Bluna

Kiitoksia taas kaikille päivityksistä. Niitä on ”kiva” lukea, jos näin saa sanoa vaikka varsinaisia positiivisia uutisia ei olekaan valitettavasti keneltäkään kuulunut. Mutta tarkoitan siis, että muiden avautumisesta ja keskustelusta on tukea 🙂

Sibu: Meillä takana aktiivista, (testien perusteella) ovulaatioaikana tapahtunutta yritystä 8-9 kk. Tiedän, ettei se ole vielä älyttömän pitkä aika, mutta toisaalta tiedän, että monet kuitenkin raskautuvat siinä viim. puolen vuoden sisällä tai aikoihin, myös minun ikäryhmässäni (34 v.). Ja erityisesti huolestuttaa se kun yhtään mitään ei ole tapahtunut, ei mitää merkkiä edes mistään kemiallisesta tms mitä muilta usein kuulee. Ja erityisesti alentunut AMH-arvo säikäytti ja lisäsi huolta siitä, ettei koskaan onnistuisi… Meillä on lääkärin selvittelyt kyllä jo hyvässä vaiheessa, mikä on positiivista sinänsä, mutta jännittää sekin, mihin se johtaa ja ennen kaikkea johtaako raskautumistulokseen. Mitenkäs teillä, miten pitkään olette yrittäneet? Tsemppiä myös työttömyystilanteeseen!

Pukka87: tervetuloa minunkin puolestani mukaan… niin tuttuja fiiliksiä. Ja tuon tilanteen, jossa itsellä ”hätä”, ja miehellä jo lapsi(a) eikä siten mitään ”hätää”, tunnistan omasta elämästäni oikein hyvin. Myös tuo sukulaisten ymmärtämättömyys huolesta on sama, minunkin äitini kertoi tulleensa sekä minusta että sisaruksesta käytännössä heti raskaaksi (vaikkei ollut ihan nuori kuitenkaan, oli sellainen 30-32 v. noina aikoina). Sinänsä toki hyvä merkki, koska hedelmällisyys kai osin periytyy, mutta toisaalta kun ei näytä periytyneen tuossa muodossa minulle, joten äidin ymmärtämättömyys muös ärsyttää. Yhdellä perusterveellä sukulaisella meni kyllä vuosi yrittämistä siihen että raskautui, mutta sitten ehti kuitenkin juuri ennen hoitoja ja nyt hänellä ihana lapsi, joten yritän välillä epätoivon hetkenä miettiä tätäkin tarinaa suvustani.

Kiitos kaikille kuulumisten jakamisesta ja tsemppiä eri vaiheisiin!

Omasta tilanteesta päivitystä, ei tosin valitettavasti mitään varsinaista uutta tai positiivista: menkat alkoivat taas pari päivää sitten, eli uusi kierto käynnissä. Joka kerta on pahempi mieli ja epätoivoisempi olo. Kiertokin oli pari päivää aiempaa lyhempi, 26 pvä, eli täälläkin pelottaa se hedelmällisyyden lasku. Toisaalta muistelen, että yleensäkin vuosien saatossa kierto on ollut 25-30 pvä, vaikka siis useasti 27-29 niin ei aina kuitenkaan juuri se. Kohta kannattaa onneksi taas yrittää, vaikka odotukset eivät ole korkealla. Miehellä osuu taas kolmipäiväinen työmatka juuri parhaille päiville, onneksi sentään on ilmoittanut olevansa valmiudessa touhuilemaan juuri ennen matkaa ja sieltä palattuaan, varmaan kun tietää minun pahoittavan mieleni ja ahdistuvani lisää jos tässä kaikessa muutenkin vaikeassa yrittämisessä vielä tällaisesta syystä tämä kuukausi menisi ns. ohi (ja toisaalta niinäkin kuukausina kun ollaan osuttu juuri oikein ei mitään ole tapahtunut, joten ehkä se ei juuri yhdestä kahdesta päivästä välttämättä ole kiinni). Mutta tämä kyllä harmittaa silti vähän.

Päätin nyt hankkia sen matalan (tai matalahkon) AMH-arvon vuoksi lääkärin aiemmin ehdottamat lisätutkimukset, jotka voisi ottaa. Niissä testataan mm. vasta-aineita ja kromosomipoikkeamia, jotka voisivat olla munasarjojen ennenaikaisen vanhenemisen ja lapsettomuuden (tai normaalia hitaamman/hankalamman raskautumisen) syynä. Ne ovat aika kalliita ja niihin menee kyllä lähes kaikki ylimääräinen taas ensi kuun palkasta ja lisäksi ne tuovat jo nyt suurta stressiä vaikka odotan vasta lähetettä niihin. En siis millään tavoin pelkää verikokeita fyysisesti, ne ovat täysin OK, mutta tulosten odottelu on ihan kauheaa. Sitä tietysti taas ajattelee että jos sieltä löytyy jokin pysyvä ja korjaamaton, kauhea diagnoosi. Toisaalta mietin, että jos niistä selviäisi jotain hyödyllistä niin hoitoihin voisi edetä nopeammin ja siten välttää arvokkaan ajan tuhlaamista ja turhaa stressaavaa odottelua kotona. Nyt meillä on se tilanne, että lääkäri kehitti odottamaan vuoden loppuun ja jos mitään ei ole tapahtunut edelleenkään niin sitten olemaan yhteydessä häneen, jolloin jatkosuunnitelma todennäköisesti on suoraan IVF-hoidot.

Ja kun niitä potentiaalisia diagnooseja tässä maallikkona pyörittelee ahdistuneena kotona mielessään niin ehkä se olisi kaikin puolin parempi saada oikeaa faktaa asioihin.

Joka päivä yritän sanoa itselleni, että jos teen tai teemme kaikkemme, niin kyllä se vielä tapahtuu. Useimmille kuitenkin tilastojen valossa tapahtuu. Ja hoidot yms kehittyvät edelleen. Pitää yrittää vaan olla luottavainen, vaikka se tuntuu vaikealta ja ikuisen lapsettomuuden pelko on jatkuvasti mielessä vaikka kuinka yrittäisi rentoutua. Mutta toivottavasti me kaikki vielä onnistuttaisiin tämän kaiken yrittämisen jälkeen 🙂

kesa8kuus, wow! Minun silmiini näyttää plussalta (haamulta) vaikka toki ei ole mitään asiantuntemusta.. mutta itselläni ainakin negat olleet aina ihan selviä negoja, ei merkkiäkään mistään viivasta. Toivottavasti olisi totta ja olisit onnistunut! Tsemppiä tuleviin päiviin, viivan vahvistumisen odottelu varmasti samalla jännää että pelottavaa 😀

Nounou, hyvä että aukkari selätetty ja sieltä ei löytynyt ongelmaa! 🙂

Vähän omien kuulumisten päivitystä. Minulla oli äsken lääkärin kanssa lyhyt keskustelu, jossa katsottiin kk-kierron kartoituksen tuloksia kootusti ja jatkosuunnitelmaa. Hän sanoi, että mitään varsinaista vikaa ei ole löytynyt, paitsi matala (ikään nähden laskenut) AMH. Kun keskustelussa vilahteli sanat ”ennenaikaiset vaihdevuodet” yms. tietysti taas panikoiduin ja alkoi melkein itkettää, mutta lääkäri korosti jälleen, että hänen mukaansa se ei estä raskautumisesta nyt tai esim lähikuukausina vaan kertoo siitä paljonko aikaa on tulevaisuutta ajatellen. Viimeisimmässä ultrassa oli kuitenkin ollut niitä follikkeleita, ei suurta tasoa mutta normaalin määrän rajoissa.

Lisätestejä olisi mahdollista tehdä jos haluaisi selvitellä perinnöllisiä kromosomi yms syitä AMHn laskuun. Ne ovat kuitenkin aika hintavia (noin 1000 e paketti) eivätkä välttämättä takaa vastausta eivätkä ainakaan apua. Lääkäri sanoi että voin harkita näitä rauhassa.

Kun olin lukenut ja kuullut etenkin jenkkisivuilta ja myös mm. Dextran sivuilta DHEAn mahdollisesta avusta low ovarian reserve -tapauksissa niin kysyin siitä lääkäriltä. Hän sanoi että sitä yleensä määrätään vasta jos 1 v yritystä mennyt ja yleensä ennen IVF-hoitoja, mutta ei siitä kuulemma ole haittaa yleensä (ellei ole aknetaipumusta, jota en itselläni tunnista), joten sain siihen reseptin. Ainakin voi tuoda taas lisää toivoa kun on ”jotain mahdollista pientä apua”, perusvitamiinien yms ohella.

Tässä vaiheessa lääkäri ei suositellut mitään hoitoja suoraan, koska kunnollista yritystä kuitenkin ”vasta” se 8-9 kk ja esim letrotsolista ei oikein olisi apua kun progesteroni on hyvä ja ovulaatio tapahtuu ja todettu sekä tikuin ja ultrassa. Hän sanoi ettei meissä oikein ole todettu mitään vikaa, paitsi mulla tuo AMH ja kilpirauhasen lievästi liian korkea arvo, johon jo aloitettu lääkitys, ja miehellä joku ihan pieni asia spermassa jonka vaikutus kokonaissperman laatuun kuitenkin vähäinen (lääkäri edelleen kuvaa spermatulosta hyväksi ja normaaliksi). Hän sanoi kuitenkin että epäilee että meillä ei inseminaatio olisi hyödyksi ja koska ei tietoa kuinka nopeasti tuo AMH laskee, kannattanee harkita IVF jos 3 kk kuluttua eli vuoden loppuun mennessä ei ole mitään edistystä eli siis raskautumista. Nyt siis pitäisi vaan yrittää ihan normaalisti ovulaatioaikana kotona ja yrittää olla stressaamatta - jälkimmäinen helpommin sanottu kuin tehty kun stressi kasvaa jokaisen epäonnistumisen jälkeen.

Tavallaan tapaaminen toi taas luottamusta ja toivoa, tavallaan taas uusia ”mitä jos…”. Ehkä kuitenkin kokonaisuutena jäi vähän enemmän toiveikkaampi mieli kun ennen tätä tapaamista.

Nyt pitää vielä raportoida miehelle illalla hänen töistä tultuaan ja toivoa, että sen jälkeen jäisi olo että ollaan tässä edelleen yhdessä enkä ole yksin.. ainakin hän on nyt ollut kivempi ja vähemmän hermostunut mulle yleisesti muutaman päivän, joten toivoa kai on 🙂

Nyt on kp 22 ja vähän sellainen menkkojen alkamisen olo. Ei pitäisi alkaa kyllä kun vasta kp 27 tai 28. Lyhin kierto mitä on joskus ollut on ollut menkkojen alkaminen kp 25, mutta yleensä siis kp 27 ja kp 30 välillä. Toivottavasti nyt edes kierto pystyisi normaalina.

Hongatar, kiitos tsempeistä. En tosiaan tiedä onko meillä yhteinen toive vauvasta, enemmän tuntuu että on yhteinen toive siitä että ollaan onnellisia ja hän tietää että haluan oman perheen ollakseni onnellinen tai ainakin siltä minusta nyt tuntuu joten hän on asiassa mukana siksi, tai ainakin yrittää olla. Mutta oli miten oli, tiedän varmuudella että hän olisi tällekin lapselle todella hyvä isä kuten on jo olemassa olevalle omalle lapselleen, joten siitä ei huolta. Tuntuu että kaikki järjestyisi jos vain saisi nyt tämän asian onnistumaan…

Ikävää tosiaan tuo ovisajan heittely, ja se epävarmuus milloin on huippu ja milloin ei. Mulla oli viime kuuhun asti lähes aina sama päivä plussa ovistestissä (huipun ajasta en ole täysin varma kun eihän se testi tunnin tarkkuudella kerro, mutta oli kuitenkin hyvä käsitys aiheesta). Viime kuussa sitten heitti 2 päivällä aiemmasta - eihän se niin paljoa ole mutta sotki yhdyntäsuunnitelmat kun ei oltukaan parhaimpana aikana samaan aikaan kotona vaan yhdyntä jäi todennäköisesti ajalle jolloin ovis oli ehtinyt jo tapahtua. Ja sitä olen kanssa miettinyt, että pitäisikö oviksen jälkeenkin vielä olla yhdynnässä edes joskus, vaikka siis testit olisi selvästi osoittaneet että ovulaatio on ja eihän sen jälkeen pitäisi enää onnistua, paitsi jonkun 1 vrk ajan. Mutta voiko testeihin sitten täysin luottaa… Me ei välttämättä aina olla ollenkaan, ei olla normaalisti parina mitään ”joka päivä tai joka toinen päivä yhdynnässä” -tyyppiä kun on eri työajat yms. Joskus kyllä ollaan oltu, ihan sattumalta, mutta harvoin.

Kiiko - onnea plussasta ja tsemppiä tuleviin viikkoihin! Ehkä tämä yksilö on juuri se oikea 😊

Chard - pahoitteluni ikävistä uutisista, on varmasti todella rankkaa. Toivottavasti parempi onni ensi kerralla.. siitäkin tässä kai pakko kaikenlaisten fyysisestikin asioiden lisäksi on olla, onnesta.. ❤️

Omasta tilanteesta: progesteroni-tulos tuli, se vaikutti hyvältä (tosin lääkäri ei ole kommentoinut vielä) joten tuskin siinä vika - sinänsä hyvä mutta toisaalta se olisi varmaan ollut vikana helpommin korjattava kuin esim juuri tämä matala AMH-arvo jos tämä onkin ainut syy ... tällä viikolla myöhemmin mulla on puhelinkeskustelu lääkärin kanssa ja katsotaan mitä nyt suosittelee kuin tämä kk-kierron kartoitus -vaihe lapsettomuustutkimuksissa alkaa olla hoidettu. Rahaa yritän säästää kovasti ettei jäisi siitä kiinni, mahdottomuuksiin ei ole varaa mutta toki palkasta voi säästää ja mieluummin laittaisin rahaa tähän kun ostelisin vaikka uusia vaatteita, joihin ei suoraan tarvetta. On sentään joku asia johon voi edes vähän vaikuttaa, sen lisäksi että olen taas yrittänyt löytää uutta motivaatiota terveelliseen syömiseen ja elämäntapoihin.

Ja kp 21. Mutta tältä kierrolta en edes jaksa odottaa mitään, tein testinkin joku aika sitten ja negatiivinen (vaikka ehkä se ei vielä näyttäisi varmuudella, mutta silti.. nega oli ihan selkeä, ei mitään haamun haamua.. ja vielä kun oli tuo todennäköinen yhdynnän myöhästyminenkin). Toivon lähinnä että kierto olisi edes normaalin pituinen, kuten tähän saakka on ollut, että olisi edes jotain hyvää pohjaa jatkoyrityksille. 😀