eikkuli80

Piti heti näin aamutuimaan vääntyä koneen ääreen, lapset mankuvat muumia mutta äitin pitää ensin tutkia palsta ;)



Ihana viikonloppu, meinaa vaan olla nykyään liian lyhyt tämä 2pv vkl, mulle kelpais kyllä suhteessa 3pv lomaa ja 4 vaan töitä... aamulla on neuvola, täytyy tädille kertoa. Nukun nimittäin viikolla tosi huonosti ja näin viikonloppuisin, kun ei tarvitse murehtia heräämisestä, kuin tukki :/ Viikot sitten olen aivan naatti ja ensi viikollakin tiedossa pitkiä päiviä.



Meillä on hankinnat siinä mallissa, että vaunut odottaa autotallissa, pehmusteet pitää pesaista (kuomussa onkin haastetta...) emmaljungat, jotka ostettu syksyllä -03, taitaa olla v. -02 mallia. Seisomalaudan ostin viime viikolla, kun niitä tuplarattaita ei ole aikomus ostaa takaisin. Turvakaukalo on lainassa ja olen luvannut, että kunhan sairaalaan tuotte, niin ei kiirettä palauttaa. Äitiyspakkaus on odottanut makuuhuoneen nurkassa ja pikkuvaatteet pitäisi kaivaa esille, mullakaan ei mitään intressiä ole hankkia niitä lisää ellei nyt sitten huomaa että ovat aivan puhkikuluneita (tuskin vaan). Vauvalle olen hankkinut paketin pampersiin pienimpiä vaippoja, kun niitä saa eräästä kaupasta 99c/pkt. NIitä ei tosin yleensä ole meidän lapsille mahtunutkaan kauemmin kuin sen yhden paketin ajan :) uusi sinkkivoide pitäisi hankkia ja relatipat jääkaappiin, mutta minusta on ihan turha lähteä hätäilemään muita mahatippoja, meillä niistä ei ainakaan koskaan ole ollut mitään apua. Pyllyrasvaksi olen käyttänyt bepanthenia tai tuota natusanin sinkkirasvaa, muut on saanut unohtaa. D-vitamiinit tarvitsee aloittaa vasta ihan aikaisintaan 2vk iässä, ja ne olen aloittanut silloin vain jos vauvalla ei ole muita mahavaivoja ollut. Dee-tipat ovat osoittautuneet vatsaystävällisimmiksi. Liivinsuojat ovat olleet meillä ne, joista kestoillaan, eli ompelin esikoista odottaessani flanellisia 4-kertaisia ympyröitä ja tilasin muutaman fleece/hamppuparin netistä, niitä tilasin sitten toisen kohdalla lisää ja nämä riittänevät. Kertakäyttöisiä on yleensä mennyt vain pari pakettia koko imetysaikana, nuo kestot ovat olleet paljon mukavampia käytössä. Kestovaippojen suhteen sitten katson ajallaan, miten se menee, alussa luultavasti kokeilen harsoja ja bumpy-kuoria jotka periytyvät isommilta lapsilta, sitten kun jaksan. Jotenkin lasten myötä on vaatimustaso itselle laskenut kun omat voimat ovat tulleet tutuiksi. Esikoisen kohdalla olin suorastaan fanaattinen kestovaippojen suhteen ja sitten en jaksanutkaan...



Pinnasänkyyn ja vaununkoppaan ostin uudet patjat kun kaupan ohi ajoin. Kauhistuin vain tätä tolkutonta hintojen nousua!!! Nimittäin vanupatja, täysin samanlainen minkä esikoiselle ostin v. 2004, maksoi silloin 24e, nyt 39e. Vaununpatja, sekin täysin sama minkä ostin 2v sitten eli 2006, järkyttävä hinnannousu 7e -> 16e!!! Eli nämä kaksi yhteensä 55e. Onneksi ei tarvitse ostaa juurikaan muuta uutena... ja mainittakoon että kauppakin oli sama, Seinäjoen Huvikumpu. Ei nyt kovin hyvää mainosta heille, mutta aiheesta!



No joo, tässä siis vähän vuodatusta tarvikkeista, mutta nyt aamupuuron syöntiin!



eikkuli 31+2

Pikaisesti: Curious: tavallaan lohduttavaa että meitä köntyksiä on muitakin... Kun lääkäri arvioi että paino tällä hetkellä menee kahteen kiloon, niin kysyin että paljonko se mahtaisi olla laskettuun aikaan mennessä ja hän vain naurahti, että sitä on mahdoton arvioida (?!). Tarkistin kuopuksen nla-kortista että rv 32+3 oli ollut painoarvio 1,9kg ja la:han mennessä 4kg. Syntyi 41+6 ja oli 4,1kg. Nuo painoarviot siinä raskaudessa kyllä menivät hyvin nappiin, kun 41+0 arvio oli 4,1kg. Eli jos tämä pitäisi paikkansa, tulossa olisi yli nelikiloinen vauveli tällä kertaa :S



Mutta nyt täytyy lähteä joulunavaukseen.



eikkuli 31+0

ainakin minulle on sanottu että viikkoannos tavallaan on ratkaiseva, arvotkin "tasaantuvat" viikossa nostojen/vähennysten yhteydessä, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Paras vaihtoehto tietenkin olisi joka päivä tasainen annos. Miksei sinulle ole muuten määrätty pienempiä tabletteja, niillä saa annostusta rukattua tarkemmin? Itse olen ottanut lääkkeen mihin aikaan tahansa vuorokaudessa jos olen huomannut unohdukseni. Tosin usein sen vasta huomaa seuraavana aamuna...



t. eikkuli, 2xiso + 1xpieni tbl/vrk

Iltaa vaan kaikille ja uusille tervetuloa joukon jatkoksi! miksipä tänne ei sopisi mukaan, turha ujostella!



Jouduin käymään ma-iltana synnytysvastaaotossa kontrollissa, kun liukastuin ja kaaduin pihassa betonialtaaseen. Onneksi selälleni, mutta TAAS. Pari kk sittenhän luistelin töissä portaissa. Supisteli kipeästi muutaman kerran, ekan kerran heti kaatuessa ja mikä pahinta (ja nolointa) siinä kun kumahdin maahan, lirahti housuihinkin jotain ja olin tietysti varma että lapsivettä sieltä tuli. Ei paljon, mutta esikoinen kun käynnistyi ns. korkealla lapsivedenmenolla niin tiesin mitä sekin on. No tämä liru oli luultavasti vain pissaa ja hyvä niin. Mutta jonkin aikaa rauhassa oltuani lähdin kuitenkin näytille, kun supistuksia tuntui tulevan ja sairaalassa sitten otettiin käyriä pitkät pätkät ja niissäkin oli supistukset 10min välein. En tosin osaa sanoa, onko niitä tullut aiemminkin iltaisin tuohon malliin, ei ainakaan yhtä tuntuvia, vaikkeivat nämäkään varsinaisesti kovin kipeitä olleetkaan alun jälkeen... Lääkäri tutki tilanteen ja kohdunsuulla oli onneksi kaikki kiinni ja kaula jäljellä, joten kotiin pääsin ja töihinkin menin heti eilen. Se hyvä puoli tässä oli verrattuna jos olisin tk-lääkärille mennyt kuten viimeksi, että nyt ei väännelty kättä yhtään vaikka sekin jäi alle, vaan keskityttiin ainoastaan vauvaan kun käsi kerran liikkui käskystä, tk-lääkäri kun keskittyi silloin vain käteen ja jalkaan jotka olivat nitkahtaneet :) Tämän vertailukohdan huomaaminen oli suorastaan koomista...



No, tulipa ainakin etsittyä tie uuteen sairaalaan ja synnytysosastolle. Jotenkin erikoinen olo tuli kyllä kun katseli käyriä siinä miehen kanssa, että nytkö me oikeasti tultiin jo synnyttämään? Onneksi ei kuitenkaan vielä, vauva saisi toki kasvaa vielä. Painoarvio oli nyt 2kg. Mies oli haltioissaan kun näki ultrakuvan, minä en sitä taaskaan nähnyt ollenkaan ja kun olisin keskeyttänyt lääkärin ja pyytänyt saada nähdä, hän lopetti jo koko tutkimuksen. Vauva oli pää syvällä lantiossa ja kuulemma kasvot eteenpäin, silmät auki katseli että mitäs nyt tökitään :)



Olen kyllä ollut tosi poikki tuonkin välikohtauksen jälkeen, lisäksi olen joka aamu herännyt klo 5 huolimatta nukkumaanmenoajoista. Huomenna piti olla neuvolalääkäri mutta sitä ei nyt ole kun sisätutkimus on kerran tehty, neuvolakin siirtyi ensi viikkoon. Kai tässä pitää sitten yrittää sinnitellä töissä vielä 4 viikkoa, nyt kyllä tuntuu että jokainen päivä on liikaa - ainakin tällä viikolla...



...nyt nukkumaan...



t. eikkuli 30+4

Kaksi synnytystä on takana. Ensimmäiseen lähdin valmistautuneena kestämään niin pitkälle kuin omin voimin + "luomu"menetelmillä pärjään, sitten lääketiedettä lievimmästä alkaen mukaan jos tarvis. Se eka synnytys ei hirmu hyvin sujunut, avautumisvaiheen olin ammeessa ja sain vyöhyketerapianappeja (niistä en kyllä tuntenut mitään etua). Avautumisvaiheen lopussa (9cm) sain aquarakkuloita ja ilokaasua, kun jouduin nousemaan ammeesta kuivalle maalle. Ponnistusvaiheessa jouduttiin käyttämään imukuppia ja käsittääkseni välilihaa puudutettiin (?), siitä ei kyllä ollut mitään apua, kipu oli imukupin vetämisen takia järkyttävä ja sitä lisäsi vielä häntäluun katkeaminen.



Toiseen kertaan lähdin kauhunsekaisin tuntein, mutta päätöksenä olla pystyssä mahdollisimman paljon ja saada toivottavasti ponnistaa pystyasennossa. Kivut olivat hyvin siedettäviä aina siihen asti kunnes lapsivesi meni 1,5h ennen vauvan syntymää, siihen saakka pärjäsin kuumahaudepusseilla ja liikkumalla. En päässyt vedenmenon takia enää ammeeseen joten olin suihkussa, mies auttoi suihkuttamalla kuumaa vettä alamahalle ja -selkään supistuksen aikana, pyörittelin samalla lanteita ja käytin myös ääntä tällä kertaa. Aquarakkuloitakin laitettiin, ne helpottivat vähän paineen tunnetta alamahalla ja -selässä. Vettä voin todella suositella. Vauva syntyi jakkaralla ponnistaen nätisti vaikka ei tuntunut välillä olevan tulossakaan. Sängyssä en maannut kuin ne ohikiitävät hetket kun kätilö teki sisätutkimuksia synnytyksen edetessä pari kertaa.



Molemmat synnytykseni ovat kestäneet 5-6h eli olleet kestonkin suhteen sietorajoissa. Kivut ovat olleet kovimmillaan vesien menon jälkeen, eka kerralla tosin kalvot puhkaistiin reilu tunti ennen syntymää. Varmasti jos olisivat venyneet paljon pidemmiksi, niin olisi voinut voimat loppua jos kivut olisivat olleet niin voimakkaita koko ajan ja olisin halunnutkin jotain apua. Mutta olen tuntenut että niin kauan kuin pärjään, yritän ilman kovia lääkkeitä ja näin on mennyt. Nyt kun kolmas koitos on edessä, niin vähän taas mietityttää, varsinkin kun uudessa sairaalassa on käytössä kokoaikainen sydänäänten seuranta, eli vyötettynä pitää olla koko ajan... minä kun olen kokenut että liikkuminen ja vesi auttavat parhaiten, niin tuntuu että tuo saattaa haitata paljonkin synnytyksen aikana.



t. eikkuli rv 30+4