A M A L I A

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:48"]

Oikeasti niin samanlaista tekstiä kuin olisin voinut itse kirjoittaa, paitsi kärsin bulimiamaisista syömisongelmista. Olen 24. Onkohan minulla väärä diagnoosi :D t.32

[/quote]

Suosittelen syvästi itsetutkiskelua, pohdintaa, yksinoloa sekä itsensä tarkkailua jotta selvität mistä syömishäiriösi johtuu. Itseäni auttoi parantumisessa (vaikka takapakkia onkin tullut) ajatus, että kehosi pitää sinut hengissä; sydän pumppaa verta, keuhkot suodattavat ilman, aivosi ajattelevat, ihosi tuntee, silmäsi näkevät jne ja aloin miettiä että miksi kohtelen kehoani (eli siis itseäni) niin rumasti ja huonosti, arvostamatta sen työtä ollenkaan. Kohtelin sitä kuin mitäkin pahinta vihollista, vaikka todellisuudessa se on ainoa mitä minulla tulee koskaan olemaan. Miksi olisin itselleni ilkeä.

Jaksamisia sinulle!

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 23:43"]

Kuulostat pitkälti minulta, ja minulla on bibolaarihäiriö.

[/quote]

Kiitos mielipiteestäsi. Tarkoitat varmaan bipoläärihäiriötä eli kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Olen tätäkin pohtinut mutta en tunne että tunteeni heittäisivät niin kamalaa häränpyllyä jotta sopisin taudinkuvaan, vaikka saatankin päivänmittaan kokea laajaskaalaisiakin tunteita. Niihin kuitenkin auttaa jos pääsen ulos purkamaan energiaa tai saan esim. maalata rauhassa omassa huoneessani kun muut eivät ole kotona jolloin on hiljaista.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 22:55"]

Nosto.

Vieläkö ap linjoilla?

[/quote]

Linjoilla olen, ainakin hetken vielä. Lähden kuitenkin kohta lukemaan ''iltasatuja'' faaraoista kun aamulla aikainen herätys ja sitten heti ulos keräilemään kanille kasveja. Toivottavasti huomisaamu yhtä kaunis kuin tämänpäiväinen, auringonsäteet ihana tuntea poskilla. :)

JA KIITOS KAIKILLE VASTANNEILLE! OLETTE OLLEET SUURI APU <3 Olen tänään saanut paljon enemmän rohkeutta itseeni kuin parin vuoden aikana yhteensä, enkä edes liioittele.

Ja sinulle vastanneelle nro 30, jatkuu ''kausittaisesti'' valitettavasti. Tähän sopii sanonta ''Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa'' vaikka tässä kyse enemmän pinttyneistä tavoista kuin taidoista. Mutta jos vertaan nykytilannetta viimekesään jolloin olin ''pahimmillani'', on tilanne paljon parempi. Tästä olen sentään onnellinen etten ole ajautunut silloisiin tapoihini takaisin. Toki parantamista vielä on, mutta en halua laittaa itselle liikaa paineita yhdellä kertaa monesta asiasta koska muutoin ei tunnu hyvälle. :)

Mitä minun tulisi sanoa lääkärille/sairaanhoitajalle tai sille henkilölle keneen ensiksi otan yhteyttä vaikuttamatta typerältä? Paljonko yksityisellä maksaisi? Kun en pidä osasta henkilökunnasta tuossa terveyskeskuksessa ja sinne yleensä on kamala jono sekä tälläinen tapaus on varmaan aivan häntäpäässä.

Kauniit yöt kaikille ja toivon että heräätte jokainen virkeänä uuteen päivään <3 Niin minäkin aion tehdä.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 21:32"]

Minullakaan ei lapsena epäilty mitään, 90-luvun alussa ei tainnut olla vielä kovin muodikas diagnoosi. Veljeni taasen on 10 v. nuorempi ja pääsi tutkimuksiin puheterapeutin ansiosta.

Pienenä kaikki oireeni menivät myös helpommin lapsuuden piikkiin: tarkkarajaiset kiinnostuksenkohteet, ujous mutta toisaalta liiallinen avoimuus, ahdistus muutoksista. Nämä piirteet vaan eivät ole jääneet mihinkään. Nykyään olen aika highly functioning, koska minulla on kova motivaatio oppia sosiaaliseksi, ja lukion jälkeen kiinnostuin ihmisten käyttäytymisestä. Small talk ja luontevasti ryhmässä oleminen on kuin puhuisi vierasta kieltä; se vaatii treeniä ja välillä sanoja joutuu vähän hakemaan.

Vaikka olen onnistunut hankkimaan useita hyviä ystäviä, tarvitsen myös lepoa hiljaisuudessa. Tavallaan jotain estoja puuttuu: joku uusi tuttavuus voi vaikka kysyä että mikä on elämäni noloin hetki, ja todennäköisesti kerron. Joudun tsemppaamaan pitkään että pystyn soittamaan vaikka terveyskeskukseen.

Oletko muuten tehnyt sitä Hesarin erityisherkkyys-testiä? Sen mukaan olisin herkkä, mutta omasta mielestäni se testi ei huomioi as-piirteisyyttä mitenkään, ja niissä on kuitenkin eroa.

Sori että mulla ei ole mitään käytännön neuvoja antaa, mutta ajattelin vielä nostaa tätä kun kaipasit keskustelua :)

-5-

[/quote]

Ei haittaa, vaikkei vinkkejä olekaan. Jo tämä jutustelu auttaa paljon. Kiitos. :)

Onneksi nykyään informaatio eri lääketieteellisistä asioista kasvaa kokoajan ja ihmiset tulevat tietoisemmiksi ja näin monet ihmiset saavat kauan odottamansa diagnoosin ja silloin heitä osataan auttaa elämässään. Vaikka sinulla diagnoosin odotus olikin pitkä, onneksi olet sen saanut. Varmasti helpottaa asioiden käsittelemisessä, vaikkei mikään kirjallinen lausunto elämää välttämättä suuntaan tai toiseen muutakaan. Onhan se kuitenkin hyvä tuntea itsensä, niin ne hyvät puolet kuin ne viatkin.

Mistä tämän testin löytää? Meille ei tule Helsingin Sanomia eikä muitakaan sanomalehtiä. Löytyisikö testi netistä?

Kiitos etukäteen!

Nostan taas.