eikkuli80

Kuulostaa niin tutulta voivottelu ylipäivillä - lohdutukseksi että minäkin lähdin sitten käynnistystä edeltävänä yönä synnyttämään... aivan kuin vauva olisi aavistanut, että nyt on tultava jos aikoo hyvällä tulla! Limatulppaa tuli myöskin 3-4 päivää. Kyllä ne vauvat sieltä tulevat viimein, uskokaa pois!!! Kaikki höpötykset lasten samanpituisista raskauksista saa unohtaa, meillä tämä kakkonen viihtyi 4 viikkoa pitempään kuin esikoinen mahassa joten se siitäkin teorista ;)



Ja vielä kun voitte: NUKKUKAA VARASTOON!!! Sitä en voi liikaa painottaa. Meidän typy 10 pv kävi jo eka kerran vyöhyketerapeutilla keskiviikkona valvottuaan 3 yötä putkeen. Onneksi tuntui olevan tehoa jo eka kerrasta. Olin aika poikki kun vauva rupesi nukkumaan eka kerran vasta klo 07 aamulla oltuaan tissillä koko yön ja tilliteltyään hereillä väliajat tyytymättömästi muristen kun äiti ei olisi millään jaksanut seurustella keskellä yötä . . .



Mutta pikapuoliin saadaan alkaa laittaa pinoja tuonne vauvapuolelle - ellei siellä vielä ole meikäläisille, on nimittäin tämä netissä roikkuminen vähentynyt 95% synnytyksen jälkeen :P



Tsemppiä loppurutistukseen ja onnea tasapuolisesti vauvansa noutaneille!



eikkuli ja typy 10 vrk

eli käynnistyihän se viimein ihan itsestään - ja kreivin aikaan, sillä aamulla olisin mennyt sairaalaan yliaikakontrolliin klo 8 ja luultavasti sille tielle jäänyt, vauva päätti kuitenkin syntyä muutama tunti aikaisemmin :)



viimeinen painoarvio oli 41+0 4100g ja täsmälleen sen verran vauva painoi syntyessään 41+6. Hyvin meni, kaikista peloistani huolimatta ja tikkejäkin tuli vain 3 tällä kertaa :) Kovasti lohdutti, kun kätilö sanoi että vauvassa ei merkkejä yliaikaisuudesta eikä myöskään istukassa, joten tämä oli tämän vauvan ' laskettu aika' . Jos lisää lapsia tulee, niin ehkä en ihan samassa mittakaavassa hermoile ylipäivillä, jos kaikki muuten ok. Terve tyttö meillä siis on ja ensi yönä tulee viikon vanhaksi.



eikkuli rv0 ja typy 6vrk

Minä synnytin toisen lapseni jakkaralla. Aluksi ponnistelin polvillaan/kontillaan lattialla sängyn reunaan nojaten, mutta kätilö kehotti jakkaralle ponnistussuunnan löytämiseksi. Löytyihän se sieltä sitten vihdoin ja vauva tuli hienosti ulos. Olin pelännyt vauvan koon vuoksi valtavia repeämiä, mutta tällä kertaa selvisin 3 tikillä (viimeksi 103 olisi varmaan ollut lähellä oikeaa) eli pikku naarmuilla. Ainoa minkä koin hankalaksi, oli päästä jakkaralle koska tuntui kuin kaikki alavartalon hermot olisivat olleet pinteessä vauvan painaessa. Mutta onneksi uskaltauduin taittumaan siihen... jakkaralla sai hyvin nojattua etukenoon, mikä auttoi kun paineentunne häntäluussa/peräsuolen tuntumassa oli valtava. Mies tuki takaa kainaloista ja otin käsillä tukea hänen polvistaan. Mutta nyt syöttöhommiin...........



eikkuli ja typy 6vrk

Onnea vauvansa noutaneille ja KÄRSIVÄLLISYYTTÄ mahansa kanssa vielä painiville!!!



Kaikkia ylipäivillä menijöitä voin lohduttaa, että tuo minun synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin viime hetkillä eli 41+6 (tai 41+5 oli viikot sen vrk:n puolella kun supistukset alkoi). MITÄÄN supistuksia ei ollut etukäteen. Vauva ei ollut kiinnittynyt saati laskeutunut, mutta teki sen sitten 5 minuutissa kun lapsivedet menivät 1,5h ennen syntymää. Eli vaikkei olisi mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä, niin se VOI tapahtua silti itsellään!!! Ja minulla nuo supistukset olivat todellakin ' vain' alamahapolttoja, ei mitään koko kohdun kovettumisia.



Ja ennenkaikkea se oli todella hyvä kuulla, kun kätilö sanoi vauvaa tarkistellessaan että mitään yliaikaisuuden merkkejä tässä vauvassa tai istukassa ei ole, eli se oli tämän vauvan ' laskettu aika.' Tuo lohdutti kovasti, niin paljon kun olin viimeiset 2 viikkoa huolehtinut vauvan voinnista yms. ylipäivillä! Eli se la on todellakin +/- 2 viikkoa... esikoinen kun täälläkin syntyi sen miinus kaksi viikkoa :)



Ja ponnistelemisesta, meillä tämä vauva tuli todella hienosti ulos vaikka oli yli 800g isompi kuin ensimmäinen. Mutta näistä omista kahdesta synnytyskokemuksistani en voi suositella kyllä kellekkään makuuasennossa synnyttämistä!!!



Vauva-arki on meillä täydessä käynnissä taas. Maito on onneksi noussut niin, ettei ole lisämaitoa tarvinnut antaa lauantain aamutuntien jälkeen. Sinappikoneen käynnistyminen on tuottanut tuskaa, viime yönä valvottiin kahteen asti. . . toissa yö kun meni jo ihan mukavasti. Onneksi itse olen saanut unta vähän enemmän kuin sen 3-4 tuntia mitä tuli nukuttua ekat vuorokaudet. Huomenna aamulla tulee terveydenhoitaja kotikäynnille, mukava kuulla paljonko vauva painaa kun sairaalasta lähdettäessä paino oli laskenut aika paljon (4100g->3760g). Ainakaan tuo ei näytä nälkiintyneisyyttään nukkuvan, toivon mukaan siis saa maidosta potkua :)



En kyllä muistanutkaan enää kuinka rankkaa tämä alkutaival olikaan... mutta toivottavasti se tästä taas helpottuu, vähän kerrassaan. Kiltti tyttö tämä vaikuttaa olevan, äänikin paljon lempeämpi kuin isoveljellään joka herätti koko korttelin aikanaan. Mutta nyt takaisin syöttöhommiin...



eikkuli ja typy 6vrk

...ja niille jotka vielä ovat yhdessä koossa, kehotan vakavasti nauttimaan nukkumarauhasta... viime yökin meni taas 3-4 tunnin yöunilla pätkissä. Tänään typy on onneksi saanut sinappikoneen käyntiin ja ollutkin tosi rauhallinen. Maitoakin on tullut onneksi niin hyvin ettei ole ainakaan nyt päivällä tarvinnut enää nannia antaa. taitaa tuo nukkua pois aliravitsemusta ja väsymystään...



Kiitokset myös maidonnousuvinkeistä. Vielä kysyisin jos täällä on joku useamman synnyttänyt, että tuleeko maidonnousussa aina välttämättä sellainen olo että rinnat halkeaa? Vai onko tämä vasta niin alkusoittoa... nimittäin viimeksi kyllä rinnat pakkautuivat, nyt sitä ei ole ollut -tosin vauva on kyllä imenyt niin ahkeraan ettei ehkä ole kerenneetkään pakkautua...



Kovasti rauhalliselta tuo vaikuttaa, ei huutele turhia mutta on myöskin sellainen kainalovauva, ettei edes tuohon pinnasänkyyn joka on sivuvaununa, suostu nukkumaan vaan parisängyssä pitää olla koko ajan. Eli perhepetiläisiä meistä tuli ainakin nyt alkuun näköjään... mikähän siinäkin lie.



Supistuksista vielä niiden kanssa arpoville, että itse en ainakaan uskaltanut (enkä enää koskaan tule uskaltamaan) luottaa noihin supistuksiini, kun eivät olleet kovinkaan kipeitä eikä tosiaan tuntuneet missään muualla kuin alamahalla! Sairaalassakin käyrä näytti vain 4-5 pykälän nousua supistuksen aikana vaikka olin tosiaan sen 4-5cm auki ja supistuksia oli jatkuvasti. Jos olisin jäänyt odottelemaan että koska alkaa tapahtua muuta tai supistukset pahanee, niin vauva olisi syntynyt matkalle...



Lalalle ja Martalle oikein paljon tsemppiä, täytyy ihmetellä kanssanne yhdessä tuota lääketieteen tekniikan kehitystä (tuttavan lapsi oli juuri avosydänleikkauksessa ja silloin totesin ihan samaa) ja toivotaan yhdessä että kaikki meni hyvin ja Martan verisuonet saadaan korjattua!



Mutta nyt syömään. Ja sitten huilaamaan, mikäli tuo isoveli antaa armoa... on niin äänekäs ja äitin ja vauvan perään kokoajan!



eikkuli ja typy 4vrk