anumarkan

Päästiin vihdoin meidän synnytyssaliin kello 15. Siinä vaiheessa iski kamala paniikki, synnytyspelko ikään kuin ryöpsähti päälle kaikki kerralla. Pelkäsin eniten synnytykseen liittyvää kipua ja epäilen sen olevan ton ryöpsähtäneen synnytyspelon takana. Onneksi minulla oli hetki aikaa ajatella ja prosessoida tapahtunutta. Aivan aluksi salissa kätilö tuli juttelemaan kanssani synnytystoiveistani. Samalla laitettiin kanyyli ja monitorit paikalleen. Kaksoisballonki otettiin tässä välissä pois ja olin noin neljä senttiä auki. Tässä vaiheessa laitoin myös viestiä toiselle tukihenkilölle, joka lähti ajamaan kahden tunnin matkan päästä. Ystäväni saapui viiden jälkeen ja synnytyslääkäri saapui kuudelta. Supistukset eivät olleet vielä alkaneet, joten lääkäri puhkaisi kalvot ja asensi scalp-anturin. Kumpikaan näistä ei sattunut ollenkaan ja meni nopeasti ohi. Sisätutkimus ei ollut enää epämiellyttävä, koska olin jo kuitenkin sen 4 cm auki. Nyt vain odoteltiin taas. Toive oli, että omat supistukset alkaisivat, muuten alotettaisiin oksitosiini.

No, supistukset eivät alkaneet vajaan tunnin odottelun jälkeen. Kätilöt ja lääkärit olivat sitä mieltä, että vauvan pitää kuitenkin syntyä pian. Oksitosiini päätettiin alottaa illalla ennen kello 19. Aluksi määrä oli 12 ml/h ja tiputettavaa määrää kasvatettiin aina 12 millilitralla 30 minuutin välein. Jossain kohti oksitosiinin tiputus pysäytettiin kokonaan, sillä se sai aikaan hyvät ja tehokaat synnytyssupistukset, eivätkä ne enää hellittäneet.