Bluna

Hongatar, kiitos tsempeistä. Olen kyllä ottanut miehen kanssa puheeksi, mutta useimmiten se johtaa riitaan tai ainakin pahaan mieleen. Hän ei ole projektista niin innoissaan tai kiinnostunut kuin minä. Sen olen kyllä jo aloittaessamme hyväksynyt. Ideaalia olisi tietysti olla suhteessa, jossa molemmat ovat samalla tunteella asiassa, mutta toisaalta olemme monet kerrat päätyneet siihen, että haluamme kuitenkin olla yhdessä ja hän on ollut Ok (vaikkei siis mitenkään erityisen innoissaan) sen suunnitelman kanssa, että yhtä yhteistä lasta yritetään hankkia. Minulle se on tosi tärkeää, kun ei ole yhtään vielä ennestään ja hän kyllä sen ymmärtää. Tähän saakka hän on ollut projektissa mukana parhaansa mukaan, siis tehnyt kaiken sen mitä voi asiassa miehenä tehdä, mutta viime aikoina on kovasti valittanut stressiään ja tyytymättömyyttään koko projektiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin ja minua on alkanut huolestuttamaan tämä. Tosin nyt taas eilen puhuttiin ja taas hän oli sitä mieltä sitten kuitenkin, että haluaa jatkaa yhdessä ja ei tule perumaan mitään suunnitelmiaan ja tekee parhaansa kyllä, että ehkä on asiassa enemmän minun kuin itsensä vuoksi mutta on kuitenkin ihan omasta tahdostaan. Saa nähdä. Pitää yrittää luottaa, kun olen monta kertaa kysynyt ja aina lopputulos kuitenkin lopulta riitojen ja pahan mielen jälkeen tämä sama että jatketaan vaan . Ymmärrän kyllä, että tilanteeni on stressaava toiselle kun minulla on asian kanssa niin kova kiire emmekä ole olleet mitenkään vuosikausia yhdessä, mutta toisaalta sillekään en oikein mitään voi, että ikää on ja munasolureservi kuulemma lääkärin testien mukaan tosiaan ikäryhmän keskiarvoa alhaisempi. Ja olen kyllä alusta alkaen tuonut tätä huoltani rehellisesti esille.

Tsemppiä kaikille kierron vaiheisiin ja seuraaviin yrityksiin.

Mulla tosiaan vasta seuraavat menkat edessä ja sitten vasta taas uutta yritystä seuraavassa kierrossa.. En usko, että tämä kierto voi olla johtanut mihinkään kun hyvilläkään ajoituksella ei ole aiemmin johtanut ja nyt meni vielä ajoitus aika myöhään.

Ja progesteroni-testin tulosta vielä odottelen, onko kenelläkään muuten niissä ollut häikkää ja jos kyllä, onko apua löytynyt? Mitään kierto- tai ovulaatio-ongelmia mulla ei ole ymmärtääkseni ollut, mutta voi silti olla, että taso huono, koska se kai voisi juuri olla osasyynä siihen ettei ole omistanut..

Toivottavasti tuo edellisessä viestissä mainittu ovisplussa kuitenkin johtaisi johonkin. On se ainakin parempi merkki kun ei mitään. Näin ainakin olen lääkäriltäni ymmärtänyt, että ovisplussien pitäisi olla merkki siitä, että ainakin jotain toimii. Vaikka itselläni ei siis kuukausittaisten ovisplussien hyödyntämiset ole johtaneet yhtään mihinkään… mutta eiköhän vielä joskus, meillä kaikilla 😊

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista.

”Hyvä” sinänsä kuulla, että kokemukset siitä, että mies ei ole niin osallistuva (edes henkisesti) ovat vähän yleisempiä.

Tsemppiä tuleviin vaiheisiin!

Itselläni jo jotenkin varma olo siitä, että tämäkään kierto ei johda mihinkään (aiemmin sentään on ajoitettu hommat ovistestien mukaan oikein, niin nyt vielä kävi niin, että saatettiin myöhästyä miehen työmatkan vuoksi eli vielä huonompi mahdollisuus kuin aiemmin). Nyt kp 18 eli vielä saa odotella menkkoja ja sitten taas uutta kiertoa ja uutta yritystä, johon mies toivottavasti jaksaa taas lähteä. Keskiviikkona on lääkärin kanssa puhelinkeskustelu, jossa hän ilmeisesti tulee suosittelemaan lähikuukausien jatkotoimenpiteitä tuosta matalasta AMH-arvostani johtuen. Ja progesteroni-testin tuloksia odottelen vielä.

Ajattelin liittyä tähän keskusteluun, vertaistuen ja kokemusten jakamisen toivossa.

Olen 34 v. esikoisen yrittäjä. Aktiivista yrittämistä on ollut taustalla noin 7-8 kk. Ovulaatio on bongattu testein joka kk ja yhdyntä ajoitettu niiden mukaan oikein (paitsi tässä kuussa on mahdollista, että miehen työmatkan vuoksi myöhästyimme siitä). Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Kuukautiset ovat olleet suurin piirtein säännölliset. Taustalla ei ole pitkää e-pillereiden käyttöä.

Elämäntavat ovat muuten asialliset, mutta taustalla on monien vuosien tupakointia (nyt tätä projektia varten lopetettu) ja lisäksi stressi/huoli lapsen saamisen onnistumisesta on kova, vaikka olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja rentoutua. Etenkin kun tuntuu siltä, että lähipiirille ja kaukaisemmillekin tutuille vauvoja tuntuu jatkuvasti tulevan helposti (toki tätä ei voi aina tietää, mitä oikeasti on kullakin yksilöllä/parilla taustalla). Kateutta on vaikea välttää vaikka tietysti haluan kaikille muille hyvää.

Olen käynyt jo yksityisellä hedelmällisyysklinikalla selvittelemässä joitakin asioita. Anatomia on ok. Perusveriarvot OK. Miehen sperma on pääasiassa oikein hyvä testien mukaan, eli mahdollinen ”vika” on minussa. Huolestuttavaa minulla on ollut matalahko ikään nähden alentunut AMH-arvo ja munasolujen ei-niin-suuri määrä ultrassa (niitä on kyllä mutta ei niin montaa kuukausittain) ja lääkäri suosittelikin, että mikäli mitään ei tapahdu tässä ihan lähikuukausina, kannattaisi yrittää IVF-hoitoja. FSH-arvo ja LH-arvo olivat normaaleja, ei ehkä täydellisiä mutta selvästi viitearvoissa ja niistä lääkäri ei maininnut mitään ongelmallista. Vielä ei ole päätetty kokeillaanko saada lähete julkiselle, jos hoitoja siis tarvitaan, vai maksetaanko yksityiselle. Halpaa tuo ei tietenkään ole.

Yksi huolestuttava seikka on lisäksi se, että mies tuntuu viime viikkoina kyllästyneen koko projektiin ja minulla on jatkuva epävarmuus hänen ”mukana pysymisestä”. Alun perinkin lapsitoive on ollut minulla ja hän on siihen ollut valmis mutta ei se aloitteellisin ja innokkain osapuoli. Asiasta on puhuttu monesti ja hän on aina vakuutellut sen olevan ok ja yrittävänsä parhaansa, myös mahdollisten hoitojen suhteen. Nyt tuntuu, että mieli taas muuttumassa - mutta kuitenkin vakuuttelee joka toinen päivä, että voidaan jatkaa suunnitelman mukaan. Tämäkin tuntuu raskaalta.

Kiva kuulla teidän kokemuksia ja toivotan vilpittömästi teillekin onnea yritykseen. Kuten tietysti toivon sitä itsellenikin.