eikkuli80

Niinhän siinä sitten kävi, että lähdimme vauvanhakureissulle maanantai-iltana vähän ennen puolta yötä. Terve tyttövauva syntyi klo 3.59, painoi 4100g, pituutta 51cm ja viikot 41+6. Aamulla minulla olisi ollut yliaikakontrolli ja luultavasti käynnistys... mikä huvittavin yhteensattuma, itse olen syntynyt samalla " taktiikalla" samassa sairaalassa 26v sitten - eli vietämme typyn kanssa synttäreitä samana päivänä!



Synnytyksestä tässä niille joita kiinnostaa... tosi hyvin meni vaikka ennakkoon pelkäsin edellisen perusteella. Limatulppaahan oli vuotanut jo muutamana päivöänä, maanantaina ihan jatkuvasti, ja alamahaa juili silloin tällöin. En kuitenkaan pitänyt tuntemuksia " oikeina supistuksina" koska ne eivät kovettaneet mahaa laisinkaan - vain jomottelivat. Kuitenkin 22 aikaan bongasin yli 1min kestävän napakan jomotuksen, ja otin huvokseni aikaa jos tulisi toinen - ja sain huomata että niitä tuli ihan säännöllisesti 10min välein. Yritin mennä nukkumaan mutten onnistunut niitä pähkäillessäni... mies kyllä nukahti :) 23 maissa mittailin puhelimen sekuntikellolla välejä puolisen tuntia ja kun tulivat koko ajan tiuhempaan ja kestivät yli 1min, herätin miehen ja sanoin että jos lähdettäisiin matkaan, pelkäsin odottaa vesien menoa. Vähän ennen puolta yötä lähdettiin sitten. Tasan 0.00 mies toivotti hyvää syntymäpäivää :) Matkalla supistukset voimistuivat ja tihenivät 2-3min välein - en uskaltanut kertoa miehelle tätä... noin klo 1 oltiin sairaalassa, käveltiin parkkipaikalta ensiavun kautta toiseen päähän sairaalaa. supistukst olivat siis ihan siedettäviä. SVO:lla todettiin kaulan hävinneen ja kohdunsuun olevan 4-5cm auki. Lähdettiin saliin, oli yön ainoa synnyttäjä. Alkuvalmisteluiden jälkeen mies jäi täyttämään ammetta, minä kävelin kuuma kaurapussi alamahalla kätilön kanssa hakemaan yöpalaa. Kun saatiin eväät kasaan ja lähdettiin takaisin saliin, lapsivedet menivät. Siitä alkoivatkin KIVUT, kello oli 2.30. Ammeeseen en enää päässyt, kätilä tutki ja totesi paikkojen olevan 8cm auki. Tutkimus selällään maaten, vaikkei kauaa kestänyt, oli kauhein kokemus..... vauva laskeutui vasta vesien mentyä ylhäisestä asemastaan ja painoi sanoinkuvaamattomasti häntäluun- peräsuolen seutuun eikä selinmakuu ollut todellakaan minun hommani siinä vaiheessa! Sitten pääsin suihkuun, missä olinkin aina ponnistusvaiheen alkuun saakka. Roikuin suihkutangossa, suihkuttelin kuumalla selkää ja mies käsisuihkulla mahaa supistuksen aikana. Aquarakkuloita laitettiin parikymmentä muutamaan eri otteeseen alamahaan ja selkään, auttoivat kipuun mutta paineen tunne peräpäässä jatkui. 3.20 kätilö tutki ja totesi olevan n.10cm auki, hieman pehmeää reunaa jäljellä ja antoi " ähkimisluvan." Siellä suihkussa sitten yritin hieman työntää paineentunnetta vastaan ja se helpottikin, vaikka aluksi tuntui kamalalta. 20min jälkeen kätilö pyysi koittamaan jakkaraa, menin kuitenkin aluksi polvilleen lattialle ja nojasin sängynreunaan, revin miestä t-paidasta supistusten aikana ja välillä huilasin tyynyyn nojaten. Kätilö pyysi sitten siirtymään jakkaralle että saataisiin ponnistukset oikeaan suuntaan, siirtymiset olivat minusta kauheita koska tuntui kuin kaikki alamahan ja jalkojen hermot olisivat pinteessä ja asennon vaihtaminen oli tuskaa. Kannatti kuitenkin, sillä jakkaralla viimein löytyi työntösuunta, vaikka sen hakeminen ottikin oman aikansa ja supistuksensa. Viimein vauvan pää alkoi tuntua kirvelevänä ja repivänä ja sain puhtia työntöjen loppuihinkin. Vähän nenäsuihketta annettiin avuksi, kun itse arvelin supistusten olevan vähän liian ponnettomia. Vauva syntyi lopuksi tosi hienosti, huusi heti tullessaan maailmaan. Napanuora oli taas aika lyhyt, muttei onneksi kiertynyt tällä kertaa mihinkään. Ponnistusvaiheen kestoksi laitettiin virallisesti 19min. Olin varma, että repesin taas pahasti - tunne oli sellainen jo työntäessä, samoin vielä kun istukka oli syntynyt ja kätilö tarkisti tilannetta mutta todella suuri yllätys oli että paikkojen korjailuun tarvittiin vain 3 tikkiä!



Sain siis toivomani luomusynnytyksen ja selvisin kuin selvisinkin ilman vakavia vaurioita tällä kertaa vaikka vauva oli yli 800g isompi kuin edellinen. Todella iloinen olin että pystyin synnyttämään jakkaralla, koska sängyllä makuu oli aivan kamalaa. Miehestä oli myös tällä kertaa paljon enemmän apua kuin viimeksi, samoin kätilö oli todella ammattimainen ja luonteva.



Nyt olemme kotona jo, tulimme eilen illalla. Imetys ei ole lähtenyt aivan toivotulla tavalla käyntiin, maito ei ole kunnolla noussut ja lisämaitoakin olen joutunut antamaan pari kertaa vrk:ssa ja univelkaa on melkoisesti. Toivottavasti kuitenkin nyt viikonlopun aikana maidontulo kiihtyisi ja vauvakin alkaisi nukkumaan. Laitoksella saatiin kunnia olla taas itkuisimman ja vaikeimmin rauhoiteltavan vauvan vanhempia... Isoveli on ollut tosi reipas, vaikka äiti onkin lähinnä vaihtanut kylkeä sängyssä ja rääkännyt tissejään. Mitä hommaa nyt pitää mennä juuri jatkamaan...



Tsemppiä kaikille odottajille ja muille nyyttinsä jo noutaneille! Palataan asiaan kun elämä vähän rauhoittuu...



eikkuli rv 0 & typy 3vrk

kiitos vastauksista. Näköjään periaate on että aika pitkälle annetaan mennä. Minulla onneksi nyt alkanut limatulppaa irtoamaan, niin että vissiin JOTAIN tuolla alapäässä tapahtuu. Tosin sitä on tullut jo useampana päivänä ja viimeiset 2vrk on ollut veristä, eli saisi alkaa jo tapahtumaan... Huomisaamuna on yliaikakontrolli ja sinne sitten mennään. Olen itse niin stressaantunut jo tämän matkan takia - liki 80km suuntaan - sekä vauvan voinnin puolesta, että toivoisin että vähän kuuntelisivat kauemmin ennen kuin kotiin lähettävät (jos lähettävät). Toiveissa vielä pieni itu että lähtisi ensi yönä itsellään käyntiin eikä tarvitsisi käynnistellä...



eikkuli rv 41+5

Peppinetalle myötätuntoni synnytysvaurioista, saman jo kerran kokeneena...



Itse tuskailen vieläkin, että soittaako vaiko eikö soittaa sinne synnärille kun aamulla on meno joka tapauksessa jos ei sitä ennen mitään tapahdu. Kyllä sitä voikin olla päättämätön. Mutta edellisistä kokemuksista viisastuneena en haluaisi että mulle naurettaisiinkaan... ja äiti sanoi että hänen aikanaan piti heti soittaa jos edes limatulppaa näkyikään ja siitä viis, tuo jalka minua huolestuttaa enemmän. Hitsi kun on vielä pyhäpäiväkin niin ettei voi edes neuvolaan ottaa yhteyttä.



Ja näillä näkymin ajelen aamulla yksikseni sen liki 80km matkan, mies tulee sitten perässä jos siltä näyttää. Olisihan se nyt aika kummallista, jos vauva päätyisi syntymään samana päivänä minun kanssa... tosin äiti sanoi että minutkin oli pitänyt käynnistää sinä päivänä,m utta joutuivat lähtemään vähän aikaisemmin sairaalaan :P



No, jospa menisin päiväunille hautomaan tätä asiaa vielä.

eikkuli 41+5 edelleen

että raskausmyrkytyksen oireinahan voi olla mm. ylävatsakipu ja pahoinvointi. Otettiinko sinulta pissa- ja verikokeet kun kävit näytillä? Entä verenpaine?? Jos ei niin mitä jos kävisit näyttäytymässä uudestaan.



eikkuli, jonka tutulla raskausmyrkytys oireili niin

tildalle synttärionnittelut - minullakin on huomenna synttärit ja vähän vieläkin jänskättää että tuleekohan meille vauvan kanssa sitten sama synttäripäivä... ;)