2-vuotiaan yölliset raivarit
Meillä tyttö nyt vähän vajaa 2-vuotias. Hampaat puhjenneet. Ollut aina vaihteleva nukkuja, nyt saanut yöllisiä raivareita pidemmän aikaa. Ei kai kauhukohtauksia, koska huuto useimmiten loppuu heti, kun isä tai äiti menee huoneeseen. Tyttö nousee seisomaan pinniksen reunaa vasten ja kirkuu. Nyt tänä yönä hiljeni lähes aina yhdellä käynnillä, mutta 5-10min. hiljaisuuden jälkeen sama toistuu. Nyt jatkunut yli 1,5h tuntia. Miten olette toimineet vastaavissa tilanteissa? Alkaa olla keinot loppu ja voimat vähissä. Suututtaa tilanne niin paljon, että oksettaa. APUA! :,(
Kommentit (15)
Miksi isä ja äiti saavat nukkua toistensa seurassa, mutta pikkunen joutuu oleen yksin.. Sitä se huutaa! :)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 09:13"]Onko tapahtunut jotain muutoksia, esim. päiväkodin aloitus? Meillä kuopus aloitti yölliset raivikset päiväkodin aloitettuaan 1,5 vuotiaana. Yöllä heräiltiin sen miljoona kertaa vaikka nukkuikin omassa sängyssään vanhempien huoneessa.
Yöraivikset helpotti ja tilalle tuli kauhukohtaukset. Parituntia nukuttuaan kuopus herää ja huutaa kuin syötävä. Ei saa kontaktia vaan huutaa ja huutaa. Ei auta kuin halata tiukasti ja odottaa, että kohtaus menee ohitse. Tätä on kestänyt kauan. Kaksi vuotta?! Miksei nämä mene ohitse??
Ja just nyt nuhassa hetki kauhukohtauksen jälkeen alkaa yskänkohtaus, joka ei meinaa loppua millään ja yleensä huipentuu siihen, että lapsi oksentaa sänkyyn (tai nyt jo vatiin. Kolmannen kerran jälkeen tajusin varustautua...). Ei auta mehuhörppy, kun lapsi ei suostu sitä puoliunessa hörppäämään. Auttaisikohan hunaja?
Oi ihana pikkulapsiaika...
[/quote]
Kauhukohtaukseen voi auttaa ennakointi. Herätä tai havahduta lapsi ennen kuin kohtaus yleensä alkaa. Meillä hunaja auttaa kurkkukipuun :)
Lapsen sänky teidän sängyn viereen. Tai lapsi viereen nukkumaan. Siitä vanhempien hengityksen kun kuulee, nukkuu ja rauhoittuu itse.
Kiitos ideasta. Lapsi on nukkunut omassa huoneessaan 2kk-ikäisestä alkaen, joten emme siirrä häntä meidän kanssamme nukkumaan. Vanhemmat myös sellaisia nukkujia, että lapsen tuhina estää oman nukkumisen.
Muita ideoita?
Koittakaa auttaako jos siirtää tavalliseen sänkyyn nukkumaan tai ostakaa joku yövalo, esim ikeasta semmonen ladattava. Illalla selkeät rutiinit ja rauhottumisen lisäksi koittakaa tehdä jotain tosi hauskaa, että lapsi nauraa mahdollisimman paljon. Meillä oli vähän samanlaista tuossa iässä, nyt 3v ja herää enää harvoin. Ei selvinnyt mikä aiheutti eikä keksitty mikä auttaa.
Niin no kun ei siihen heräämiseen ja huuteluun auta muu kuin se, että lapsi ei ehtisi herätä yksin siellä huoneessa kokonaan. Vaan jo silloin, kun lapsi havahtuu pahaan uneen jne. Lapsi rauhoitettaisiin koskettamalla tai puhumalla rauhallisesti.
Mutta jos te ette ole valmiita olemaan lapsen lähellä ennenkuin se lapsi alkaa kunnolla huutamaan ei sille ole mitään tehtävissä. Tietystihän voitte unilääkkeillä turruttaa lapsen tai itsenne, ettette vaan sitten herää koko huuteluun..
Tavallinen sänky lienee seuraava.. Olen vain pelännyt, että se tuo mukanaan juoksentelun huudon lisäksi.:/ onko joillakin yötutista luopuminen rauhoittanut yöt? Tosin nyt viime aikoina tyttö kirkuu tutti suussa tai vähintään tutti kädessä.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 01:53"]Niin no kun ei siihen heräämiseen ja huuteluun auta muu kuin se, että lapsi ei ehtisi herätä yksin siellä huoneessa kokonaan. Vaan jo silloin, kun lapsi havahtuu pahaan uneen jne. Lapsi rauhoitettaisiin koskettamalla tai puhumalla rauhallisesti.
Mutta jos te ette ole valmiita olemaan lapsen lähellä ennenkuin se lapsi alkaa kunnolla huutamaan ei sille ole mitään tehtävissä. Tietystihän voitte unilääkkeillä turruttaa lapsen tai itsenne, ettette vaan sitten herää koko huuteluun..
[/quote]
Kiitos, tässäpä hyvä vinkki! Otetaanpa lääkitseminen sitten heti käyttöön. Miksi en itse keksinyt.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 01:54"]Tavallinen sänky lienee seuraava.. Olen vain pelännyt, että se tuo mukanaan juoksentelun huudon lisäksi.:/ onko joillakin yötutista luopuminen rauhoittanut yöt? Tosin nyt viime aikoina tyttö kirkuu tutti suussa tai vähintään tutti kädessä.
[/quote]
Et oo sitte ajatellut, miksi se lapsi huutaa ja miksi se juoksentelis?
Turvaahan se hakee mielikuvituksensa mörköjä vastaan, mutta tietty, kun vanhemmat tahtoo nyt ihan itse nukkua hyvät yöunet ilman tuhisevaa lasta, saa lapsi perhana oppia pärjäämään yksin.. (jännä, että useimmille vanhemmille se lapsen tuhinan kuuntelu on vain rauhoittavaa..)
Toinen vanhemmista patjalle lapsen huoneeseen nukkumaan. Kannattaa ainakin kokeilla jos lapsi sillä oppisi nukkumaan yönsä rauhassa
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 02:05"]Onko lapsella unilelu?
[/quote]
On parikin.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 01:59"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 01:54"]Tavallinen sänky lienee seuraava.. Olen vain pelännyt, että se tuo mukanaan juoksentelun huudon lisäksi.:/ onko joillakin yötutista luopuminen rauhoittanut yöt? Tosin nyt viime aikoina tyttö kirkuu tutti suussa tai vähintään tutti kädessä.
[/quote]
Et oo sitte ajatellut, miksi se lapsi huutaa ja miksi se juoksentelis?
Turvaahan se hakee mielikuvituksensa mörköjä vastaan, mutta tietty, kun vanhemmat tahtoo nyt ihan itse nukkua hyvät yöunet ilman tuhisevaa lasta, saa lapsi perhana oppia pärjäämään yksin.. (jännä, että useimmille vanhemmille se lapsen tuhinan kuuntelu on vain rauhoittavaa..)
[/quote]
:D mahtavaa!
Onko tapahtunut jotain muutoksia, esim. päiväkodin aloitus? Meillä kuopus aloitti yölliset raivikset päiväkodin aloitettuaan 1,5 vuotiaana. Yöllä heräiltiin sen miljoona kertaa vaikka nukkuikin omassa sängyssään vanhempien huoneessa.
Yöraivikset helpotti ja tilalle tuli kauhukohtaukset. Parituntia nukuttuaan kuopus herää ja huutaa kuin syötävä. Ei saa kontaktia vaan huutaa ja huutaa. Ei auta kuin halata tiukasti ja odottaa, että kohtaus menee ohitse. Tätä on kestänyt kauan. Kaksi vuotta?! Miksei nämä mene ohitse??
Ja just nyt nuhassa hetki kauhukohtauksen jälkeen alkaa yskänkohtaus, joka ei meinaa loppua millään ja yleensä huipentuu siihen, että lapsi oksentaa sänkyyn (tai nyt jo vatiin. Kolmannen kerran jälkeen tajusin varustautua...). Ei auta mehuhörppy, kun lapsi ei suostu sitä puoliunessa hörppäämään. Auttaisikohan hunaja?
Oi ihana pikkulapsiaika...