Rakkaani katselee muitakin.

Tosiaankin tälläisen havainnon olen tehnyt että rakkaani katselee myös muita. Ei siinä sinänsä mitään, katselenhan itsekin ja varmasti katselun asteelle se jää molemmilla mutta silti se vähän sielusta sieppaa...

Kyse lienee omasta heikosta itsetunnosta. Miten kehittäisin sitä paremmaksi että pystyisin suhtautumaan neutraalisti tähän sinänsä tavanomaiseen asiaan? Neuvoja kehiin, kiitos.