AMA_käyttäjä

(AMA)

Tervehdys! Täällä Maria ja Sami paikalla.

Ennakkokysymys: "Joutuvatko" radiojuontajat kuuntelemaan kaikki työpäivän aikana soitetut kappaleet ja mainokset, joita tulee kappaleiden ja juontojen välissä? Mikäli, niin eikö jatkuva "melussa" oleminen ala tuntumaan epämiellytävältä pidemmän päälle?"

Käytännössä joutuu joo. Lähetyksen tekeminen onnistuu kyllä musaa kuuntelemattakin jos oikein haluaa kikkailla, mutta sitten on kyllä käytännössä jatkuvasti katse liimattuna ruutuun. Mä yleensä pidän äänenvoimakkuuden samanlaisella tasolla kuin studiossa olisi vain radio hiljaisella auki, joten ei se juurikaan korvia rasita. Veikkaan että esimerkiksi työkseen tapahtumia tai konsertteja tekevät ja vaikkapa lentoemännät ja rakennusmiehet altistuu töissä huomattavasti kovemmalle metelille kuin itse.

Ennakkokysymys: "Viekö nettiradiot kuuntelijat kun nykyään on Android auto tai vastaava lähes joka autossa?"

Yllättävää kyllä ei. FM-taajuudet jyrää edelleen varsinkin autoissa. Veikkaan että siinä on kyse helppoudesta. Vähemmän säädettävää kun ei tarvii kun käynnistää auto eikä kaivaa edes mitään appia esiin. Mut se on positiivista että nettiradioillakin on kyllä hyvin kuuntelijoita ja esimerkiks Radio Rockia kuuntelee paljon myös ulkomailla asuvat suomalaiset kaukoidästä Pohjois-Amerikkaan

ennakkokysymys: "Kuinka paljon radiotoimittajan ääni ratkaisee työpaikan saamisessa?"

Paha sanoa. Eniten ratkaisee varsinkin kaupallisella puolella persoona ja ääni on kyllä ihan oleellinen osa sitä, millä sitä persoonaa tuo esiin. Yleisesti ehkä sujuva puhuminen on soundia tärkeämpää, mutta on silläkin merkitystä. Onhan se kivempi miellyttävää ääntä kuunnella, mut sekin on niin kuulijasta kiinni että kenen ääni on cool ja kenen ärsyttää.

Ennakkokysymys: "Mikä on ollut mieleenjäävin radiohaastattelusi?"

Toivottavasti se on vielä tulossa! Tuomas Holopaisen haastattelu jäi mieleen, koska olin nuorempana tosi kova Nightwish-fani ja tykkään yhtyeestä edelleen. Toineen mieleen jäänyt haastattelu oli sellainen, jota ei koskaan julkaistu. Olin matkalla Torontoon katsomaan Iron Maidenia aika tarkkaan vuosi takaperin, kun lämppärinä toimineen The Hu:n Suomen tiedotuksesta vastaava tyyppi pisti viestiä että haluaisinko haastatella bändiä Torontossa. Vastasin ensin että ei kiitos, koska ensinnäkin kyseessä oli lomareissu ja toiseksi The Hu:n tyypit eivät puhu lainkaan englantia, joten tulkin välityksellä tehty haastattelu vaatisi käytännössä kaksin- tai kolminkertaisen editointityön, se pitäisi silti ajaa suomenkielisellä kanavalla englanniksi ja bändillä ei ollut meneillään mitään Rockin kuuntelijoiden kannalta kovin olennaista. Lopulta ammattitaitoinen tiedottajakaveri sai kuitenkin suostuteltua mut tekemään haastattelun ja sain kiertuemanagerin numeron. Ensin sillä kesti pari päivää vastata kysymykseen haastiksen ajankohdasta ja paikasta ja lopulta ohjeet olivat vain että se tulee hakemaan mut joltain ovelta sovittuun aikaan. Lopulta kiertuemanageri vastasi noin tunnin odottelun jälkeen että bussi hajosi Kanadan rajalle ja katsotaan että päästäänkö keikalle ollenkaan. Vastasin, että perutaan haastis ja keskity tärkeämpiin asioihin.

Muutaman tunnin päästä kun olin jo areenalla kaljalla, kiertuemanageri soitti että täällä ollaan. Kaveri oli (ymmärrettävästi) todella pahalla tuulella, mutta jostain syystä silti suurin piirtein puoliväkisin raijasi mut ensin katsomosta aidan yli lavan taakse ja sieltä backstagelle, jossa bändi kökki ilman instrumenttejaan ne olivat jääneet rajalle jumiin. Keikka oli peruttu, mutta bändi oli silti saapunut areenalle ja halusi tehdä haastattelun, joten jututin sitten bändiä parikymmentä minuuttia. Kiertuemanageri istui oven takana vessassa koko haastattelun ja oli sen verran kireänä että ei paljoa viitsinyt päivän tapahtumista kysellä. Olin siis ainoa ihminen, joka näki kyseisen bändin sinä iltana. Haastikselle ei koskaan löytynyt sopivaa paikkaa ajaa se ulos, mutta tulipahan tehtyä.