Odd 45

Kuten aikaisemmatkin  kuusi vuotta 0-0

tänävuonna ei sooloakaan ole tarvinut mihinkään.

Miksi helvatassa tähän edes vastaan, mutta  vastaanpa kuitenkin pienellä tarinalla itsestäni.

Ensinäkin evoluutio toimii juurikin näin, milään ei sinällään ole merkitystä, mutta lajin säilyminen (sukulinjan) istuu lujassa, ja ristisiitos pitää lajin elinvoimaisena ( periaatteessa vahvimmat ja parhaimmat ominaisuudet pitäisi jalostua, mutta käytännössä tämä on pysähty tai kääntynyt jopa päälaelleen)

Nuorena lapsena ei seksi kiinnostanut, kuin olin ehkä josku 15v -> sen jäljeen ajoittain sinne 17 vuoden tietteille jonka jälkeen olinkin jo ihan varma että olen hyperseksuaalinen.

 Kolmekymppisenä alkoi olemaan jo ahdistus siitä että syrjäytyy yhteiskunnasta jos ei pariudu, ja seksikin tuntuu paremmalta partnerin kanssa. ja kun se meni ketuiksi noon muutamassa kuukaudessa uusi ja uuden elämän aloitus, sitä kestikin viisi vuotta, tässä suhteessa itsestäni kuoli seksuaalisuus loppuun kokonaan. Uutta suhdetta etsimään, ja jotenkin siinnäkin ajautui seksiin, mutta oikeastaan muu ei sitten toiminutkaan, joten pikainen vaihto, ja  sama homma.

Keskiverto hepun alapuolelle jääville hepuille ei usein ole tarjolla kun niitä jotka eivät niin ronklaa. Toki joukossa voi olla luononlapsia tai mitävaan.



Masennuskauden aikana meni täys usko ihmisiin ylipäätään, tarve seksiin, ja parhaimmillaan reiluksi vuodeksi tarve edes sooloon, itseasiassa tuli ihan mielenkiinnosta kokeitua toimisko laitteet viellä. Jollain tasolla ainakin.

nyt siis 6v mistään suhteesta, ja ei seksi asiana kiinnosta, ajatuksena ällööttää, Soolo seksi ei ole antanut itselle pariinkymmeneenvuoteen tyydytystä, paineen purkua kylläkin, mutta esimerkiksi tänävuona ei ole viellä tarvinut asiaa ajatella.



Entiselle kamulle joskus laihduttaessa (sokeriton,rasvaton ja vehnätön) ihmettelin että kun ei yhtään tee seksiä mieli. ja on noilla joku yhteys, kun oikein herkuttelee, tekee myös mieli, ja päin vastoin? voipi olla kyllä vain omassa påässä tuo.

Mutta siis Itsekseen möllöttäessä, ei ole parisuhde kiemuroita, ja aikaa on vaikka jaettavaksi, mutta toisaalta elämästä puuttu sitten myös  sisältö. Sisällön puutumiseen on syy sekin että samalla hankkiuduin eroon myös kaverisuhteista.



Jos ajattelee asiaa järjellä niin ei seksiä pitäisi tarvita mihinkään, jos ei lisääntyä halua. Se että jos halaa mielihyvää, ja on ehdollistanut itsensä, niin  samalla lailla riippuvuutta aiheuttavaa on seksi, kuin huumausaineetkin, aivan sama mikä saa elimistön tuottamaan dopamiinia, itselläni se oli aikoinaan jopa videopelit!

Riippuvuudesta pääsee eroon, mutta jos se on sokerilla n:2 viikkoa, alkoholilla ehkä vuosi , videopelaamisella 1-2v   ja seksillä sitten kai parivuotta?  ja muista riippuvuuksista en voi omakohtaisesti sanoa.

Sanottakoon että sokeri on varmaan helpoimpia, pitää välttää sen syömistä, seksistä pitäisi välttää myös ajattelemasta ja näkemästä unia, katsomasta elokuvia yms, eli ärsykkeitä tulee joka suunnasta.



Ugh: Olen puhunut

 

Kiitos, aurinkohan se tuolla paistoi kun töistä pääsi , ja pakkanenkin hiipi siinnä samalla toiselle kymmenelle.

Juu kuulostaa melkoiselta lähiypäristö solmulta sinullakin, silti rankasti sanottuna asoita, joita jokainen tulee kohtaamaan jos meenaa vanhaksi elää.

Itselläni on asioita joita en kerro ääneen, mutta yksikseen on rauhallista olla ja mukavan rauhallista, itsellä on kiireet jäänneet taakse, ja olen hieman onnistunut down siftaamaankin,  ja esimerkiksi kotona "hyggeily" alkaa olemaan ykkös puuhaa .

Mutta sitten on ne hetket kun mörkö hiipii sängynalta ja alkaa ahdistamaan, ja tälläisen ahdistuksen alkaessa menee aina kaikki valoisuus mailmasta, ja silloin olisi se olkapää mitä vasten päänsä painaa oikea turva.



Kehitin itselleni vuosia sitten paniikki häiriön joka tuli puskista kun oli kaatunut parisuhde, lainan maksu tuntui epätoivoiselta ja selkäkin viellä hajosi, ja siinnä samalla oli viellä halu olla parisuhteessa, ja sivutoiminen yrityskin siinnä ohella.



Nyt olen selättänyt lähes kaikki kohdat tuosta ja yhtään järkevämpi ihminen olisi hirmu onnellinen asemastaan.

Paitsi että minä minä minä, itskäs se olen minäkin, vaikka sitten vain ihan itsekseni.

Tässä kun ajatellut ajatuksella parisuhteen haasteita, saatika semmoisen yrittämistäkään, olen sitten kuitenkin tullut siihen tulokseen että ei kuitenkaan viellä, en ehkä pidä  suojia täysillä päällä, mutta en itse rupea  vouhkaamaan, odotellaan jos vuosia riittää ja 50V joskus tärähtää lasiin on  se villitys sitten kai edessä. en kyllä innolla odottele.



Mutta Kai se olisi uskallettava kohdata nuo menneisyyden kaverit, vaikka ei meillä kyllä ole muuta yhteistä kuin mennyt 20vuotta.



Odottakaamme kevättä!



 

Ikäkriisi juu on. Eikä mitään uutta ole sinäänsä, paitsi uusi vuosi ja yritys ottaa itseä niskasta jälleen kiinni.

Kuitenkin Haaveet ja toiveet alkaa olemaan ihan kohta tavoitettu, mitä sen jälkeen?



On se hemmetti kun puitteet ja elämä on näennäisesti aivan kunnossa, ja siitä ei vaan osaa nauttia.

Kai se on vain se merkityksettömyys tai sitten kuitenkin se salakavala kateus, onnellisuus lähtee kuitenkin itsestä, ei kukaan sitä voi tuoda tai lahjoittaa, tämän ymmärrän! Mutta Jotain tässä on mitä haluan tai halajan ja se vain ei meenaa kirkastua omassa mielessä.

Noh kaikkea ei voi saada, eikä pidäkkään,  koitetaan rämpiä nyt edes talvi pois alta, kesällä ei niin jaksa masistella kun on valoisaa, ja harrasteet on lämpimämpiä ;?)  Kiitos ja kumarrus.

Pahoittelen,  oli pitkä joululoma, ja omat ajatukset alkoi ahdistamaan, joten katsoin olisiko jotain chattiä, ei ollut mutta täältä sai muutamat hyvät naurut, ja toisaalta taas epäuskoisuutta muiden elämän  (hurjuuteen).



Tälläinen nyt vaan tuli töissä mieleeni.