Bluna

Päivitystä vielä edelliseen: kokeet käyty, huh. Uskalsin mennä. Kiitos aiemmasta kannustuksesta! Mutta - koska kyseessä oli osin aika vaativat vasta-aine- ja kromosomiverikokeet yms niin tuloksia joutuu odottelemaan jopa yli kuukauden! Yleensä jo muutaman päivän tulosten odottelu on ollut ihan tuskaa. No, eipä voi muuta kuin odotella ja koittaa sinä aikana jatkaa tavallista yritystä parhaan mukaan, siltä varalta että siitä olisi jotain hyötyä 🙂

Täällä on taas ollut hyvää keskustelua monesta asiasta ja olisi kiva kommentoida vaikka mitä, mutta työt alkavat (ja pitää ehtiä niihin verikokeisiinkin vielä), joten nopeasti pari kommenttia viimeisimpiin viesteihin…

Haaveissa21: paljon onnea ja tsemppiä tuleviin viikkoihin ja kuukausiin! 💕

Nuunulainen, tuosta progestonista omakin kokemukseni: mulle gyne sanoi, että verikoe 6-8 pvä ovulaatiotestiplussasta. Mulla se taisi silloin olla tyyliin kp 17-18 kun ovulaatio oli aika aikaisin kierrossa. Mulla se oli hyvä, joten siitä testistä ei löytynyt itselleni apua, mutta monella se tosiaan on kai ollut haasteena ja ilmeisesti aika hyvin korjattavissa joten kannattaa testauttaa.

Noista vitaamineista yms. joista useat kirjoitteli. Mulla on käytössä tuo ubikinoni Q10, D-vitamiini (sellainen ihan normaali annos jota Suomessa suositellaan usein kaikille), raskausajan multivitamiini (jossa lukee että suositellaan myös yrittäessä), vehnänalkioöljy, omega-3 -kapselit ja lisäksi muutaman viikon nyt ollut reseptilääkkeenä myytävä hormoni DHEA, josta lähinnä jenkkisivuilta löytyy väitteitä positiivisesta vaikutuksesta hedelmällisyyteen ja munasolujen laatuun ja/tai määrään. Kaikenlaista siis on käytössä, mutta ei vielä ainakaan minkäänlaisia tuloksia. Mutta ehkä noista vitamiineista ei nyt ainakaan haittaa ole kun kohtuumäärä käytössä, ja eihän sitä tiedä jos ne pidemmällä tähtäimellä auttaisivat. Mulla verikokeissa ollut kyllä kaikki laajassa verenkuvassa yms ihan normaalisti, eli suoraan vitamiineja ei kukaan ole suositellut. Ferritiini esim oli kuulemma ihan hyvä. D-vitamiini oli myös selvästi viitearvoissa, tosin siitä luvusta itse päättelin että voisi se vähän korkeampikin olla, oli enemmän matalammassa kuin korkeammassa päässä viitettä. Mulla on siis olleet kaikki muut kokeet tähän saakka hyviä paitsi se AMH joka tuntuu olevan jotenkin se kaikkein ikävin ja hankalimmin korjattava (tai eihän sitä kuulemma voi siis korjata edes, mutta tarkoitan siis hoidettava) 😔 Mutta nyt tosiaan menossa lisätesteihin… Ai niin ja sitten käytössä vielä kilpirauhaslääke Thyroxin kun lääkärin mielestä kilpirauhasarvoni oli raskautumista ja raskautta ajatellen liian korkea, vaikka sinänsä arvoni oli ”normaalissa skaalassa” ihan viitearvoissa ja enemmän siellä niiden alapäässä. Palstoilta kuuluisaa greippimehua en ole ottanut nyt kun sitä ei saa Thyroxinin kanssa ottaa, ja toisaalta se kai vahvistaisi ovulaatiota tai kohdun limaa tms (huhupuheiden mukaan, en tietenkään tiedä pitääkö ollenkaan paikkaansa) ja mulla ei ne ole ehkä olleet se ongelma ollenkaan vaan juuri se munasolujen alentunut reservi ja mahdollisesti huono laatu (laatua kai vaikea mitata tai nähdä paitsi vasta sitten maljalla IVF:ssä tms, mutta mietin itse voisiko näin olla kun kai se laatu ja määrä osin kulkee yhdessä ja lisäksi kun mitään ei kerta ole tapahtunut kunnon yrityksestä huolimatta…).

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!

Kiiko, suuret onnittelut iloisista uutisista! Ihanaa kun pitkä odotus näyttäisi näin tulevan palkituksi. Ymmärrän hyvin tuon huolen aiempien kokemusten perusteella, mutta eiköhän tilanne tällä kertaa ole toinen 🙂 Helpottavaa jotenkin myös näin meidän muiden

pitkään odottaneiden ja yrittäneiden kannalta kuulla välillä hyviä uutisia! (vaikka teillä noita

raskautumisia olikin jo ollut aiemmin, mutta valitettavan epäonnisia sellaisia).

Toffi, tsemppiä hoitoihin! Niissä tosiaan onnistumisprosentit pitäiai olla hyviä ja varmaan muutaman kerran sisällä pitäisi onnistaa, tai jos ei niin ehkä viimeistään yksilöllisesti sopivan kaavan ja lääkityksen löydyttyä. Kuten yllä kirjoitettiin, minäkin kuulen mielelläni kokemuksia hoidoista, kun saattavat olla itselläkin vuoden vaihteen jälkeen edessä - jos siis vaan kaiken keskellä jaksat ja huvittaa.

Mukavaa perjantaita, kaikesta huolimatta, myös kaikille muille!

Itse päätin nyt uskaltautua ensi viikolla viimein niihin lääkärin ehdottamiin verikokeisiin, joista aiemmin mainitsinkin tuolla ja joista voisi siis saada lisätietoa siitä miksi AMH on alentunut eli munasarjojen toiminta heikkenemässä ”jo” 34-vuotiaana… olen nyt joka päivä siirtänyt sitä huomiselle ja huomiselle . Pelottaa jos sieltä selviää jotain ihan kamalaa. Mutta toisaalta, parempi selvitä nyt kuin myöhemmin, koska sitten hoidot voidaan aloittaa nopeammin ja paremmalla tietopohjalla - kai.. näin ainakin yritän ajatella. Ensi viikko tulee siis varmaan olemaan niiden tulosten stressaamista, stressaanhan jo nyt niitä valmiiksikin…. miehelle en jaksa edes ennakolta puhua, ei kuitenkaan ymmärtäisi stressiä ja pahimmillaan aiheuttaisi sitä minulle lisää tai minä sitä hänelle. Tietää kyllä että aina välillä käyn näissä eri testeissä, ja toki kerron sitten tuloksista kun ne saan. Ikävä sanoa, olisi kiva tuntea että olemme tässä yhdessä ihan kaikessa, mutta helpompi näin. Ja aiemmista erimielisyyksistä huolimatta ainakin mies on luvannut kysyessäni että me tehdään kaikki mitä voidaan asian eteen, vaikka tämä lapsihaave onkin enemmän minulla kuin hänellä, joten arvostan sitä että on näin sanonut ja että hän tekee sen ns ”oman osuutensa” ja yritän nyt liikaa muuten olla kuormittamasta häntä asialla ja siihen liittyvillä huolillani ennakkoon…

Hongatar, mahtavaa että pääset nyt tutkimuksiin. Itselläni ainakin asioiden ”eteneminen” ja ”suunnittelu” niiden kautta toi uskoa tulevaisuuteen, vaikka toisaalta samalla siellä selvisi, että hedelmällisyysarvoni ei ole kovin hyvä, mutta silti se että on nyt terveydenhuollon asiakkaana ja saa apua lähitulevaisuudessa jos ei luomusti onnistu tuo ainakin minulle jonkinlaista turvaa omaan oloon. Jos ei olisi selvinnyt siellä olisin saattanut turhaan vielä pitkään tuhlata kallista aikaa kotona, nyt on selkeämpi aikataulu ja alustava suunnitelma hoidoista vuodenvaihteen jälkeen jos ei ole mitään kuulunut ennen sitä. Ja voihan se olla, että teiltä ei löydy mitään tai löytyy joku helposti hoidettavissa oleva ongelma! Tai jos kunnollisia hoitoja (IVF tms) tarvitaan niin tuo edistänee myös niihin pääsyä. Tsemppiä myös miehen kanssa! Toivottavasti hän ymmärtäisi tilanteen kannaltasi 😊

Sibu, jaksamista uuteen kiertoon. Tiedän tuon tunteen niiiiin hyvin. Mutta vaikka tämä on klisee, niin uusi kierto on aina uusi mahdollisuus…

Tsemppiä myös muille teidän vaiheisiin!

Itselläni kp12 ja ovis taisi testien mukaan juuri jo olla (ehkä jo eilen tai ehkä tänään, testit olleen plussalla jo pari päivää). Mies työmatkalla, onneksi su ja ti ilta ehdittiin. Tuo su varmaan liian aikaisin, ti ehkä voisi hyödyttää jos minulta irtoaisi kerrankin ”hyvä” munasolu eikä sellainen laaduton, joka ei hedelmöity.. pitää vaan toivoa parasta. Kiertoni on myös lyhentynyt, mikä huolestuttaa lisää, koska se on yleensä merkki hedelmällisyyden heikkenemisestä. Aiemmin oli 27-29 päivää monta kk, nyt ollut 25-26 päivää. Toisaalta kun kalenteria katsoin, joskus aiemmin on ollut niitä 25-26 päivän kiertoja myös ja sitten taas välissä noita pidempiä. Toivottavasti nyt ainakaan ei paljoa enää lyhenisi, koska liian lyhyellä kai raskautuminen vaikeutuu entisestään.. No, yritän pitää positiivista ajattelua yllä, jos ei onnistu niin ehkäpä lääketiede ja ne hoidot auttavat sitten minua kuten ovat auttaneet niin monia muitakin 😊

Kiitos taas kaikille päivityksistä. Tänne ei mitään uutta. Ajattelin taas vaan ajan kuluksi kirjoittaa ajatuksia.

Nyt on kp 7 tai 8 (vähän riippuu laskenko ekan päivän miten, oli vähän siinä ja siinä kun vuoto alkoi alkuillalla). Tässä kuussa aloitin ovulaatiotestit jo eilen kun viime kuussa kierto olikin yllättäen lyhyempi ja ovulaatio aiemmin kuin odotin, mikä vaikutti yhdynnän ajoitukseen ja voi olla, että se osui liian myöhään, kun ovulaatiota edeltävänä aikana ei ehditty miehen työmatkan vuoksi ollenkaan. Vaikea tietysti sanoa että oliko sillä vaikutusta vai ei kun en ole raskautunut silloinkaan kun on osunut ajallisesti nappiin. Joka tapauksessa, vielä ei ole tullut ovisplussaa mikä kyllä helpottavaa sinänsä että jos kierto lyhenisi entisestään niin se tuskin olisi hyvä merkki mistään. Mutta tärkeintä ettei se nyt mene ohi, joten testailen nyt joka päivä. Miehellä tietysti työmatka juuri silloin kun aika pitäisi olla, kuten taisinkin jo tuolla jossain aiemmin kirjoittaa, mutta ajattelin että jos nyt kuitenkin suorittaisimme asiaa ennen työmatkaa niin se voisi silti riittää…

Sitä olen miettinyt kuinka paljon stressi voi vaikuttaa asiaan... Sitähän ilmeisesti lääkärikunta ja tiedemaailmakin pitää ratkaisemattomana asiana ja tutkimustulokset ja näkemykset vaihtelevat. Minulle lääkäriin sanoi kysyttäessä, että sen ei pitäisi olla keskeinen tekijä tässä. Toisaalta netistä katsoessa monilla sivuilla, siis ihan esim hedelmällisyysklinikoiden sivuilla, korostetaan stressin vaikutusta. Ilmeisesti ns normaali arjen stressi ei pitäisi olla ongelma, mutta kovasta stressistä/huolesta/ahdistuksesta voisi niiden mukaan ollakin haittaa. Ahdistaa kun eri puolilla toitotetaan ja korostetaan stressinhallintaa ja stressaamisen lopettamista. Kuten täällä varmaan monet ymmärtää, tätä stressiä on vaikea estää ja siinä ei ainakaan minulla rentoutusharjoitukset tai kivat harrastukset asiaa muuta. Joka kk huolestuttaa enemmän ja asia on jatkuvasti mielessä. Toki elämässä on muutakin ja on paljon kivoja hetkiä ja tekemistä, mutta se ei poista sitä että asia on jatkuvasti mielessä. Minulla on muutenkin taipumusta huolestumiseen elämässä, mahdollisesti osin alkoholistiperhe-lapsuuden yms ikävien kokemusten johdosta ja valitettavasti sitä ominaisuutta ei oikein saa parannettua, vaikka yritystä on ollut. Joskus tietysti on parempia ja joskus huonompia aikoja eli vaihtelee vähän. Ja nyt tietysti siis stressaan kaiken muun hedelmällisyyshuolen ohella vielä siis sitäkin että estääkö stressi raskautumista 😅

Toisaalta taas, ihmiset raskautuvat maailmalla mitä kamalimmissa oloissa, siis elämäntilanteissa joissa henki päivittäin uhattuna sodan tai nälänhädän vuoksi tai muuta hirveää. Jotenkin kuvittelisi, ettei siten olisi ihan siitäkään kiinni. Ja sitten olen ymmärtänyt, että ainakin hoitoihin mennessä useimmat naiset/parit ovat viimeistään aika huolissaan tilanteestaan ja silti hoitojen onnistumisprosentit aika hyviä ainakin kun pidempään yrittää… Onko muilla tästä ajatusta ja peräti kokemusta? Täällä tätä ehkä viitsiikin kysyä ilman että saa vastauksia tyylillä ”siis lopeta vaan se stressi ja sitten se onnistuu” kuten tuolla jossain ”apua raskauduin vasta tokalla kierrolla” -tyyppisillä palstoilla saattaa nähdä.