Bluna

Kiitos Toffi & tsemppiä paljon! Tuo kuulostaa ihanan konkreettiselta. Eiköhän se onnistu! Ainakin tuo määrä on minun ymmärtääkseni (tietysti ilman mitään asiantuntemusta mutta kuitenkin) hyvän kuuloinen, tai siis että on niitä kai monilla ollut paljon vähemmänkin, luulisi että ainakin osa selviäisi noista. 😀

Omaa tylsää päivitystä taas tänne. Menkat alkoi, eli kp1. Surullinen, pettynyt ja huolestunut fiilis. Tiedätte varmaan hyvin kaikki tämän omasta kokemuksesta 🙂 etenkin huolestuttaa kun oli toista kertaa jo niin lyhyt kierto. Verikokeiden (kromosomiviat ja vasta-aineet) tuloksia saa yhä jännityksessä odotella. Mutta eipä voi taas muuta kun vaan jatkaa yrittämistä, vielä pari kk ja sitten kai ne IVF-hoidot. Nyt kai yk 10 tai jotain. Toivotaan että ne hoidot sitten auttaisi. Siihen haluan niin uskoa…

Nuunulainen, tsemppiä! Haluan uskoa, että kyllä se vielä teitäkin onnistaa. Olen ymmärtänyt, että vaikka ikää on, useamman vuoden vanhemmatkin ovat vielä onnistuneet 😊 Mutta ymmärrän oikein hyvin huolen ja hyvä jos voit/voitte ajatella asiaa monesta näkökulmasta.

Toffi, kiitos ensimmäisten IVF-kokemusten jakamisesta. Toivottavasti prosessi menee hyvin ja onnistaisi pian! Se on kai ainakin hyvä asia ja alku, että niitä follikkeleita on löytynyt ja useita…

Minulle näistä (mahdollisten) IVF-hoitojen odottelusta on tullut eräänlainen turva-ajatus itselleni. En tiedä onko henkisesti niin tervettä tai hyväksi, mutta kun jotain on oltava kun olo välillä niin ahdistunut/huolestunut siitä kun ne menkat aina vaan alkaa… Kun on huono päivä tai hetki, ja näitä hetkiä siis aika paljon, olen ajatellut että ”no, nyt oli taas pettymys mutta toisaalta olen taas lähempänä siitä että niihin hoitoihin voi mennä ja niistä on varmaan apua”. Eihän ne nyt tosiaankaan 100% varma ratkaisu ole, mutta kyllähän kai useimmat niistä saa avun ainakin jos jaksaa (ja henkisesti, fyysisesti ja tarv. taloudellisesti pystyy) riittävän kauan yrittää. Onneksi sentään näitä hoitoja on nykyään tarjolla, ajatella ihmisiä tässä meidän tilanteessa joskus vuosikymmeniä sitten…

Juulia, tervetuloa mukaan! Tuo sinun kertomasi tunteista ja jatkuvasta pettymyksestä ja katkeruuden tunteesta yms kuulostaa todella tutulta. Olisin voinut melkein kirjoittaa saman. Minullakin oli heti alun alkaen, kun yritys vasta alkoi, olo ja huoli että tämä ei tule onnistumaan, ainakaan helpolla. Sellainen epätoivoinen olo. Ja nyt kun aikaa on oikeasti mennyt ja yritys ei ole tuottanut tulosta, huoli on tietysti vain kasvanut joka kuukausi.

Pukka87, tsemppiä tuleviin tutkimuksiin ja hoitoihin! Ehkä toivoa on enemmänkin kuin vain hitusen, noiden hoitojen (juurikin IVF) pitäisi kuitenkin olla aika tehokkaita, ainakin jos ei ekalla niin useammalla yrityksellä. Ainakin näin olen ymmärtänyt 😊

Hongatar, tuokin näkökulma on ymmärrettävä, paljon tsemppiä tilanteeseen ja parisuhteen kanssa, toivottavasti pienestä tauosta yrittämällä yrittämisessä olisi apua molempiin asioihin! 😊