eikkuli80
Seuratut keskustelut
Kommentit
ja hyvin meni, vaikka jännitti etukäteen. Soitin äitipolille etukäteen ja kysyin, että voidaanko ottaa mukaan kun muuten olisin joutunut menemään yksin koko ultraan. Lupasivat, että sen aikaa vaikka joku hoitaja voi katsoa perään, elleivät lapset pysy rauhassa ultrahuoneessa mutta menikin niin hyvin että lapset oli siellä koko ajan mukana. Kyseessä siis rakenneultra ja mahan päältä tehtynä. Edellistä odottaessani esikoinen, alle 2v silloin, oli mukana myös ja hyvin meni sekin kerta.
Vinkiksi, että kannatta ottaa lapsille jotain natusteltavaa (meillä oli rusina-askit ja tikkarit) ja vaikka joku kirja tai lelu, jos tulee aika pitkäksi.
toivottavasti saat keskustella jonkun tai joidenkin kanssa ajatuksistasi nyt raskausaikana.
Voi olla mahdollista kelle tahansa, että synnytystapa-arviossa todetaan, ettei lapsi mahdukaan syntymään. Itse olen kokenut 2 alatiesynnytystä, joista toinen on mennyt "huonosti" ja toinen hyvin, jos omalta kannaltani ajattelen. Molemmista olen silti toipunut ihan hyvin. Kolmas on tulossa ja taas kerran, eniten pelkään mahdollista joutumista keisarinleikkaukseen. Ystäväni synnytti juuri keisarinleikkauksella ja täytyy sanoa, että tuntui pikkujutulta ne omat alapään tikit, vaikka niitä nyt olikin silloin enemmän kuin tavallisesti, kun näki että ystävän maha oli revitty auki navasta häpykarvoitukseen asti. Alatiesynnytyksestä toipuu suht ennalleen noin 2 viikossa, tietysti vielä pitkään sen jälkeenkin tapahtuu, ystäväni on edelleen kipeä ja synnytyksestä on aikaa 4kk. Jos pelkäät, että seksi "huononee" synnytyksen jälkeen niin voin kertoa, että alatiesynnytys vain paransi tuntoherkkyyttä ;) Enpä millään omaani vaihtaisi takaisin synnyttämättömän römpsään.
Sinulla on kuitenkin kaikki aika tästä synnytykseen asti miettiä näitä asioita, hakea tietoa ja keskustella ja toivottavasti näin teetkin. Omien kokemusten nojalla, siihen synnytykseen tulee keskityttyä liikaa, kannattaa yrittää suunnata ajatuksia paljon, paljon enemmän siihen aikaan kun teitä sitten on kotona kolme eli vauva-arkeen. Monet ystävänikin ovat sanoneet, että koko synnytyksestä on tehty aivan liian iso juttu, loppujen lopuksi se on äkkiä ohi ja sinulla käsissäsi vauva, joka pitäisi saada pysymään elossa ja hoidettua ja teistä on siinä samalla tullut perhe. Kaiken maailman synnytysvalmennukset ym. keskittyvät lähestulkoon vain ja ainoastaan tähän lyhyehköön tapahtumaan raskauden ja vauva-arjen välissä, vaikka suunta voisi olla enemmän tulevaisuuteen päin.
Imetys, sekään ei kaikilta onnistu ja vaatii motivaatiota, kun vauvalla ei ole siitä aikaisempaa kokemusta eikä äidilläkään eka kerralla. Mielestäni imetys ei muovaa enää kuin nännit, rinnat ovat venyneet ja paisuneet jo raskausaikana. Raskausarpia tulee jos on tullakseen, mutta ihan mukava on ollut nähdä että ne vaalenevat ajan myötä. Itselläni on takana kaksi imetystä, esikoisen 6kk ja toisen 1v2kk ja rinnat riipahtivat siinä vaiheessa kun aloin aktiivisesti laihduttaa vuosi sitten, eli imetyksillä ei ollut tämän kanssa osaa eikä arpaa. Itse imetystekniikka on alussa haastavaa. Imetyksen olen kokenut rauhoittavan äitiäkin, ainakin toisen lapsen kohdalla joskus jo aamuyöllä odottelin, että koska vauva herää syömään kun en itse saanut unen päästä uudelleen kiinni, imetystuokion jälkeen endorfiinit auttoivat nukahtamaan.
Tässä siis joitain hajanaisia ajatuksia... toivottavasti oli jotain apua.
t. eikkuli rv 30+1
että erikoisesti meillä menee nuo nla-käyntien välit, nimittän nyt kun mulla neuvolan mukaan ensiviikolla on nla + ylim. lääkäri 30+1 (oikeat viikot 30+6), niin sitten kuulemma 3 viikon välein 36 viikolle ja sen jälkeen 2 viikon välein. Outoa?! Aikaisemmin olen kyllä hypännyt siellä 2 viikon välein rv:sta 30 lähtien ja sitten 36 viikolta viikon välein. Mutta eipä siinä mitään jos ei ongelmia tule. Onko muilla näin vai jotenkin muutoin? Onkohan tämäkin juttu eri jälleen- kuin ensisynnyttäjillä?
Ajattelin ensin kirjoittaa tänne vain sen kunniaksi äkkiä, että tosiaan tänään tuo yksi rajapyykki eli 30rv:a tuli täyteen, mutta tulipa mmuutakin asiaa kun lueskelin tän ketjun toisen sivun :)
_Hömpälle_ ensinkin: TSH kuulostaa ihan hyvältä jo (1,5) mutta tuo T4V on kyllä huolestuttavan alhainen! Eli sehän kuvaa sitä, kuinka paljon kehossasi on sitä kilpirauhashormonia vapaana (tai sen yhtä muotoa, ja muistaakseni se on juuri sitä mitä purkista otetaan), TSH taas on aivolisäkehormoni jonka määrä kertoo, paljonko aivolisäkkeen pitää "käskyttää" kilpirauhasta. T4V:n pitäisi olla vähintään 14 näin raskausaikana. Labran alaraja taitaa olla jotain 9-10. Sinuna lisäisin edelleen vähän lääkitystä. Itsehän jouduin vähän vähentämään, kun TSH laski (itsekseen pykääntyi ilm. raskaushormonien yhteisvaikutuksesta) 0,32:een ja alkoi tuntua että vähän liian lujaa menee, T4V oli kuitenkin reilusti alle ylärajan. Mutta ei kun soittoa lääkärille!
Mullakin on jotain vaikeuksia hengittämisen suhteen, lähinnä siis makuuasennossa (sama onko sitten selällään vai kyljellään vai mitä), niin alkaa ahdistaa aika nopeasti ja asentoa pitää vaihtaa alvariinsa. Välillä kyllä löydän itseni nukkumasta liki mahallani yöllä, iiks...
Joku kyseli että kuinka päivähoitopaikan voi menettää, no siten, että kun lapset ovat olleet ns. varapaikassa syksyn hoitajan sairasloman takia, sitten vakihoitaja palasi töihin, mutta parin viikon päästä joutui uudestaan sairaslomalle eli ei ollutkaan työkykyinen, niin kun edelliset paikat olivat menneet toisille niin meille ei sitten oikeastaan ollut missään paikkaa ja lapset ovat olleet siellä täällä pari päivää aina :( tosi raskasta. Mutta eilen pilkahti aurinko tähänkin risuläjään, nimittäin kun vein heidät erääseen ryhmikseen eilen ja eteisessä aamulla lyhyesti millainen tilanne meillä on, sieltä soitettiin tunnin päästä ja kysyttiin, että voisivatko meidän lapset jäädä heille hoitoon loppuajaksi! Voitte kuvitella että melkein itku pääsi, kun joku tosiaan HALUSI ottaa meidän lapset hoitoon ja järjestivät todella vielä kaiken byrokratiankin kuntoon minun puolesta. Saavat tuonne mennä sitten myös synnytyksen ajaksi tammikuussa. Oli olo kuin lottovoittajalla, tässä päivähoitotilanteessa! Nyt tuntuu taas että jaksan vaikka loputkin 5 viikkoa töissä kun päivähoitoasiat on kunnossa :) Nyt tuntuu melkeinpä siltä, että sitten kun lapsia on 3, niin voisi olla kuitenkin tuollainen paikka parempi kuin hoitaja kotiin tai pph, kun siinä on kuitenkin kaikki yhden ihmisen varassa koko ajan ja tämmöiset tilanteet ovat ihan mahdollisia kun elämästä on kysymys.
Mutta nyt täytyy laittaa lapsille tomi traktoria koneelta kun menin jo lupaamaan... ja korkata joulusuklaarasia jonka ostin kauppareissulta :P
Viikonloppuja!
t. eikkuli 30+0
kohdunsuu oli täysin suljettu ja kiinteä, kanavaa 3cm jäljellä. Supistuksia silti kohtuullisen jatkuvasti, joten aika paljon niitä näköjään saa olla ennenkuin alkavat vaikuttaa. Minulla on 3. raskaus menossa ja tämä on ensimmäinen, jona supistuksia on tuntunut ennen synnytyspäivää. Toivon mukaan silti raskaus jatkuu vielä vähintään kuukauden, mieluiten kaksi...