Anna Mai

Neulominen on kyllä ihan lempparipuuhaa. Tai kutominen, kuten mä ainakin aina sanon! Nytkin tossa odottelis yks villapaita kokoamista, puikoilla on jo neulemekko ja köhköh ehkä jotain lastenvaatetta "kun nää on niin käteviä kutoa ku voi käyttää langanloput ja tulee äkkiä valmista". Että vähän lähtemässä lapasesta taas tää touhu :)



Mä oon vanhin kolmesta lapsesta, ja meillä on kaikilla aika pienet ikäerot. Pikkusisko on yks mun parhaista kavereista ja veljenkin kanssa läheiset välit - ehdottomasti siis haluan lapsia pienillä ikäeroilla. Mulle toi kolme on aina ollut se vähimmäismäärä, mut haaveilen kyllä isommastakin perheestä... Toisaalta jossain kohtaa elämää kiinnostaisi ryhtyä myös sijaisvanhemmaksi, että ehkä näitä asioita mietitään sitten kun on ajankohtaisempaa :) Miehellä on vaan yks sisko ja sitä vissiin vähän kauhistuttaa nää mun suurperhepuheet. Ehkä sekin vielä tottuu ajatukseen...

Katjaa: Tietysti sitä joskus on miettinyt että mitäs sitten jos niitä lapsia tulis kerralla enemmänkin (ja ollut kauhuissaan), mutta aika epätodennäköistä taitaa olla kun kummankaan suvussa ei ole kaksosia tms.



Kastaminen on varmaan meillä se juttu mistä tulevaisuudessa keskustellaan enemmänkin. Mä en kuulu kirkkoon, mies kuuluu mutta ei oo millään tavalla uskonnollinen. On kuitenkin sen verran perinteinen että haluisi luultavasti lapsetkin kastettavan - minä en. Minkä lisäks kukaan meidän ensisijaisista kummiehdokkaistakaan ei kuulu kirkkoon... Mutta ei ehkä vielä ihan ajankohtaista, tästä puhutaan sitten joskus kun pitää oikeasti tehdä päätöksiä.

Voi että kun täällä on puhuttu paljon! Olen ihan onnellinen kaikkien teidän puolesta joilla asiat on viimein vierähtäny käyntiin!



Ja joku oli huolissaan että onko kukaan enää tähtäämässä sinne vuoteen 2014, niin joo, täällä ollaan! Sekä minun että miehen pitäisi siis valmistua tuolloin keväällä (mä tosin jatkan vielä ehkä puoli vuotta sen jälkeen vielä opintoja) eli sellanen alkukesän vauva olisi just sopiva. Joku mietti että voiko jäädä työttömänä vauvalomalle nii joo, opiskelijana ajattelin minä jäädä, eikä miehelläkään varmaan mitään vakityötä siinä vaiheessa vielä ole. Opetusala on siitä kuitenkin hyvä että töitä riittää aina! (Samalla alalla ollaan molemmat.)



Moni on puhunut siitä miten raahaa kirjastosta kirjoja luettavaks - niin mun tyyliä. Oon just perushumanisti, jos en tiedä jotain niin eka ajatus on mennä just kirjastoon ja raahata kassikaupalla kirjoja luettavaks. Vielä en oo niin tehny, tosin kirja-alesta tilasin tollasen suomalaista lasten historiaa käsittelevän kirjan kun Retrovauvat. Voin väittää lukevani sitä ihan vaan ammatillisesta kiinnostuksesta :)



Muita hankintoja ei oo tullut tehtyä, tosin nyt joulun jälkeen aleja kierrellessä mies jouto raahaan mua pois niiltä vauvanvaateosastoilta. En mä oikeesti olisi vielä halunnut mitään ostaa, halusin vaan nähdä, miten se reagoi :D Ihan hyvin kuitenkin. Vaunuja sun muita en oo vielä katsellut, mut aika pitkälti varmasti meidän varusteet tulee oleen kierrätettyjä. Mä myös rakastan neulomista ja ompelua niin itse kyllä tulee varmasti tehtyä kans aika paljon kaikkea - langanlopuista vois jo nyt alkaa kutoa jotain pieniä vaatteita, niitä kun pyörii niin paljon kaikkialla tässä kämpässä...



Vauvan huoneita ei oo mielessä sisusteltu, koska ei varmaan ihan lähiaikoina vielä oo edessä muutto kaksiota isompaan asuntoon. Oon tosin esittänyt että kyllä meille ehkä just ja just sänky tähänkin kämppään menisi, mistään varusteista en sit tiiä... Eli vähän ahtaanpuoleista. Unelmana on sitten vähän isompana vanha maalaistalo kaukana kaikesta - maalaislapsia kun ollaan miehen kanssa kummatkin, kaupunkiin jääminen ei oo mikään vaihtoehto.



Mistähän täällä vielä ois puhuttu... Ainakin omien äitien suhtautumisesta tuleviin lapsenlapsiin. Me on miehen kanssa mietitty, että luultavasti mun vanhemmat ja sen isä sekoisi (sillä tavalla positiivisesti) kuullessaan tulevansa isovanhemmiksi, miehen äiti olisi ehkä huolissaan kun se ei ehkä ihan oo vielä tajunnut poikansa olevan jo ihan aikuinen ihminen :) Mun äiti olis niin fiiliksissä, sillä ikää 52 mut ei oo ikinä antanut iän vaikuttaa mihinkään. Tärkeintä sille kuitenkin on että mä olen onnellinen.



Nii ja läheisimmät ystävät kyllä tietää vauvakuumeesta, ihan parhautta aina kun pääsee kunnolla puhuun tällasista tyttöasioista. Mäkin kyllä tiedän suunnilleen että koska heillä on suunnitelmissa lisääntymispuuhat jne.



Mut ehkä nyt lopetan tän tähän, kauheasti taas mietittävää ja odotettavaa.

Repale: Ei mun mielestä yhtään pinnallista miettiä tollasta! Mutta tosiaan, ihan tolleen ulkosesti näkyvät seikat ei pelota: ekat "raskaus"arvetkin sain joskus teininä siinä kohtaa kun sain rinnat ja lantionkin... Ja oma kuppikoko on sen verran iso että kyllähän noi rinnat alkaa joka tapauksessa roikkua, hankkii lapsia tai ei :D



Mut synnyttäminen on kyllä pelottava asia! (Tosin pelkään leikkausta vielä enemmän kun alatiesynnytystä...) Yks tutun tuttu on kyllä hyvin muotoillut sen, ettei se synnytys itse koettuna oo niin kamalaa kuin esim. katsottuna: ite ei tarvi nähdän niitä ällöjä meinikejä ja doupit on mitä parhaimmat.



Oon aika pitkän aikaa saanut pidettyä nää vauva-ajatukset taka-alalla, nyt sitten ei pysty vaihteeks ajatteleen mitään muuta. Mies on pari päivää pois kotoa, niin minähän tietenkin sitten kaikki illat surffaan netissä ja luen vauvajuttuja. Ja mietin että kehtaisinko lainata kirjastosta jotain aiheeseen liittyvää kirjallisuutta vai saako mies paniikkikohtauksen ne nähdessään. Voi että haluisin sen kotiin ja mielellään siihen mielentilaan että mietitään että mitäs sitten ku meillä on vauva.

(Toivottavasti jotenkin osasin järkevästi vastata ketjuun, en oo ihan varma - ekaa kertaa kirjoitan...)



Vauvasivuja oon jo pitkään lueskellut, mutta nyt oli pakko sitten rekisteröityä ja ryhtyä kirjoittelemaan, kun tuli näin hyvin itselle sopiva keskustelu vastaan...



Eli siis myös täällä toivotaan vauvaa vuodelle 2014. Minä oon 25, mies 24 ja yhdessä on oltu noin 2 ja puol vuotta, tunnettu vuosi pidempään. Meillä molemmilla on opiskeluja vielä sellanen puolitoista vuotta jäljellä (opettajapariskunta, aika kliseistä :D). Mä oon vauvakuumeillu varmaan puolitoista vuotta aika kovasti, ja suunnilleen vuosi sitten saatiin sovittua, että vauva voi tulla siinä vaiheessa kun valmistutaan. Alunperin mies oli ihan kauhuissaan, mutta nykyään saattaa jo oma-aloitteisesti jutella vauvajuttujakin. Ja nimistäkin on keskusteltu :)



Suunnitelmissa on siis kesällä jättää pillerit pois, kuvittelisin että kuukautiset tasaantuu aika nopeesti kun siinä vaiheessa on pillereitä popsittu vasta kaks vuotta + kuukautiseni on aina ollut päivälleen tarkat. Jospa siitä sitten kevätvauva saataisiin aikaan! Gradua on alettu ahertaa molemmat ja tavoite on että olis valmiina vuoden kuluttua, ei tarvitsisi sitä sitten enää väsäillä viimeisillään raskaana! Muutenkin nyt vaikuttaa siltä että hyvissä ajoin saadaan opinnot hyvälle mallille (paitsi että minä aion vähän vielä opiskella lisäpätevyyttä ton periaatteellisen valmistumisen jälkeen). Mutta sen verran kauan tässä on odoteltu, että nyt alkaa jo jännittää - mähän voin olla vuoden päästä jo hyvinkin raskaana, ja joka tapauksessa se on ensi vuonna kun laitetaan yritys alulleen! Vau.