aarinko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Täällä eka ultra-aika 20.3 eli kahden viikon (!!) päästä. Eilen kävin verikokeissa kromosomiseulontaa varten. Jotenkin minua pelottaa ihan kamalasti, että mitä jos siellä ultrassa ei näykään mitään. Että jos olenkin kuvitellut kaiken. Olis tosi noloa maata siellä ultrattavana, kun kohdussa kaikki on ihan tavallisesti eikä mitään merkkiä mistää raskaudesta. Kiva sitten perua neuvola-aikaakin, että "en mä ookaan raskaana, luulin vaan, en tuukaan toiselle käynnille". Tiedän että tämä on ihan hölmö pelko, koska vahvat viivat on tikkuun pissitty yli kymmenen kertaa, menkat on puuttunut jo yli kaksi kuukautta ja olot ja oireetkin ihan selvät, mutta silti... Että jos ei ole raskaus niin sitten on vähintään syöpä tai joku muu kummallinen hormonihäiriö. Oliskohan kuitenkin pitänyt käydä varhaisultrassa.
Babydreamerille tsemppiä, aika kurjaa ja välinpitämätöntä kohtelua olet saanut :(
BabyDreamer, äkkiä lääkäriin tai sairaanhoitajalle tosiaan, verikokeellahan se selviää, että pysyykö hcg-arvo samoissa vai nouseeko/laskeeko. Kurjalta kuulostaa tuo, epävarmuus on kamalinta :(
Feebee: meillä ei nyt varsinaisesti ole parisuhde ollut koetuksella, mutta aika paljon on kotityövastuu nyt siirtynyt miehelle, kun minä työpäivien jälkeen kykenen lähinnä vaan makaamaan sohvalla. Ja kyllä se mies tästä on jaksanut muistutellakin... Lauantaina minulta tosin paloi pinna, kun heräsin aamulla siivoamaan, koska se miehen tekeminen on aina vähän sinne päin.. Mies siinä sitten heräsi melko flunssaisena ja kehtasi valittaa huonoa oloa. Sehän on mun etuoikeus. Se oli ehkä vähän turha ja aiheeton raivari, mutta toistaiseksi ainoa laatuaan.
Käytiin viikonloppuna tosiaan kertomassa meidän vanhemmille, ja vastaanotto oli aika ilahtunut. Tämä kun olisi molemmille ensimmäinen lapsenlapsi. Ja johan sieltä lykättiin mukaan pinnasänkyä ja kastemekkoa, kaikkea kummallista ne onkin säästäneet. Meitä jännitti etukäteen kamalasti kertoa, mikä oli ihan hölmöä, en tiedä miksi se tuntui niin isolta jutulta kertoa. Ja kyllähän siinä vähän yllättäen itkukin pääsi, kun omille vanhemmilleni kerroin. Ne hormonit...
Tuli kutsu ultraan maaliskuun loppupuolelle :) Tosi huonoon aikaan tietysti, keskellä päivää ja joudun olemaan pois tiimipalaverista eli nyt pitäisi keksiä joku tosi pätevä tekosyy työkavereille esitettäväksi. Ajattelin väittää meneväni hammaslääkäriin :p
Minkä tyyppistä työtä te muut muuten teette? Pystytteko helposti järjestelemään neuvolakäynnit yms. poissaolot töistä? Sitten kun tästä kertoo esimiehelle niin on toki helpompaa, mutta nyt alussa on aikamoista salailua. Itse olen puheterapeutti ja olen töissä neuvolassa, ajattelin hyödyntää työkavereitani eli äitiysneuvolan terkkareita kunhan tästä joskus heille kerron :) Asun siis eri paikkakunnalla, joten ne omat neuvolakäyntini hoituu muualla. Sunnittelen itse omat aikatauluni enkä ole "tilivelvollinen" menemisistäni kenellekään, mutta nyt tuon ultran takia joudun kyllä siirtämään pari jo sovittua asiakasta, mikä on aina kurjaa. Onneksi sen rakenneultran aika tuli samassa kirjeessä, niin saan sen ajoissa ylös. Jos siis sinne asti päästään...
Ollaan kohta lähdössä vierailuille meidän moelmpien vanhempien luo (asuvat aika lähekkäin) ja aiotaan kertoa uutiset. Mies varsinkin on ihan paniikissa tästä :D
Aarinko 10+0 (!!!)
Täällä tänään vaihteeksi kamalien olojen päivä :( Ihan kamala paskan maku suussa suoraan sanottuna. Siis paljon pahempi kuin yhtenäkään krapula-aamuna ikinä. Siis todella kuvottava maku, joka tuo ihanan pikku lisän tähän pahoinvointiin. Eilen illalla oli taas jotenkin tosi hyvä ja pirteä olo, eli täälläkin olot vaihtelee ja heittelee tosi paljon. Se on kai ihan normaalia.
Hyvää uuden viikon alkua kaikille! Täällä mennään jo 12. raskausviikolla eli 11+2. Minulle tämä tarkoittaa pääasiassa sitä, että vois tää kaikki voimat vievä pahoinvointi alkaa pikkuhiljaa jo hellittää!! Nyt pyörähti käyntiin siis kuudes viikko pahoinvointia, näitäkin täällä lasketaan :) Ensi viikolla on ensimmäinen ultra, jossa toivottavasti saan varmistuksen, että joku kolmas matkustaja meidän perheeseen on oikeasti hivuttautumassa. En vaan millään jaksaisi odottaa! Miten ajan saa kulumaan nopeammin?