eikkuli80

Itse olen ajatellut, että jos supistelee ja niiden väli alkaa tihentyä selvästi 10 min -> 5min kohti, niin silloin täytyy startata. Siis jos supparit ei levossa mene ohi. Kuopuksen kohdalla tehtiin lähtöpäätös kun supistukset oli noin 8min välein, kestivät puolitoista min kerralla. Olivat silloin kestäneet noin 1,5h enkä uskaltanut jäädä odottelemaan vesien menoa. Matkalla ehtivät jo tihentyä 4 minuuttiin... Lapsukainen syntyi 4 h päästä kotoa lähdöstä, sairaalaan oli tunnin matka.



Viime yönä viimeksi jouduin tätä funtsimaan... Vedet jos menee, niin lähden saman tien ja hyvin todennäköisesti ambulanssilla, yleensä mulla onkin homma sen jälkeen käynyt niin kipeäksi että ei ole ollut arvuuttelemisen varaa. Toivon kuitenkin ettei vedet menisi ensimmäisenä, koska olen sen jälkeen ollut tosi kipeä, siihen asti supistukset on olleet siedettäviä melkein missä asennossa tahansa, mutta sen jälkeen vain pystyasento on onnistunut. Ja viimeksi vauva oli sitten vajaan 1,5h päästä maailmassa vesien menosta, joten toivottavasti ne ei tule kotona :S Eri asia kun esikoiselta meni lapsivedet "korkealta" eli vähän kerrallaan, siinä ei ollut erityisempää kiirettä sairaalaan kunhan samana päivänä meni ja kohdunsuulla riitti kuitenkin vesipatjaa kipua hillitsemässä.



On tämä yhtä funtsimista... kun nyt edes saataisiin tämä kämppä siivottua ennenkuin oikeasti tarvii alkaa supistuksia laskemaan!



eikkuli TAAS

Ei täältä oikein malta pysyä poiskaan, kun pitää käydä tarkistamassa että kuuluuko jollekin jotain uutta :)



Olen saanut vähän tyydytettyä siivousviettiä, tosin nyt saatiin vasta yksi huone purkkiin ja tätä vauhtia ehkä viikonloppuna ollaan eteisessä menossa :/ Pakko jo senkin takia yrittää saada paikat suunnilleen kuntoon, että tänne kehtais jonkun pyytää lapsia katsomaan Aivan järkyttävä pöly joka paikassa. Sitten kun on kaiken maailman valokuvia ym. joille ei oikein ole paikkaa ja jossain kirjahyllyn päällä niitä sitten säilöö... Argh.



Onneks miehen työkaveri on nyt luvannut että hän voi tulla yöllä ja olla ihan hyvin koko yön, ettei tarvi kauempaa käskeä ketään hätiin. Sitten hän voi myös aamulla viedä meidän lapset päikkäriin, kun sinne saavat mennä sairaalapäivien ajaksi. Hänellä kun ei enää ole omia lapsia kotona. Tämä tuntuis nyt hyvältä järjestelyltä! Suurin ongelma taitaa tulla päiväsaikaan, tai silloin varmaan viedään lapset sitten arkena päikkäriin kesken päivän ja yritetään saada joku sieltä ne hakemaan ennen kuin se menee kiinni. Voi vaan lapset olla aika ihmeissään näistä meidän virityksistä, hyvä kun ovat näitä ihmisiä edes tavanneet...



Masuun ei kuulu mitään uutta. Seksiä, siivousta ja saunaa on pitänyt jotakin yrittää harrastaa joka päivä, eilen oli sauna, nyt siivous... Saunasta ainakin tuntui olevan apua eilen kun niitä supistuksia sitten yöllä tuli, mutta eipä sinnekään joka päivä jaksa ruhoaan istuttaa. Seksistä taitaa kaikkein vähiten apua olla, tälä vartalolla... Nenästä tulee sen näköistä limaa (veristä keltaista) jota soisi alkavan jo tuolta alapäästä kohta tihkuvan, vaan kun ei. On vissiin mennyt tässä loppusuoralla mulla nämä "päät" sekaisin *hih* :) Jotenkin tuntuu kyllä siltä, että voiko supistuksista olla mitään vaikutusta jos sitä limatulppaa ei ala sieltä tulla??!



No huomenna mulla on neuvola iltapäivällä, täytyy siellä valitella tuosta kurjasta äitipolikokemuksesta. *3xäippä74*: saas nähdä ollaanko yhtä aikaa synnyttämässä, jos tästä nyt Seinäjoelle päädyn :) Voisin ihan hyvin jo tällä viikolla kyllä lähteä, tiedä sitten mitä mieltä tämä kroppa on asiasta...



Noh, kuulumisiin.



eikkuli 38+4 (edelleen, ja huomenna vasta neuvolan viikot 38+0. Munkin la on listassa 24.1. kun eka lääkäri sen väärin laski, 23.1. on "oikein".)

HOhoo, mullakin supisteli yöllä! Heräsin siihen kun kuopus tuli itkemään sängyn viereen ja kävin muistaakseni vessassa. Kello löi neljä... sitten tajusin että supistaa tutusti alavatsalla, siis mullahan ei viimeksikään tuntuneet synnytyssupistukset muualla kuin just tuolla virtsarakon tietämillä ja siitä levisivät sitten sivuille ja selkään päin. No, aikansa sitä kesti ja sitten kuulostelin että tapahtuuko muuta, niin eikös niitä tullut ihan säännöllisesti sitten tunnin verran. Ajattelin etten raski miestä herättää, mutta kun tämä könysi vessaan viiden aikaan niin raportoin asiasta ja sitten meitä oli kaksi sängyssä pyörijää :) Mutta eivät ne kestäneet sitten kuitenkaan vaan laantuivat, viimein sain sitten unen päästäkin kiinni. Kävin kyllä läpi jo vaihtoehtoja, että kuka me soitetaan tänne kotiin lasten kanssa jos lähtö tulee... ja kummasti sitä kuitenkin ajatteli tuota lähintä sairaalaa vaikka mulla sitä kohtaan vähän vastenmielisyyttä onkin.



No, jospa se tästä viimein lähtisi käyntiin eikä tarvisi murehtia sitten tuota vauvan kokoakaan...



eikkuli 38+4

Kyllähän siinä varmaankin näin on päässyt käymään, enpä ole kuullut että raskaustestit aiheettomia plussia näyttäisivät. Itse olen raskautunut kolmesti "kertalaakista", kakkosta ehdittiin jopa "suunnittelemaan" ja "yrittämään" - sen pari viikkoa siis :) Toivottuina ovat silti kaikki syntyneet, siksi onneksi on tämä pitkä kantoaika. Ekalla ja nyt kolmannella kerralla olen järkyttyneenä plussatestiä vessanpöntöllä istuessa tuijottanut, kun en ole voinut ymmärtää miten se on ylipäätään ollut mahdollista!



Onnea matkaan!



t. eikkuli, 38+3

Asiallinen ja tärkeä ketju! Sinulle pehmistyttö, voimia toipumiseen ja toivotaan että asia olisi korjaantunut ainakin paremmaksi mitä se on tähän saakka ollut.



Itse olen kokenut rankan imukuppisynnytyksen ekalla kertaa, ponnistusvaihe oli tunnin luokkaa (aktiivinen), ilman kummempia supistuksia ja lopulta vauva vedettiin imukupilla. Tuloksena laajat 2-asteen repeämät. Pissa- ja kakkavaivat seurasivat pitkään hankalina, pierua en pysty vieläkään pidättämään (mutta olen oppinut hallitsemaan sitä jotenkin...) Tuntuu lohdulliselta, että muillekin on vain "hymistelty," itse olen moneen kertaan kuullut että minulla on ollut "vain" 2-asteen repeämät, mitä siis valitan? niitä ei siis edes noteerata. Arpia särki toista vuotta, yhdynnästä nauttimisesta ei oikein voi puhuakaan. Toinen synnytys meni hyvin, mutta pissavaikeus paheni ja tunnon palautuminen kesti kauemmin. Nyt on kolmas kerta ovella ja olen kauhuissani, vauva on taas luultavasti yli nelikiloinen jos tästä pari viikkoa vielä menee, pahimmillaan siis neljä viikkoa... Olen varma että kuolen jos sängyllä joudun ponnistamaan.



En osaa sanoa noista laskeumista muuta, kuin että minulla on ystävä jolla on kohdun- ja emättimen laskeumat jotka tulivat jo eka synnytyksessä (23-vuotiaana) ja pahenivat toisella kertaa. Lääkäri on todennut että korkeintaan yhden synnytyksen voi vielä kestää, sen jälkeen on oman terveyden riskeeraamista.



Voimia, meille kaikille... nostetaan kissa pöydälle ja häntä pystyyn :)