Kristitty ope
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Tuota, tuota, ei tuo Kristitty varhaiskasvatuksenopettaja ole koskaan pohtinut theodikean ongelmaa.
Ei ole, joo. Lukaisin opastuksekseni Wikipedian artikkelin "Pahan ongelma", joka sai minut lähes nauramaan ääneen. Teksti on lyhyt, mutta sekava. Kas kummaa, se tuuttaa heti alkuun samaa kuin Kristitty varhaiskasvat
"Tuota, tuota, ei tuo Kristitty varhaiskasvatuksenopettaja ole koskaan pohtinut theodikean ongelmaa."
Sanoo kuka? Minulle tuo on todella vaikea asia ja minä itse olen ensimmäinen joka myöntää että minulla ei ole kovinkaan hyvää vastausta tuohon.
"Kristityllä varhaiskasvatuksenopettajalla on pedagogisessa ajattelussaan kasvunvaraa. Kysymykseen siitä, miksi Jumala loi sairaudet ja maanjäristykset, on aika arveluttavaa tarjoilla ajatuspöperöä vapaasta tahdosta."
Millä tavalla tämä liitty millään pedagogiikkaan varhaiskasvatuksessa? Tämä on teologiaa. Ainoa paikka missä tästä saisi pedagogiikka on jollain raamattukurssilla. Minä olen töissä päiväkodissa, miksi ihmeessä minä lähtisin analysoimaan tätä 5-vuotiaan kanssa? Pedagogisesti oikea tapa olisi miettiä miten estää sairauksia, miten lohduttaa sairaita sekä tutkia miten maanjäristykset syntyvät. Ellen olisi kristityssä päiväkodissa, silloinkin sanoisin varmasti lapsille että "Tiedättekö mitä, minäpä kysyn jos pappi voi tulla kertomaan tästä"
Te yritätte nyt kaikin tavoin saada minut loukkuun väittelemään miten puhua synkistä asioista lasten kanssa päiväkodeissa. Nämä ovat vaikeita asioita aikuisille ja jopa heille ketä on kirkossa töissä. Oma näkemykseni tähän asiaan on helppo, Shit happens. Uskonnon kautta sentään siinä saattaa olla hiukkasen enemmän lohtua kun ilman uskontoa. Kylmää peliä luonnon katastrofit ovat, siitä ei pääse mihinkään. En ole itse ollut osallisena yhteenkään semmoiseen, joten minä en osaa suhtautua niihin hirveän hyvin eikä minulla ole siksi vastausta niihin.
Minua ei myöskään kiinnosta hirveän paljon miten kohtaa näitä synkkiä asioita. Minä haluan keskittyä siihen miten elää hyvää kristittyä elämää. Minä en ole kriisityöntekijä, vaan opetan 1-6 vuotiaita lapsia. Minä en koe että se on järkevää ajankäyttöä itselleni tutkia miten kristinusko ja raamattu motivoivat luonnonkatastrofit. Ihmisen pahuus taas johtuu Raamatun mukaan siitä että ihmiset eivät ole uskossa tai eivät seuraa Jeesuksen ja Raamatun oppeja. Minulla ei ole vastauksia kaikkiin asioihin, minä en yritä etsiä vastauksia kaikkiin asioihin. Tämä on aihe joka on kiehtova, mutta joka ei ole itselleni tarpeeksi kiinnostava, että lähtisin etsimään siihen suurempaa vastausta. Olen edelleen vaka-opettaja, en kriisityöntekijä, geologi taikka lähetyssaarnaaja.
Tässä osa 1/2 tätä vastausta :)
Vierailija kirjoitti:
Keskustelut uskonnoista uskovaisten kanssa ovat yhtä tyhjän kanssa, uskovainen kun on pelkkä raamattunsa jatke, eikä aito objektiivinen keskustelukumppani. Uskovaisella ei ole omia mielipiteitä, vaan vanha satukirja määrää mitä mieltä mistäkin pitää olla, jotta taivaspaikka varmistuu.
Uskovainen puhuu raamatun suulla, varoen suututtamasta julmaa ja ankaraa jumalaansa, joka virheen tai väärän sanamuodon huomatessaan kyseenalaistaa uskovaisen taivaspaikan. Uskovaisen kanssa uskonnosta keskusteleminen on kuin keskustelisi panttivangin kanssa, joka pelostaan johtuen yrittää miellyttää kaappaajaansa, jotta tämä ei suutu ja julmaksi muutu.
Jätän siis teidät uskovaiset kisailemaan siitä kuka teistä "rakastaa" stalkkerianne enemmän, ja poistun paikalta.
Minulla on kaulassa risti jossa kaiverrus Ps.32:9. Se kuuluu näin:
Älkää olko kuin järjettömät eläimet,
kuin muulit ja hevoset,
joita täytyy hillitä suitsilla ja kuolaimilla,
muuten ne eivät suostu ohjattaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty ope kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja viimeiseksi, varhaiskasvatusta ohjaa laki sekä varhaiskasvatuksen suunnitelma. Ette voi kuvitella kuinka vaikeaa on olla puhumatta uskonnosta lasten kanssa töissä."
Miksi se on vaikeaa? Jos laki sallisi, miksi haluaisit puhua uskonnosta lasten kanssa? Mitä olisi tarkoituksenasi saavuttaa sillä?
Jos 30km säteellä kotiani olisi kristitty päiväkoti, hakisin sinne heti. Rakentaisin koko sosioemotionaalisen osion arjesta kristinuskon ympärille, meillä olisi rukous aina ennen ruokailua, puhuisimme vaikeista tilanteista uskonopin kautta ja lauluhetket olisi 50% perinteisiä lauluja ja 50% uskonnollisia lauluja. Olisi aivan mahtavaa voida puhua lasten kanssa isoista asioista siten että yhdistää niihin modernia tiedettä ja ajatuksia sekä kirkon oppeja. Mutta, koska ei löydy semmoista, pitää hillitä itse
Ok, tehdään sitten enempi konkreettisesti. Abelin ja Cainin tarina. Abel on Jumalan suosikki koska hänen uhraukset ovat laadukkaita, hänen uhraukset ovat oikeita uhrauksia. Cain taas haluaa päästä helpomman kautta eikä hänen uhraukset ole kovin heppoisia. Cainista tulee erittäin kateellinen Abelia kohtaan koska Jumala suosii häntä. Lopulta Cain on niin kateellinen että hän murhaa Abelin. En kertoisi tätä tarinaa näin graafisesti lapsille, mutta käyttäisin tarinan pointtia opetustilanteissa.
Jos sinä haluat olla hyvä ihminen, sinun pitää antaa itsestäsi kaikki. Esimerkiksi minä uhraan vapaapäivästäni aika paljon tänne tänään. Myönnän, tämä on mielestäni mielenkiintoista ajanvietettä, mutta voisin tehdä jotain paljon helpompaakin. Ja puolisoni tuossa vieressä on sitä mieltä että vien häneltä aikaa. Mutta, tällä tavoin ajaa eteenpäin Jumalan asiaa, uhraat jotain mikä on tärkeää ja arvokasta. Jos et tee sitä, et myöskään pääse ikinä Jumalan suosioon. Sama logiikka pätee lapsiin, jos he eivät uhraa omia halujaan, esimerkiksi he eivät koskaan jaa lempparilelujaan muiden kanssa, heistä ei tule kovin suosittuja kavereita ryhmässä eikä aikuisetkaan arvosta heitä yhtä paljon.
Raamattu on täynnä tarinoita joita voi käyttää sosioemotionaaliseen harjoitteluun. Käyttäisin näitä tehdäkseni ryhmästä tasapainoisen jossa kaikki ottaisivat toisensa huomioon ja auttaisivat kavereitaan. Osaan hyvinkin tehdä tämän ilman uskontoa, olen tehnyt niin viime 5 vuotta ja aion jatkaa sen tekemistäkin. Mutta se olisi omasta mielestäni tosi kivaa jos voisi yhdistää sen uskontoon. Ja tavallisessa, kunnan päiväkodissa olisi siistiä jos ryhmässä olisi muitakin uskontoja ja voisi vertailla molempien tarinoita.
Pahoittelen jos odotit jotain dramaattisempaa, mutta tämä on kirjaimellisesti se suurin juttu itselleni. En oikein osaa sanoa miten sen voisin konkreettisemmin kertoa. Ilman että tekisin about 20 sivua pitkän selonteon ja siihen minä en aio tässä foorumissa ryhtyä :)
Vierailija kirjoitti:
Ei Jumalaa kiinnosta ihmiset ollenkaan. Se jätti meidät tänne maan päälle ja ajatteli, että tulenpa miljoonan vuoden päästä katsomaan mitä ne on saaneet aikaiseksi, vai ovatko hukuttaneet itsensä paskaan ennen sitä. Me olemme vain Jumalan pieleen menossa oleva eläinkoe.
Jos Jumala ei välittäisi ihmisistä, miksi hän uhraisi ainoan poikans meidän puolesta? Olen kyllä siitä samaa mieltä että paljon on menossa pieleen ihmiskunnassa, mutta minä olen todennut että se on enemmän kiinni siitä että ihmiset ovat hylänneet uskonnon. Jumala ei ole ketään hylännyt, me vaan emme enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Vähän sama kun että kiroilee sitä ettei saa tarpeeksi D-vitamiinia Suomessa, mutta ulkoilee vain sen verran että menee ulko-ovesta autoon ja autosta sisälle jonnekin muualle.
Ja toinen pointti, jos uskot että ihmiskunta hukuttaa itsensä paskaan, mikä olisi sinun ratkaisu estää tämä? Jos sinulla on noin suuri pelko ihmiskunnan puolesta, mitä olet ajatellut tehdä estääkseen sitä? Olen samaa mieltä että olemme menossa huonoon suuntaan. Siksi liityin kirkkoon ja siksi olen täällä keskustelemassa. Siksi kirjoitan tänne pitkiä viestejä vaikka on viikonloppu. Onko sinulla parempia ehdoituksia miten saisimme maailmasta paremman paikan?
vastaus 2/2
Ymmärrän ihan täysin miksi näitä kysellään. Mutta, se ei valitettavasti ole minun kiinnostuksen kohde. Mikäli joku sanoo että "Hei! Eikös pitäisi tietää kaikki nämä asiat kun kerran uskoo asiaan!" Ei, ei ollenkaan. Itse Raamattu on todella pitkä kirja. Ei siitä kaikkea tarvitse tietää. Suomen laki on toinen, verratettavissa oleva kirja. Minä tiedän erittäin hyvin mitä siinä lukee varhaiskasvatuksen suhteen. Ala-asteen suhteen hiukkasen tietoa, ylä-aste on hiukka mysteeri ja kaikki mikä liittyy lentokoneisiin taikka kirkkoon, niistä tiedän vielä vähemmän. Uskonto on henkilökohtainen asia. Jos tekisin työtä jossain missä olisi enemmän luonnonkatastrofeja ja kurjuutta kun Suomessa, osaisin varmasti vastaa näihin paremmin.
Ja teille kysymys, miten te kerrotte lapsille luonnonkatastrofeista ja siitä että ihmisiä kuolee siellä? Jos ei usko Jumalaan, miten te vastaatte kun lapsi kysyy "Miksi tuossa maanjäristyksessä kuoli niin monta ihmistä?" Miten motivoitte, ilman uskontoa, että viattomia ihmisiä joskus kuolee? Minä voin sanoa että se oli Jumalan suunnitelma, en ymmärrä hänen suunnitelmaa, mutta Hän tietää paremmin kun minä. Se on surkea vastaus eikä anna mitään kunnollista. Mutta, se antaa ainakin jonkin syyn. Ihmisen pahuudesta olenkin jo aiemmin kirjoittanut, mutta miten tästä puhutaan lapsille ilman uskontoa? Miten pahuus ihmisen pahuus motivoidaan lapselle, jos ei puhu uskonnosta? Miten taistella ihmisen pahuutta vastaan tehokkaamin täällä Suomessa kun kristinuskonnon avulla? Kerta kun tätä kysytään minulta, minä kysyn nyt, miten tämä kaikki hoidetaan ilman uskontoa? Mikä on vaihtoehtoinen strategia?