eikkuli80

*Salsatar:* Mullakin luomet villiintyy aina raskausaikana. Niitä tulee kuin sieniä sateella, sellaisia vaaleanruskeita koholuomia varsinkin rintakehään, kaulaan ja nyt tällä kertaa sitten kasvoihinkin :/ Jotkut lähtee pois itsestään sitten aikojen kanssa mutta osa pysyy ja kasvaa vaan. No, kasvaahan joillekin partakin, joten näköjään nuo hormoonit voi aiheuttaa mitä tahansa...



Olen "aamupäivän" tehnyt tässä kaikenlaista myyräntyötä, hävittänyt taas mapillisen kaikkia vanhoja papereita joilla en usko olevan mitään merkitystä enää nykyään. Nyt jos pääsisi sen ompelukoneen kimppuun kun sai pöydän näkyviin... Vitsi ja vähäinen päivänvalo on jo pian menetetty, turha edes yrittää enää pihalle tänään kun siellä on niin liukastakin...



eikkuli taas

Minulla raskaus alkaa lähestyä loppuaan. Aika oudolta tuntui kun raskauskiekossa luki että "jäljellä 1viikko 4 päivää..."



Kävin painoarviossa rv 38+0 ja vauvan painoksi arvioitiin 3,5 kg sillä hetkellä. Lääkäri ei suostunut arvioimaan minkä kokoinen vauva olisi parin viikon päästä, mikä tuntui tosi kummalliselta. Eikä mitään kontrollia enää minkään suhteen. Muutenkin olin tosi pettynyt tuohon käyntiin. Jos tämäkin menee 2 viikkoa yli niin sehän ehtii kasvaa vielä kilon! Sukupuolta ei tiedetä vieläkään, selviää nyt sitten syntymän hetkellä.



Me on sairasteltu joulun tienoo urakalla ja minulla on vieläkin sitkeä poskiontelotulehdus johon toinen kuuri on menossa, lapset sairasti vesirokon ja koko porukka myös influenssan. Nyt sain onneksi kunnon tropit että edes nenä pysyy auki, mutta voi olla että joudutaan vielä punkteeraamaan nuo posket. Sen puolesta ei enää kiirettä vauvan syntymällä, jos vaikka ehtisi parantua sitä ennen...



Unettomuus, tai yöllä valvominen meinaa vaivata. Olen nyt lasten kanssa yksin päivät kotona ja välillä ihan raunio. Vauvan tavarat olen nyt aika hyvin saanut laitettua, hoitopaikka ja pinnasänky ja pikkuvaatteet ovat paikoillaan. Vielä jotain säätämistä löytyy tietenkin :) Ja sairaalakassikin on nyt viimein likimain valmiina. Olen vain aloittanut täällä kotona niin monenlaista projektia, inventoinut varastoja ja arkistoja ja laittanut kirppareille, lahjoittanut koululle kankaita ym. että saa nähdä mitä kaikkea tänne jää vielä keske :S



Mutta nyt täytyy laittaa lapsille muumi tulemaan, kun en halua tuonne pihalle lähteä liukastelemaan. Leppoisaa odotusta kaikille!



t. eikkuli 38+3

Ei mitään uutta pilvisen taivaan alla. Nukuin kerrankin riittävästi, olin unessa jo ennen puoltayötä ja vaikka valvoin 5.30-7 niin onnistuin nukahtamaan vielä uudelleen lapset tuli herättämään vasta 9.30 :) Nuo uudet tropit on ihan hyvin pitäneet nokkaa auki niin että se ei ole haitannut enää nukkumista. Tosin taas aamulla kun huuhtelin nenäkannulla niin ulos tullessaan vesi oli aivan verta :(



Mahassa ei mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä. Ei mulla kyllä enää mitään kiirettäkään ole, kun tämä näyttää olevan yhtä "rauhallinen" tapaus kuin isosiskonsa, tässä maailmaan tulossa siis. Toivottavasti olisi sitten yhtä hyvin nukkuvakin... Tosin se hirvittää kun tuo painoarvio oli nyt jo 3,5kg että kyllähän se ehtii kasvaa vielä kilonkin jos menee riittävästi yliajalle!



Siivota pitäis vielä kovasti, olen käynyt "arkistoja" läpi ja hävittänyt kaikkia vanhoja tiliotteita ym. Samoin vaatteita on lähdössä kirpparille kaksi isoa kassia, kun joku jaksaisi ne sinne asti kantaa... Ompelukoneen ääreenkin pitäisi vielä ehtiä niiden kestojen kanssa ja ajattelin ommella netin ohjeiden mukaan parit kestositeetkin vielä. Sairaalakassi on nyt melko hyvin valmiina, vauvan osuus on pakattu ja omista puuttuu lähinnä puhelin ja rahat ja neuvolakortti, viimeksi mainittua nyt ei oikeastaan voi edes lisätä ennenkuin lähdön hetkellä kun se kulkee mukana muutenkin. Ja ehkä jotain lukemista, mulla olis vielä uusin harry potter lukematta ;)



Noh, jos saisi lapset vaikka rauhoittumaan muumin ääreen taas kun ei millään viitsisi lähteä tuo pihallekaan liukastelemaan niitten kanssa. Eilen käytiin kävelyllä noin 2km yhteensä ja liitokset tuntui ikäviltä sen jälkeen kun oli liukasta ja sohjoa vuorotellen ja joutui nostelemaan jalkoja tavallista enemmän...



eikkuli 38+3

Kiitos kannustuksesta. Olen tässä käynyt tyttökavereiden kanssa tätä tuskaani läpi ja moni on kyllä sanonut, että ä-polin kohtelu on usein ollut sitä sun tätä mutta että synnytyksessä olisi sitten ollut ystävällistä porukkaa. Toivottavasti näin... Itsekään en viimeksi nähnytkään lääkäriä ja se oli pelkästään plussaa. Toivoisin että nyt menisi samalla tavalla, mutta mistäs sen tietää - kerron sitten kun se on ohi!



*Jadmirakselle* imetyksestä, kannattaa tosiaan kokeilla - 2 viikkoa on tuskallisinta aikaa mutta se on OIKEASTI pieni paha siitä, että joudut pesemään ja KEITTÄMÄÄN tuttipullot kaikkine osineen monta kertaa vuorokaudessa noin puoli vuotta! Se on oikeasti yksi karseimmista operaatioista mitä sekä minä että mies tiedetään, jostain syystä... Sen ajan voi käyttää todellakin monella tapaa järkevämmin, esimerkiksi nukkumiseen (kaikki ylimääräiset toiminnat on yleensä äidin unesta pois...) Sitä paitsi, kyllä sille vauvalle isä voi silloin antaa ihan hyvin tuttipulloa kun äiti haluaa lähteä käymään jossain, ei se koko imetystä pilaa. Mutta esitän tosiaan että kokeile sitä hommaa pari viikkoa ja päätä sitten vasta lopullinen kantasi...



Nyt iltamuumille.



t. eikkuli 38+2

Mulle iski kertakaikkinen epätoivo viime yönä siinä viiden jälkeen... En tahdo tuonne synnyttämään!!! En ole kohdannut siellä käynneillä kuin yhden ystävällisen ihmisen! No ehkä se yksi mieslääkärikin oli ihan mukava, mutta kun en voinut kunnolla suhtautua häneen kun piti synnytyspelosta alkaa puhua vieraan MIEHEN kanssa.



Miehelleni siinä itkin, että jos tällä kertaa joku menee IHMISISTÄ johtuen taas pahasti pieleen, siis kohtelu on ala-arvoista kuten eka synnytyksessä tms. niin mä en kertakaikkiaan selviä siitä enää ihmiseksi! Mulle saa varata paikan saman tien suljetulta osastolta. Eka synnytyksestä toipuminen on henkisesti vienyt niin kauan, etten halua samaan helvettiin uudestaan. Edellinen synnytyspaikka oli "pehmeitä" käytäntöjä korostava sairaala, ja siellä todella hoidettiin koko ihmistä - ei vain synnytyksiä, kuten täällä ja eka synnytyssairaalassa tuntuu olevan tapana. Käytännöt siis ajavat ihmisen edelle... Kun mitään ei tahtoisi riskeerata, mutta ei itseään tieten tahtoen teuraaksikaan viedä, mutta järki sanoo että 100km eroa matkassa näiden sairaaloiden välillä voi olla liikaa siinä vaiheessa kun synnytys on alkanut!



Että tällaista tänne tänään...



eikkuli 38+1 (esikoinen tuli näillä lukemilla maailmaan)