danskutiii

Tervetuloa kaikki uudet tyypit tänne fiilistelemään yhdessä ❤

on kyllä jännä ku meitä monia on täällä samoihin aikoihin aloittamassa yrityksen. Itellä ovulaatio vasta kuun lopussa eli toukokuulle "kuumottelut" menee, mutta eipä tuota huhtikuulla maapallon toisellapuolella ni kauheesti tajua edes jännittää, paitsi sit ku tulee kotiin sieltä ni varmaan tajuu et nyt se on menoa sit ;)

mulla on ollu itseasiassa vauvakuume varmaan 2vuotta ja mieheni olen saanut suostuteltua perhe-elämään. Et mulle tää on tosi odotettu asia. Toki miehenikin on päivä päivältä innostuneempi ja tykkää ajatuksesta vaikkei miehet samallatavalla pohdikkaan juurtajaksaen aihetta, kuin naiset.

Meitsi on katellu jo ihania vauvanvaunuja ja vaatteita. Jotenki palan halusta jo tilata kaikkee ihanaa vauvalle. Kunhan nyt malttais siihen asti et olis edes raskaana.

Mulla kans on vähän jännitystä siitä et mitä jos ei tuliskaan heti raskaaksi. Jotenkin liikaa odottaa sitä ni sit jos ei tuliskaan ni olis aika inhottava, kun niin pitkään toivonu äidiksi tulemista muutenkin. Toki pitää ottaa realitetit huomioon et on normaalia mennä 6-12kk raskauden alkuun. Sitä vaan haaveilee et kesällä sais nauttia jo siitä plussatestistä. Olis iki-onnellinen ❤ toivossa on hyvä elää..

Minioni: no sulla on sit jännät paikat ja tosiaan kannattaa testailla vaikka 2pv päästä. Eipä sillä väliä millon tulee, jos molemmat niin haluaa ja on sopiva hetki.

Mulla tässä vielä 1.5kk odottelua yritykseen, mutta sitä ennen odotan kovasti meidän ihanaa romanttista kahdenkeskistä matkaa, ku sit se elämä muuttuu kuitenkin kertaheitolla.

Jännää ja ihanaa kevättä siis meille kaikille 😉❤

Moi Kukinto :)

Meillä on kans eläinlapsia 3 ja koirakin joskus halutaan. ❤

Me aletaan yrittämään esikoista huhtikuun puolivälissä ja oon jo alkanu syömään vitamiinilisää, jossa on 500mikrogrammaa foolihappoa. Tosin joudun vähän ennen yrittämistä vaihtaa siihen raskausvitamiiniin, jotta a-vitamiini poistuis ja rautaa tilalle.

Pääasia et foolihappia sais n.2kk ennen yrittämistä sen 400mikrogrammaa päivässä.

Itse syön vielä vahvaa sinkkilisää ihan hiusten, ihon ja kynsien takia ja kyl se pitää hormonitoimintaakin yllä. Et varmana vaikuttaa positiivisesti hedelmällisyyteen.

Ihanaa kyllä tämä odotus yrittämiseen. Sitä ennen pääsee onneksi ihanalle matkalle, josta saa nauttia kaksin viel ennen ruuhkavuosia.

Melbe:

Ikävä kuulla, että vauvan saannissa tulikin suurempia mutkia matkaan. :(

Olet onneksi vielä nuori, että varmasti saat keinolla millä hyvänsä oman pienen vielä ❤

ei tollanen tapahtuma varmasti murheita poista.

Mun ystävällä oli vaikea endometrioosi ja eka raskaus meni kesken. Oli muutenkin kuukautishäiriöiden takia vaikea tulla raskaaksi.

Pahentuessaan leikattiin toinen munasarja pois ja vain toisella pysty pienellä mahdollisuudella tulemaan edes raskaaksi. No aivan luomuna tulikin, n.2v päästä tästä leikkauksesta.

Noh, kohdussa olikin hematooma ja sitä seurattiin ja 50% mahdollisuus oli vauvalla mahikset selviytyä. Selviytyi siitäki piinasta ja ovat terveen taaperon vanhempia nyt. Toista ei ole vielä siunaantunut, mutta yksiki lapsi on kallein lahja lapsettomuudesta kärsiville. Keinohedelmöityksellä tällä parilla varmasti olis mahdollisuuksia saadakki toinen lapsi vielä, jos haluavat.

Mitä lääkärit on sanonu siihen et onko seuraavissa raskauksissa kuinka suuri riski tulla samankaltaisia juttuja mitä edellisessä viestissäsi kerroit? Kohdun ulkoinen raskaus siis ja johtuuko se todella siitä, että olet joskus sairastanut kohtutulehduksen? Kerroit vielä, että toiselle munasarjallesi ehkä joutuu tekemään jotain. Poistamaan kokonaan vai jotain muuta hoitoa?

itse en tiedä näistä oikein mitään.

Mä olen 29v ja mua taas iän puolesta alkaa huolestuttaa et ehtiihän varppina saamaan lapsia. Toisaalta mulla ei oo koskaan ollu mitään vakavampia tulehduksia tai kuukautishäiriöitä ja ovulaatiotestitki on näyttänyt aina plussaa et hedelmällinen pitäis olla. Silti sit huolettaa tai mietityttää et ku 2kk päästä aletaan tosissaan yrittämään vauvaa, et miten nopeesti sitä oikeesti tulee edes raskaaksi ja tuleeko edes. Samaan aikaan huolettaa ja samaan aikaan on varma olo siit et tottakai mä tuun. Mun sisko ja äitiki ovat tulleet nopeesti. Ei se tietty aina sitä merkkaa mut toivoa toki saa aina.

Jänniä vauvakuumeilun aikoja siis elellään. Syy tosiaan miksi vasta 2kk päästä, koska sitä ennen ollaan reissussa, niin siitä pitää nauttia täysin voimin ilman alkuraskauksia.

Jänskättää ja odottaa. Haluan ihan hulluna oman pikkusen ja äidiks. Se tunne on nii vahva et näkee jo oman lapsen mielessäin ja tuntee jonkilaista "rakkautta" sitä mielikuvaa kohtaan.

Toivon ihan sikana tsemppiä teille toiseen yritykseen ja et se toinen menis niin hyvin ku voi vaan mennä ❤ vaikeamman kautta äidiksi opettaa sen, että osaa olla kiitollinen pienistäkin asioista ja pitää huolta entistäkin enemmän. Liian paljon on sellaisia,jotka eivät lapsia ole todellakaan ansainneet :(

Mielelläni jaan koemuksia ja annan vinkkejä toisille :)

Mun sisarella on pieniä lapsia, mutta hän onkin mua monta vuotta vanhempi ja meillä on viel monta vuotta nuorempi pikkusisar jol ei myöskään vielä lapsia. Kotona me sit ollaan siskonlapsien kanssa ja on sellanen yhteenkuuluvuuden tunne kaikilla, oli lapsia tai ei :)

Ikävää, jos koet olosi ulkopuoliseksi. Mun mielestä silti lapset ei ole se ainoa syy, minkä vuoksi tekisit jotain tärkeää tai et olisit arvostettu ihminen. Nykypvnä onneks arvostusta saa tuhansista muista asioista ja olemalla vaan hyvä tyyppi kaikille. Eipä ne lapset sua määrittele. Ne vaan tuo omaan elämään sitä rikkautta, jota jaetaan sit muille samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Mä myös samalla ihailen ihmisiä, jotka uskaltaa olla erilaisia ja elää just niinkuin itsestä tuntuu.

Suosittelen muuten jättämään vauva-asiat hetkeksi tauolle. Siis ettet kysele mieheltäsi aiheesta hetkeen. Katso vaikka puolivuotta tai vuosi. Jos miehesi ei tee elettäkään aiheeseen nähden niin sit kuulostelet tässä kaikessa rauhassa omia fiiliksiä ja mikä asia sulle nousee lopulta tärkeimmäksi.

Se on jo hieno saavutus elämässä, et on sellainen kumppani jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Se on jo lahja ❤ mutta tottakai jos vauvakuume alkaa oikein riipaisemaan niin sit sun pitää vaan miettiä...

Miehesi on kuitenkin yhtälailla vastuussa teidän parisuhteessa ja että sinä voit hyvin. Jotenki olis hirveä ajatus et miehesi ei välittäis tippaakaan tuosta perheasiasta ja vuodet vierii ja sulla menee aika ohi ja jäät niistä kokemuksista paitsi. Kuitenki tosirakkaudessa molempien täytyy saada itselleen tärkeitä asioita täytettyä suhteessa, eikä jättää huomiotta isoja asioita.

Toivon sulle silmittömästi onnea ja et miehesi jotenkin alkais ajattelemaan tätä, kun et ottais vähään aikaan puheeksi. Jospa se itse alkais miettimään tulevaa ja perhettä, kun saa rauhan keskusteluilta siitä.