aarinko

Onpa kiva lukea, että näin monella on ultra jo takana ja ennen kaikkea kaikilla kaikki ollut siellä hyvin :)

Onko teillä alkuraskauden oireet jo hellittäneet? Minä en ihan vieläkään ole saanut kiinni siitä "raskauden hehkusta" ja ajatuksesta että "raskaana nainen on kauneimmillaan" ja mitä tätä muuta sontaa nyt kuulee. Vaikka pahoinvointi on aika pitkälti helpottanut, niin onhan tähän tilalle tullut kaikkea muuta kivaa. Olen huomannut, että juoda pitää nykyään ihan kamalia määriä. Tämän johtaa sitten tietysti jatkuvaan vessassa ravaamiseen. Ja jos ei ehdi/muista juoda niin paljon kun pitäisi, niin tuloksena on armoton päänsärky. Iho-ongelmia mulla on vieläkin ja olen nyt muutaman kerran käyttänyt Basiron-voidetta, vaikka se on vähän epävarmaa että saisiko sitä käyttää... Pakkauselosteessa lukee että kysy lääkäriltä, eli ihan suoraan sitä ei raskaanolevilta kielletä. Olen sitten vähän googlaillut ja moni on ilmeisesti saanut lääkäriltä luvan sitä käyttää, mutta onhan se aina vähän riskiä luottaa anonyymeihin nettikeskusteluihin.

Painon nousua en ole seuraillut yhtään. En ole käynyt vaa'alla ekan neuvolakäynnin jälkeen. Kahden viikon päästä on toinen käynti, saa nähdä onko tullut kiloja lisää. Pahoinvointi ei minulla painoa varmaankaan laskenut, koska en oksennellut juurikaan ja söin aika reippaasti/säännöllisesti. Saas nähdä tuleeko noottia.

Oletteko jo kertoneet raskaudesta kavereille/sukulaisille/töissä? Me on oikeestaamn kaikille kavereille jo kerrottu, samoin esimiehelle kerroin viime viikolla, mutta työkävereille en ole vielä paljastanut.

Villasukka: kysyin tosta istukasta sillon np-ultrassa, mutta se kätilö sanoi että vähän hankala vielä sanoa, että rakenneultrassa näkyy sitten paremmin. Mutta epäili, että takaseinässä olisi. Liikkeitä en (kai?) ole vielä tuntenut, tai ainakaan tunnistanut perus suolikaasun myllerryksestä :p mutta ehkäpä kohta jo.

Villasukka, täällä painitaan samojen tunteiden kanssa koko ajan :D Ennen ultraa mun suurin pelkoni oli just tuo, että mitä jos siellä ei olekaan mitään ja ne katsoo ihan kummana, että mitä sä täällä teet. En siis pelännyt, että onko se kuollut tai onko jotain kehityshäiriötä, vaan sitä että mulle nauretaan... Ei järkeä. Se ultra sitten konkretisoi toki tätä odotusta, mutta siiäkin on jo kohta pari viikkoa aikaa niin oon sen sijaan nyt alkanut ajatella, että mitä jos se onkin nyt sitten kuitenkin jo kuollut. Kun tosiaan oireet on jo aika vähäiset eikä vielä päälle päin näy. Itselläni on hiukkasen ylipainoa, niin se turvotuskin herkästi peittyy tuonne läskien sekaan. Iltaisin tosiaan selvästi on vatsa pyöreämpi, mutta tuskin sitä vielä kukaan muu huomaa kuin minä itse. Olen vähän ajatellut kotidopplerin hankkimista, että voisi sydänääniä kuunnella, niin ei koko ajan tarttis mietiä että onko se nyt elossa vai ei. Onko teillä muilla dopplereita kotona?

Aarinko 14+2

Meille tipahti postiluukusta tänään myös trisomiaseulan tulokset ja normaalia näytti. Huojentavaa tietysti sekin vaikka voihan esim. rakenneultrassa paljastua vielä vaikka mitä kehityshäiriöitä,

Täällä eletään erittäin tasaista parisuhdetta. Meillä ehkä sikäli erikoinen tilanne, että ollaan miehen kanssa oltu yhdessä jo yli kymmenen vuotta, 15-vuotiaista lähtien... Ei olla siis kumpikaan oltu ikinä kenenkään muun kanssa. Aluksi tietysti silloin asuttiin vielä molemmat omien vanhempien luona, yhdessä ollaan kämpätty 7 vuotta. Naimisissa ei kuitenkaan olla, täytyy nyt miettiä että olisiko se "järkevää" kun lapsi syntyy. Eli meillä tämä lapsi nyt sitten oli sellainen luonnollinen jatkumo tähän hommaan.

Mitä teille kuuluu? Täällä on käynnistynyt raskausviikko nro 14 (huh..!). Mulla oli äsken kehityskeskustelu ja jouduin kertomaan uutiset esimiehelle, joka onneksi otti asiat hyvin. SIltikin vielä pää pyörällä, koska jännitin sitä(kin) tosi paljona. Yhtä jännittämistä kyllä ollut tää koko alkuvuosi. Viikonlopun aikana on kerrottu myös aika monelle kaverille, eli lähes koko lähipiiri jo alkaa tietää. Hyvää uutta viikkoa! Ai niin, täällä olo jo lähes normaali, närästystä ja päänsärkyä lukuunottamatta. Pahoinvointia ei ole ollut enää moneen päivään ollenkaan! Eli kyllä tää tästä. Tsemppiä teillekin vielä kovasti oireileville.