danskutiii

Heipähei! Mä ajattelin kans liittyä tähän. Nimittäin useamman vuoden jyllännyt vauvakuume näyttäisi saavan pian helpotusta, kun tähtäimessä olis saada Vauva vuodelle 2017 ❤

Olen siis 29-vuotta täyttänyt ikinuori tyttönen ja mieheni on 30v, hänkin vielä poikanen,heh. Yhdessä olemme olleet pian 3-vuotta ja ihanalta tuntuu. Suhteemme koki kovan kolauksen n.vuoden sisällä, kun pohdinnassa oli nämä minulle niin tärkeät perhearvot ja hän ei ollut varma, haluaako lapsia moneen vuoteen, eikä koskaan edes potenut minkäälaista vauvakuumetta.

Vaikkei hän nytkään vauvakuumetta pohdi, mutta hän on siihen muutokseen valmis ja meillä on erittäin toimiva ja hyvä suhde, mikä on auttanut häntä pohtimaan näitä isoja päätöksiä. Ei ainakaan hepposin perustein tähän ole ryhtynyt.

Itselläni on paljon ystäviä, joista vajaa puolet on lapsellisia. Joskus toivoin, että tulevat lapseni olisin saanut aikaisemmin, mutta tällähetkellä olo tuntuu niin onnelliselta, kun tuntee olevansa oikeassa parisuhteessa. Tää 30 rajapyykki tuntuu aivan täydelliseltä hetkeltä saada vaavi.

Mulla oli todella vaikea vuosi, kun rakastin niin paljon miestäni ja suhteemme oli hyvin tärkeä, mutta toisen epävarmuus perheenperustamisesta oli tosi raskasta. Vauvakuume jotenkin kasvoi sietämättömäksi, kun kaikki tää oli niin epävarmaa ja koin surua siitä, miksei asiat mun kohdalla olis menny nii jouhevasti eteenpäin. Olinhan mielestäni ansainnut sen.

Eräs kaunis syksyinen päivä, mieheni sanoi että pelosta huolimatta hän haluaa jakaa tulevaisuuden mun kanssa ja on valmis perheen perustamiseen, kun tehtäis vielä yks reissu kahdestaan.

Nyt iso taakka on pudonnut koko kropasta ja osaan nauttia näistä hetkistä, kun ei vielä ole raskaana.

Mietin, kuinka pitkään saan nukkua vapaapäivänä, voin tulla ja mennä milloin haluan. Kukaan ei vaadi mitään erityistä.

Nautin parisuhteesta ja ihan vaan olemisesta toisen kanssa kotona.

Meillä on matka tiedossa keväällä ja ollaan hirmuonnellisia kun päästään sinne, sillä matkustelu on meidän molempien intohimo. Tääkin matka saadaan tehdä kaksin, rauhassa.

Tätä aikaa ei oo kovin pitkään enää, ennenkuin yritys alkaa. Toukokuussa olisi tarkoitus reissun jälkeen. Koitan ajatella et nää on ainutlaatuisia hetkiä ennen lapsia ja näitä hetkiä tulee varmasti kaipaamaan, kun se kolmas tyyppi valtaa kotimme ;)

Samaan aikaan odottaa tulevaa niin paljon. Sitä miettii, millainen raskausmasu itselle tulee ja miten paljo voi tuntea sitä pientä ihmettä kohtaan siellä masussa. Katsella ihania vauvanvaunuja, kalusteita ja niitä vaatteita. Ne jotenki sokaisee mielen onnesta.

Jotenkin nään mut ja mun miehen onnellisena tuore käärö sylissämme ja mieletön rakkaus meidän kolmen välillä siinä.

Miehen, joka oli hyvin epävarma vielä jokinaika sitten isäksi haluamisestaan.

noh meni tunteiluksi, mutta tällaselta tää vauvasta haaveilu tuntuu.

Mukava kuulla teidän muidenkin kokemuksia ja ajatuksia ja toiveita vauvasta vuodelle 2017 ❤