eikkuli80

Mulla oli viime raskaudessa kilpirauhasen autoimmuunitulehdus ja hoitamaton vajis siitä johtuen koko ajan päällä. Luojalle kiitos vauva selvisi vahingoitta ainakin tähän asti (on pian 3-v. tyttönen). Luultavasti tuo tulehdus oli alkanut jo ekan raskauden jälkeen. Sille ei voitu mitään tehdä, tulin kyllä huomaamaan ettei lääkäritkään tienneet mitä tehdä. Lääkitystä ei aloitettu vaikka myöhemmin kuulin että olisi pitänyt heti kun ekat arvot testattiin, varsinkin kun kilpirauhasvasta-aineita (tpo-ab) oli vielä hurjasti.



Puoli vuotta synnytyksen jälkeen vajis oli niin paha ja kunto huono että lääkityksen aloittamista ei enää arvottu. Olen nyt syönyt thyroxinia 2 vuotta. Nyt raskausaikana lääkitystä on lisätty, ohje on että heti kun saat tietää olevasi raskaana, lisää lääkitystä 25 mikrogramman tabletilla (eli sillä pienellä) ja ekoihin verikokeisiinkin vasta siitä jonkun viikon jälkeen. Kai sinulla on tyroksiinilääkitys tällä hetkellä?



Minulla tähän asti (33.rv) lääkitystä on jouduttu lisäämään 150 mikrogrammasta (1,5 isoa tablettia) 225 mikrogrammaan (2isoa ja 1 pieni). Eli tyroksiinin tarve kasvaa raskausaikana. Välillä sen on huomannut itsekin omasta vireydestä, että varmaan arvot on huonontuneet ja verikokeet on sen vahvistaneet. Nyt tässä loppuvaiheessa hoitotasapaino on ollut parempi kuin alkupuolella. Oksentelukin kai vaikuttaa asiaan jonkun verran. TSH pitäisi olla rask. aikana 1:llä alkava tai alle ja t4V yli 14. Kontrolleja mulla on sillä tiheydellä että 6 viikkoa max.väli. Lääkäreiden kirjassa on sellainen ohje, että kerran / 3kk, mutta tuo 3kk on raskausaikana todella pitkä väli, varsinkin jos hoitotasapaino ei ole kohdallaan.



Hoitamaton vajis todella voi aiheuttaa monenlaista, mutta tällä kokemuksella nyt voin sanoa että hoidetun vajiksen kanssa raskaus on sen osalta sujunut ihan hyvin. Kannattaa vaatia kunnon hoitoa!



t. eikkuli 32+5

Valvon täällä täydellisen masennuksen kourissa. MIehen kanssa otettiin yhteen niinkin isosta asiasta, kun istuin illan lattialla kampaamassa lampaantaljaa (siis sitä sellaista vauvalle tarkoitettua) ja kampa välillä osui parkettiin. Siitä mies huomautti että tulee naarmuja ja käski laittaa pyyhkeen alle tai mennä maton päälle kampaamaan enkä suostunut, koska se kampa olis muuten ollut koko ajan kiinni matossa tai pyyhkeessä, alustan piti nimenomaan olla kova että siitä hommasta jotain tulisi. Sen jälkeen kun sain homman viimeinkin valmiiksi, niin eikö tämä laittanut kaikki valonheittimet päälle ja alkanut tarkistaa lattiaa ja oli löytävinään sieltä muka jonkun uuden naarmun ! Niinkun tuo lattia ei muuten olisi lasten jäljiltä kuin vasaralla hakattu, niin nyt sitten isäntä alkaa hinaamaan jonkun korkeintaan hiuksenohuen naarmun takia, josta ei voi sanoa onko se tänään tullut vai milloin!!!!! Kertakaikkiaan täytyi todeta, että on mun elämällä joku tarkoitus, saa jälkipolvet tarkastella olematonta naarmua lattiassa että tuon se jätti jälkeensä, herranjumala sentään! Ja kun siinä lattiassa todellakin on miljoona kolhua!!! Ja mitähän itse isännyys on saanut aikaan kun on vasaralla jonkun kerran sivuun osunut naulatessaan täällä sisällä??? En varmasti ole mennyt työn jälkeä arvostelemaan vaikka olisin ajatellutkin että olisi voinut näkyvällä paikalla siistimminkin toimia?!?!?



NIin että jos joskus niin nyt on kyllä yöunet lopullisesti pilalla tämän yön osalta. Sitäpaitsi oikea käsi on aivan tiltissä tuosta kampaamisesta, viime kerrasta kun on kolmisen vuotta, ennen neidin syntymää olen urakkaan viimeksi ryhtynyt joten jokunen takku oli siinä välillä ehtinyt taljaan tulla. No eipä tullut sairasloma väsymyksen takia turhaan, huomenna olen takuulla niin väsynyt etten jaksa tehdä yhtään mitään.



Toinen tai oikeastaan ensimmäinen takku saatiin aikaan siitä, kun veronpalautusrahoilla olisi tarkoitus hankkia uusi, isompi keittiönpöytä ja patjat + sänky. Miehen mielestä kun vanhoissa ei ole mitään vikaa, tai patjojen vaihtoon nyt suostuu kun ne on 10 vuotta vanhat. Ja oikeastaan pöydänkin hyväksyi, mutta sänkyä ei vaihtaisi millään vaikka se vielä pettää alta kun on noin kymmenessä muutossa lopulta liimalla pantu yhteen kun ruuvit pyörii täysin tyhjää. Minä taas haluaisin 180 cm leveän sängyn nyt kun kerta patjoja uusitaan, tuo sängynrunko ei kuitenkaan kestä sitä aikaa minkä uudet patjat. Mutta tämä on miehelle täysin käsittämätön yhtälö, että jotain vielä kasassa pysyvää pitäisi muka vaihtaa uuteen. Ehdin jo ihastua yhteen sänkymalliin sarjasta, josta löytyisi pikkuhiljaa jotain muutakin saman sarjan kalustetta meille, joilla joka ikinen kaluste on eri paria ja tyylikautta. Mutta kai sitä olisi paras vaan laittaa veronpalautukset lainanlyhennyksiin että saataisiin mies paremmalle tuulelle. Niin, ja mitä jos tuo raha pitäisi käyttää autoon? Vaikkei automiehiä olekaan, mukisematta maksaisi kuitenkin... mutta meidän sänkykammariin on turha mitään tuhlata!



Voi hitto sentään.



eikkuli, tämän vuorokauden puolella kaiketi jo 32+5

Täällä mennään jo loppupuolta, 32+3 on viikkoja ja huomisesta jään kotiin sairaslomalle. Muu ei nyt tällä hetkellä niin vaivaa kuin huonosti nukuttujen öiden myötä kertynyt väsymys. Aika hyvin päivät menee, mutta iltaisin kotona kun pitäisi yrittää noiden jo olemassaolevien lasten (4v9kk ja 2v7kk) kanssa pärjätä, niin ei meinaa tulla kuin huutoa puolin ja toisin...



Nyt tosiaan lapset jatkavat vielä jouluun asti osapäivähoidossa eli ovat osan viikkoa hoidossa, osan kotona. Tammikuuta katsotaan vielä, kuinka kömpelö olen sitten, jäävätkö lapset kotiin vai käyvät välillä hoidossa. Nyt tuntuu tosi oudolta viedä lapsia hoitoon joinakin päivinä ja tulla itse takaisin kotiin. toisaalta tiedän, että ei tämä sairasloma turhaan tullut.



Aika kömpelöltä alkaa tuntua, kenkien, sukkien ym. koukkiminen on kyllä jo inhottavan tuntuista. vauva on tällä kertaa majaillut tosi alhaalla koko ajan, kun kaksi ensimmäistä ovat killuneet kylkiluissa vielä synnytysvastaanotossa. Mittasin eilen vatsanympärystän ja sain lukemiksi kohtuulliset 114cm, suunnilleen 1. raskauden mittoja, viime kerralla meni yli 130cm (painoakin oli lähtöön jo 10kg enemmän). Muistan silloin maininneeni kätilölle, että puoli metriä "normaalimittoihin", huh huh. Melkein sinne pääsin kyllä ennen raskautumista, mutta nyt on ollut muutakin mietittävää kuin vatsanympärystä :)



Mutta ei kun eteenpäin :)



eikkuli

Minäkin olen jo tasaantunut, vaikka kauan kesti. Pahoitin siis mieleni TODELLA eräiden vanhempien käytöksestä lapsensa vanhempainvartin jälkipuinteihin. Tiedän kyllä että eipä tämä auta sitä lasta, mutta joskus menee liiallisuuksiin vanhempienkin asenteet, tämä oli niin julkeaa että voi hyvänen aika sentään. Itse pitää olla niin varovainen ja silkkihansikkain yrittää kertoa huolestuttavatkin uutiset, mutta näköjään toisesta suunnasta se ei päde ollenkaan, päinvastoin, mitä enemmän haittaa opelle pystytään järjestämään, sen parempi ilmeisesti. Varmasti vaikuttaa myös raskaus tunteisiini, mutta onpa kiva fiilis jäädä pois töistä kun viimeiseksi tulee tämmöinen juttu :(



Piti tosiaan eilen päästä pois koko paikkakunnalta että pääsin irti koko asiasta. Illalla oltiin vielä isukin kanssa pikkujouluissa, ihan kivaa oli. Seuraavinakin viikonloppuina olisi pikkujoulut tiedossa, joten tulee sitä jouluruokaa syötyä jo aika tavalla ennen jouluakin... Tosin viikon päästä oleviin on onneksi lapsetkin tervetulleita.



Anoppi oli ehdottanut miehelle, että meidän lapset voisivat ihan hyvin jatkaa myös tammikuussa osapäivähoidossa. Yllättävä ajatus, kun en ole ollenkaan ajatellut siltä kantilta. toisaalta tammikuussa olomuotoni on varmasti vieläkin muhkeampi ja lasten kanssa vääntäytyminen hankalampaa. No, katsotaan ja kysellään olisiko se edes mahdollista.



Siis yllättävän äkkiä näitä viikkoja muuten kertyy...



t. eikkuli 32+2

Esikoiselta en uskaltanut karstaa kovinkaan poistella. Sitten tukka paksuuntui ja kasvoi, karstaa oli jäljellä vielä varmaan 2-vuotiaanakin päänahassa :/ eikä silloin ainakaan sitä saa mitenkään pois, lapsikin alkaa vastustella!



Toisen kohdalla otin ronskimmat otteet, tukka oli valmiiksi jo tosi paksu, mutta laitoin perusrasvaa kourallisen päähän ja se vähän unohtuikin vaikuttamaan pitemmäksi aikaa ennenkuin muistin pestä pois (saman päivän aikana sentään). Pesin sebamedilla pään kylvyssä ja rapsuttelin kynnellä ja kammalla, hyvin lähti. Joten tässä yksi keino lisää...



t. eikkuli