Anna Mai

Oho, kyselin nimistä mutta en kertonut itse mitään että miten meillä :) Periaatteessahan meillä on päätetty ensimmäiset nimet sekä tytölle että pojalle. Pitkään miehellä oli tapana heitellä ilmoille noita huumorinimiä, kunnes sitten joskus sattui jossain mielenhäiriössä kysyyn, että mistä mä tykkäisin. Kerroin että pojalle Kaarlesta/Kaarlosta ja tytölle Matildasta. Mies meni ihan hiljaseks ja hetken kuluttua sanoi että Kaarle on heillä suvussa nimenä, hänen toisen isoisänsä nimi (ei ole ikinä tavannut). Matildaan suhtautui vähän silleen no ei nyt ihan ehkä lemppari. Tästä keskustelusta meni varmaan puoli vuotta ennen kuin asia nousi uudestaan esille. Kysyin että mitkäs ne meidän lasten nimet sitten olisi, ja sanoi heti että no Kaarle ja Matilda. Oli miettinyt näille lempinimetkin eli siis oikeasti pohtinut asiaa!!!

Eli periaatteessa meillä ensimmäiset nimet olisi ihan valittu sillä perusteella että ovat kivat, mutta tosiaan tohon pojan nimeen sukutaustaa. Mies haluaisi myös toiseksi nimeksi heillä suvussa kulkevan, harvinaisen nimen. Tytön nimeen haluaisin ehkä edesmenneen isoäitini nimen, ja varmaan kolme nimeä tulee koska sukunimi NIIN  yleinen että yritetään välttää täysnimikaimoja sillä kolmella etunimellä...

Oon viettänyt lauantai-iltaa netflixin ja kutomisten parissa, lasten neuletakkiin tuli just osat valmiiksi... :D Väreinä harma ja pinkki, mutta en siis erityisesti haaveile tyttölapsesta vaikka tytönvaatteesta alotinkin. Olin nimittäin tän lastenvaatteiden kutomisen kanssa ovela ja aloittaessani väitin miehelle että mä teen näitä vaan siksi että saan jämälangat käytettyä (ja sopivia lankoja oli vaan noina väreinä)! Seuraavaksi puikoille taitaa mennä kyllä jotain ihan tarkoitusta varten ostetuilla langoilla ja sukupuolineutraaleilla väreillä. Suosittelen kyllä tätä vauvanvaatteiden kutomista jos kutominen yhtään innostaa: jotenkin tuntuu että se tuleva lapsi on lähempänä kun kutoo sinne lankojen lomaan lämpimiä ajatuksia... Plus että noita pieniä vaatteita on ihana tehdä kun valmista tulee niin nopeasti. Kunhan joku kokoaisi vaatteet ja päättelisi langatkin...

Alkoholista oli puhetta. Mä en itse juo oikeastaan ollenkaan, joskus hyvin harvoin saatan juoda siiderin tai lonkeron (tai talvella pilkillä minttukaakaon:)). En koskaan oo pitänyt kauheasti alkoholin mausta, en tykkää olla humalassa ja nykyään saan noin joka toinen kerta alkoholista migreenikohtauksen joten aika vähälle on jäänyt. Etenkin tärkeissä tilaisuuksissa (kavereiden polttarit ja häät esim.) en juo ollenkaan, koska haluan olla tajuissani nauttimassa niistä enkä jossain takahuoneessa oksentamassa päänsäryn takia... Mies juo jonkin verran, kuulunee tällaseen opiskelijaelämäikään:) Mutta sen verran ettei ne miehen juomiset oo kummallekaan mikään ongelma.

Jäykkäkouristukset kannattaa tosiaan tarkistaa, jos löytyy rokotuskortti niin siitä näkee. Niihinhän ei mitenkään kutsuta eli itse on pidettävä uusimisesta huoli - mä kävin pari vuotta sitten vuoden myöhässä ottamassa kun ei ollut tajunnut ollenkaan :)

Oon kyllä niin kateellinen teille jotka ootte jättänyt jo ehkäisyn tai jättämässä lähitulevaisuudessa... Itsellä edessä joskus kesällä, toivottavasti! Hyvä puoli on se että oon syönyt pillereitä vasta vähän yli puolitoista vuotta eli kuvittelisin että omakin kierto löytyy aika helposti.

Ootteko muuten miettinyt tulevien lasten nimiä? Onko teillä suvussa perityviä nimiä/nimeantotapoja tai jotain muita selkeitä syitä nimeämiseen vai annatteko vaan sen nimen mikä kivalta tuntuu? Mulle tää nimiasia on ihan hirveän läheinen, ihania nimiä on mietitty pikkutytöstä asti, syksyllä just tuli istuttua läpi yks nimistökurssikin.

Niin ja voi ryökäle kuka olikaan se joka vinkkasi niistä Kappahlin Newbie -mallistoista. Pakkohan ne oli katsoa ja voi että, olivat söpöjä! Etenkin ne utuiset vaaleanpunaiset värit. Tekisi niin paljon mieli ostaa jotain vaatteita jo nyt mut yritän parhaani mukaan vastustaa mielitekoa... Kutonut kyllä oon jotain villatakkia yms mut se on kuitenkin vähän eri asia...

Tirlittantaa, ihan superhyperpaljon onnea!!

Täällä yksi joka aikoo saada lapsen ennen kuin menee naimisiin! Ei siis olla vielä edes kihloissa, mutta elättelen kovasti toivoa siitä että tänä vuonna vihdoin tulisi se kosinta. (Periaatteessa voisin kosia itsekin, mutta koska meillä molemmat tietää että mä olisin valmis meneen naimisiinkin vaikka heti ja miestä vähän ahdistaa ajatus, niin olen ajatellut että mies kosikoon: sitten tietää että sekin on varmasti valmis.)

Maalaislapsina me molemmat ollaan oltu kotona koulunalkuun saakka, molemmat vanhemmat kun ovat olleet molemmilla kotona töissä. Istuttu lapsuus jossain pellonreunalla kuoppia kaivamassa... Toisin sanoen mun ensimmäiset kokemukset päiväkodista on 9. luokan TET-harjoittelusta ja ajatus lapsen laittamisesta päiväkotiin ahdistaa. Jonnekin hoitoon se jossain vaiheessa on varmaan pakko lykätä, koska taloudellisesti ei tule olemaan mahdollista olla kotona kunnes lapset menee kouluun.. (Tosin haaveilen kotoa käsin tehtävästä työstä - opettajalle vaan niitä mahdollisuuksia on aika vähän...) Mun vanhemmat asuu parin tunnin matkan päässä, miehen vanhemmat omilla tahoillaan suht lähellä. Tulevaisuudessa tullaan muuttamaan hyvinkin lähelle miehen isää. Mutta tuskinpa on mahdollista että kukaan noista isovanhemmista vakituisesti hoitaisi lasta, ovat kaikki niin nuoria vielä että ovat monta vuotta työelämässä.

Mä olisin valmis siihen, että myös mies vuorollaan olisi lapsen kanssa kotona - en sit oo ihan varma, miten mies suhtautuu asiaan. Mulle esim. yksinoleminen ja rauhottuminen on hirveän tärkeää mut mies sitten taas tarvii aika paljon ohjelmaa ja menoa ympälleen - toki varsinkin jo vähän vanhemman lapsen kanssa voi tehdäkin asioita... Ei ole tästä vielä puhuttu, jos nyt ensin saataisiin varmistettua että ollaan samalla aaltopituudella tän lapsen tekemisen kanssa.

Näin viime yönä ihan valtavan elävää vauvaunta. Kamala oli herätä ja tajuta, ettei sitä vauvaa olekaan vierellä... Toki uni tavalliseen unityyliin sisälsi hienoja epäloogisuuksia (lapsen ensiravinnoksi suositeltiin keltaista jaffaa), mutta se lapsi itsessään tuntui niin todelliselta samoin kuin omat tunteet sitä kohtaan... Huoh. Ei tee vauvakuumeilulle yhtään hyvää tällainen :D

Apua, ihan kauheasti täällä juteltu eikä ollenkaan tiedä että mihin nyt pitäis kommentoida!! Eläimistä ainaki puhuttiin ja niitä ei meiltä löydy. Joskus tulevaisuudessa ehkä, mä oon koiraihminen ja mies kissaihminen joten hieman neuvoteltavaakin on... :) Olen itse maalta kotoisin ja kauhistuttaa ajatus koirasta jota pidetään kerrostaloasunnossa eli ennen omakotitaloa tulee tuskin myöskään koiraa.

Tulevaisuudessa meillä siis unelmissa talo maalla (kumpikin oltaan maatilalta kotoisin ja miehen kotimaille taitaa tie käydä), liuta lapsia ja kasa eläimiä :) En todellakaan voisi kuvitella asuvani loppuelämääni kaupungissa, kohta on neljä vuotta takana ja mulla on kauhea ikävä muunmuassa pimeää!

Vauvan sukupuolesta: mä taidan olla aika perinteinen tän asian suhteen eli en halua tietää lapsen sukupuolta ns. etukäteen. Jos tulee tyttö maailmaan niin ehtii ne mekot yms. ostaa lapsen syntymänkin jälkeen, ja muuten oon kyllä enimmäkseen sitä mieltä että värejä voi käyttää kumpikin sukupuoli (vaaleenpunasta tai sinistä en ehkä laittais kummallekaan...)