten taiteltiin kanervia ja vietiin ne sinne joukkoon. Mutta elämä jatkuu ja sukuun on tulossa lapsenlapsenlapsia kaksikin, joten näin se vaan menee.



Kohta kurvaa anoppi ja appi pihaan ja lähdetään yhdessä mieheni (toivottavasti viimeiseen) pesispeliin tältä kesää. toinen vaihtoehto on, että niitä on vielä edessä pahimmillaan tusina...



Masuun ei oikeastaan paljon uutta kuulu, torstaina tilanne tuli tutuksi kaikille mahdollisille pomoille, joista yksi (naispuolinen!) oli arvellut työkaverille minun jäävän lomalle jo ihan pian. Onkohan tämä todella niin ison näköinen??? Liikkeitä tuntuu mutta en kovin aktiivisesti ole niitä seuraillut. Taitaa olla hiljaiseloa raskauden suhteen tässä vaiheessa, jos ei mitään ihmeempiä ole, ehkä hyvä siis näin.



mutta nyt pakkamaan lapsille jotain herkkuja mukaan, jos jaksaisivat pysyä suht aloillaan iltapäivän ajan...



eikkuli 17+1

JB:lle: eräs työkaveri oli myös raskautunut steriloinnin jälkeen, hänellä oli putket solmittu ja katkaistu, mutta katkaistut päät olivat kasvaneet takaisin... tosin alkio ei koskaan päässyt kohtuun asti vaan jäi munatorveen kasvamaan eli kohdunulkoiseksi. Mutta siittiö oli kuitenkin päässyt perille saakka! Että kyllä elämä on vain sitkeää, kun sille päälle sattuu... ja itse kun olen ajatellut myös sterilointia sitten kun lapsiluku on täysi...



Salsattarelle voimia tilanteeseesi! On totta, ettei kukaan voi ottaa palaa surustasi kannetavakseen, mutta jos huolten kertominen keventää taakkaa, niin ainakin minä kuuntelen virtuaalisesti mielelläni :)



Luin juuri iltalehdestä pojasta, joka oli jäänyt auton alle koulupihassa :( Kamala juttu! Tuli mieleen,alakoulun ope kun olen itsekin, kun eräässä liikenneturvakoulutuksessa luennoitsija sanoi, että suurimman vaaran koululaisten liikenteessä aiheuttavat vanhemmat, jotka kuskaavat lapsiaan koulupihaan tai sen lähettyville. Ikävä kyllä näin se taitaa olla, ja tässä meille surullinen esimerkki :( Mutta millä sen saisi menemään perille? Sanokaapa te jotka olette jo koululaisten vanhempia, minusta kun tuntuu että tällaisiin asioihin puuttuminen aiheuttaa vaan tarpeetonta närää... Meidän naapurostossa asia on mennyt aika pitkälle, vanhemmat kuskaavat lapsiaan koululle joka on muutaman sadan metrin päässä ja on alikulku ison tien alikin. Eräs naapurin rouva perusteli kuljettamistaan sillä, että hänestä on niin kiva viedä ja hakea lapsiaan aina kun se vain on mahdollista.



No, mutta omaan masuun. Ihan paksusti jakselee, huomenna sitten yhteinen koulutusiltapäivä joten koko kunnan työkaverit tulee tietämään ihan varmasti! Tosin liikkeitä en ole tuntenut/ehtinyt tunnustelemaan ja olin aamulla jo ihan varma,että siellä ei enää mitään elämää ole... Neuvolaankin on vielä yli 2 viikkoa aikaa.



Nyt täytyy lähteä esikoista viemään leikkimään ex-hoitokaverin luokse. ensi viikon päivähoitokuviot on vieläkin epäselvät, oh no...



aika vilkasta muuten keskustelu meidän ketjussa!



eikkuli 16+5