Anna Mai

Hummingbird ja Jai ainakin on tässä miettinyt sitä, miten lapsen saaminen vaikuttaa urakehitykseen. Itsellä ei tietenkään ole nyt mitään vakityötä johon palata sitten lapsen jälkeen, mutta meidän alalla kun kyllä tehty aika selväksi että alle 35-vuotias, lapseton parisuhteessa elävä naisluokanope ei vaan saa virkaa. Ikinä. Eli jos on se yksikin lapsi ni voi kirkkain silmin väittää että joo, meidän lapsiluku on nyt täynnä jne. Eihän sen mitenkään pitäis vaikuttaa mutta todellisuus tosiaan on toinen... Eli senkin takia tuntuu todella hyvältä ajatukselta tehdä ainakin yksi lapsi ennen kuin valmistuu. Ehkä jossain vaiheessa olisi sitten mahdollisuus saada myös virka sijaisuuksien sijaan... (Tosin siis haluan niitä lapsia muutenkin nyt ja heti! Eli ei kyse pelkästään yhteiskunnan luomasta tilanteesta tässä kuumeessani. Mutta raskaus siis sopisi kuvioon oikein hyvin.)

Kauheesti taas keskustelua, en edes enää muista mistä kaikesta puhuttu! Kävin tänään jokirannassa lenkkeilemässä, ihan kauheeta kun KAIKKI ihmiset oli liikkeellä lastenvaunujen kanssa. Paitsi minä tietenkin...

Lasten määrästä: Kolme on ollut aina se mun vähimmäismäärä, mut voisin hyvin kuvitella että mulla olisi enemmänki. Miehelle sanon että haluan viisi lasta ni on sitten vähän neuvotteluvaraa vielä tohon kolmeen! Hih. Mutta en tiedä, jotenkin toi kolme lasta on se minkä ajattelen sellaseks normaalimääräks, vähemmän on vähän ja enemmän on sitten tavallisesta poikkeavaa. Mutta siis pidän hyvin mahdollisena että sen neljännenkin lapsen haluaisin jossain vaiheessa. Ja pienillä ikäeroilla kiitos, itse ainakin oon niin onnellinen sisaruksista lähellä omaa ikää.

Huh, kun näitä teidän e-pilleritarinoita kuuntelee niin olen todella iloinen etten ole teininä niitä aloittanut... Oon ollut 24 kun oon pillerit hankkinut ja näin ehkä osannut sit itsekin selvittää ja kysellä asiat - tosin käyn yksityisellä kun oon kuullu niin paljon kauhujuttuja paikallisesta yths:n gynesta, ja ainakin toi mun gyne on kyllä tosi rauhallinen ja ystävällinen ja huomioonottava. Eli siis mulle tulee kesällä vasta kaks vuotta noita pillerien syöntiä ja sillon ne myös sit lähtee pois. Hiukan on itselläni alkanut epäilyttää että aiheuttavat mulla väsymystä ja masennusoireita, koska tää talvi ja viime talvi on kyllä olleet hirveän rankat, ei ennen pillereitä tällaista ollut! Mutta niin vähän nyt suunnitelmissa niitä jäljellä että en todellakaan ala vaihtaa tms.

Kauheasti jaksamista teille joilla on ongelmia sairauksien tai muiden vastaavien kanssa! Itseä eniten raskaaksi tulemisessa jännittää selkä jonka kanssa on ollut aika paljon ongelmia. Puoltoista vuotta sitten välillä jäi selkä sellaseen kuntoon että moneen päivään en voinut seistä suorassa, lääkäri ja fysioterapeutti kerto että 24 ja puoli vuotta oon seissyt yliliikkuvien nivelten takia väärässä asennossa jolloin myös selkä on ihan väärin... Eli puolitoista vuotta on tässä nyt opeteltu oikeassa asennossa olemista ja aloitettu pilatekset sun muut selkälihasten parantamiseksi. Toiveissa olisi kymmenisen kiloa tiputtaa painoa pois jolloin myös selkä voisi paremmin - en tosin halua tehdä sitä millään laihdutuskuurilla vaan toivon pystyväni muuttamaan elämäntapoja sellaisiksi että painoa alkaisi tippua "ihan itsestään".  (Hoh, kauhea avautuminen!)

Kahvista tai muista kofeiineista joku kyseli, en juo kahvia lainkaan (tulee hajustakin huono olo, liitän sen jotenkin tupakan hajuun) enkä myöskään energiajuomia. Teetä saatan joskus seuran vuoksi juoda, mutta siis senkin kanssa puhutaan ehkä muutamasta kerrasta vuodessa. Mä juon vaan lähinnä kylmää vettä :D Niin no joo teetä sillon jos on kurkku kipee ja on pakko saada jotain kuumaa.

Kertomisesta oli myös puhetta. Mulla on se että lähimmät kaverit tietää koska yritys suunnilleen alkaa niin ne myös taatusti kyselee tilannetta, enkä ehkä sit valehdella voi... Eli niille varmaan aika aikasin. Muuten kanssa haluisin odottaa sinne 12 viikkoon, mut saa nähdä miten malttaa. Äidille tietty haluisin kertoa heti mut se ilahtuu kuitenkin niin paljon että haluaisi heti kertoa kaikille muillekin enkä halua viedä siltä sitä iloa että saisi :) Nykymaailmanmenoon liittyen, mitä mieltä ootte muuten siitä että nykyään facebookissa hyvinki aikaisin kerrotaan kaikille (usein jollain hämmentävän kliseisellä runonpätkällä)? Kuten tästä kysymyksenasettelusta ehkä voi arvata, itse en kauheasti siitä perusta. Läheisille ihmisille tulee kerrottua varmasti muutenkin ja niiden muiden asia se ei sit oo, kyllä sen varmaan sit huomaa jossain kohtaa että ai tolla on lapsi..

Asunnoista puhuttiin aiemmin ja tänä aamuna taas muistin hyvin elävästi miksi haluaisin tästä muuttaa pois ennen lapsen saamista vaikka periaatteessa mielestäni kaksioon lapsen kanssa hyvin mahtuukin. Asutaan kolmannessa kerroksessa, ekassa kerroksessa on kauppa ja lastauslaituri tossa makkarin ikkunan alla... Eli siis noin jokseenkin joka arkipäivä herään kuorma-auton peruutusääneen ja sit alkaa rakenteita pitkin kantautuva kolistelu kun rullakoita lastataan sisään... Eli ei kiitos. Kaupanpäällisinä syksyllä ja keväällä voi herätä myös siihen kun teinit ennen koulunalkua tulee ikkunan alle huutaan vittua... Ihanaa. Eli tällaisista ongelmista haluaisin päästä eroon ennen kuin mulla on lapsi ja nukkumisen kanssa muutenkin kaikkea ongelmaa.

Onnistuin vissiin jonkun kommenttiin törkkään tota tykkää painiketta enkä tajunnu et miten sen saisi pois, eli en siis erityisesti tykkää kommentin hääpukuongelmista, se oli vahinko!! :)

Vauvaunelmia: Meillä siis sekä mies että minä ollaan opiskelijoita. Molempien valmistumisaika on ens keväänä, tosin mä en ihan meinaa silloin vielä valmistua kun teen hiukan laajempaa opintokokonaisuutta (eli opiskellaan siis luokanopeiks, musta tulee lisäksi myös äikänopettaja ja noi lukion äikänopen pätevyydet jää varmaan vähän kesken). Mutta siis tarkoitus olisi että kaikki oman pääaineen opinnot on kasassa hyvissä ajoin keväällä (gradut, harjottelut yms.), loppukeväästä voisi siis vauva tulla maailmaan... Syksyllä aikomuksena olisi sitten tehdä äitiysloman ohella se viimeinen n. 30 opintopistettä joka on enimmäkseen omien tutkielmien kirjoittamista ja muuta vastaavaa.

Mietin että minkä verran teillä ihmiset on kokemusta lapsista (tai vauvoista) ylipäätään? Ovatko ihan toiselta planeetalta tulevia ihmisiä vai onko niitä aina pyörinyt nurkissa? Ja ootatteko nimenomaan sitä vauvaa (eli siis vauvakuume varsinaisesti) vai sitä lasta?

Mulla on hirveä liuta läheisiä serkkuja jotka on aina ollut enemmän tai vähemmän mun vastuulla pienestä pitäen (serkuslauman vanhin tyttö) joten niitä on tullut kaitsettua aika paljon - ei juurikaan vauvoja, vaan niitä sellasia joiden kanssa voi jo tehdä jotain. Ja mun "vauvakuume" on aina kohdistunut just niihin taapero/leikki/kouluikäsiin lapsiin, vauvat on ollut maailman tylsimpiä. Oon kyllä joskus onnistuneesti saanut vauvakuumeen koviin liekkeihin myös jostain ihanasta teini-ikäisestä jonka oon nähnyt jossain kaupassa tms. ja miettiny että mä haluun tollasen lapsen! :D Mut oma lähipiiri ei toistaiseksi tällä hetkellä sisällä pieniä lapsia, mun pikkanen kummipoikakin on jo tokaluokkalainen! Yhdellä serkulla on alle vuoden ikäinen lapsi mutta nykyään asutaan niin kaukana toisistamme että nähdään harvoin. Toisaalta tilanne on se että tiedän että kun tässä ystäväpiirissä yks alottaa ne vauvapuuhat niin muut seuraa perässä, sen verran lähekkäin alkaa elämäntilanteet olla.