Lue keskustelun säännöt.
Miksei lasta saisi seisottaa nurkassa?
10.06.2015 |
Nurkassa seisottamisen käyttäminen häpeärangaistuksena ei toki ole toivottavaa, mutta jos asia hoidetaan yksityisesti niin en kyllä ymmärrä mitä vikaa siinä voisi olla. Se on vain tehokas rangaistus. Ja lisäksi yksinkertainen, helppo ja nopea toteuttaa, eli saattaisi parantaa monenkin sellaisen perheen lasten käytöstä, missä vanhemmilla on tällä hetkellä vaikeuksia saada lapsia tottelemaan.
Kommentit (26)
Nurkassa seisominen on tehokkaampaa (=vähemmän mukava kokemus) kuin esimerkiksi tuolilla tai rappusilla istuminen. Toisaalta ei sen välttämättä tarvitse olla juuri nurkka. Onnistuu seisominen suoraa seinää vastenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on häpeä- ja eristämisrangaistus eikä siksi hyvä lapsen kehitykselle ja minäkuvalle.
Ei tietenkään nurkassa seisottaa, sehän on häpeä. Rakkaus , rajat ja aikaa lapselle.
Jos on esim. koko koululuokka katsomassa sitä nurkassa seisomista (kuten ennen oli tapana) niin silloin se toki on häpeä. Mutta jos vaikka seisoo oman huoneen nurkassa ja vanhempi käy välillä katsomassa, että asento pysyy, niin en kyllä tiedä mikä siinä olisi millään merkittävällä tavalla häpeällistä. Lähinnä siellä nurkassa on tylsää ja virikkeetöntä.
Lasten kaikenlainen kurittaminen on väärin. Tämä on henkistä väkivaltaa.
Se on myös tarpeetonta. Kaikenlaiset jäähyt on myös lapselle haitallisia.
Rakentavalla tavalla saa lapselle rajat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joutunut lapsena nurkkaan seisomaan. En edes muista mistä syystä mutta traumoja ei ole jäänyt yhtään. Ihan fiksu ja toisia kunnioittava nainen minusta on tullut.
Ihmekkös nykyään on niin paljon enemmän pahoinvoivia nuoria kun ei mitään sääntöjäkään ole.
Ei häpäisyrangaistuksista ole mitään hyötyä. Ei lapsi opi siitä.
Jos lapsi käyttäytyy ei-toivottavalla tavalla, on annettava lapsen rauhoittua ja välittömästi sen jälkeen käytävä tilanne läpi lapsen kanssa. Kerrottava, mitä lapsi teki väärin ja osoitettava, mikä olisi toivottua käytöstä.
Esim. 5-vuotias ottaa pikkusisareltaan lelun kädestä. Oikea tapa ei ole komentaa lasta nurkkaan ja ottaa lelua 5-vuotiaan kädestä takaisin (eli toimia samoin kuin lapsi itse) vaan muistuttaa, että toiselle tulee paha mieli, jos lelu viedään. Lapselle opetetaan, että lelun voi saada toiselta kysymällä "saisinko lelun". Samalla myös pienempi sisarus oppii jakamaan lelujaan.
Isommille lapsille voi antaa rangaistuksia, mutta pelkkä rangaistus on edelleen yhtä tyhjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:07"]
Minä olen joutunut lapsena nurkkaan seisomaan. En edes muista mistä syystä mutta traumoja ei ole jäänyt yhtään. Ihan fiksu ja toisia kunnioittava nainen minusta on tullut. Ihmekkös nykyään on niin paljon enemmän pahoinvoivia nuoria kun ei mitään sääntöjäkään ole.
[/quote]
Olipa toimivaa, jos et kerran muista miksi sait kyseisen rangaistuksen :DDDDDDDDD
Itse muistan lapsuudesta sen, että erääksi rangaistukseksi jouduin antamaan siskolleni yhden barbeistani. Syynä oli se, että olin rikkonut yhden hänen barbeistaan. Looginen rangaistus, enkä muuten enää rikkonut toisen leluja!
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:58"]
Rakkaus , rajat ja aikaa lapselle.
[/quote]
Mutta entäs sitten jos ne rajat eivät pidäkään pelkän juttelun ja halauksen voimalla? Siihen tilanteeseen ei nykyinen lastenkasvatuskulttuuri paljon tarjoa vastauksia. Paitsi tietysti sen, että kaikenlainen rankaiseminen ja fyysinen pakottaminen aiheuttaa lapselle traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:10"]Ei häpäisyrangaistuksista ole mitään hyötyä. Ei lapsi opi siitä.
Jos lapsi käyttäytyy ei-toivottavalla tavalla, on annettava lapsen rauhoittua ja välittömästi sen jälkeen käytävä tilanne läpi lapsen kanssa. Kerrottava, mitä lapsi teki väärin ja osoitettava, mikä olisi toivottua käytöstä.
Esim. 5-vuotias ottaa pikkusisareltaan lelun kädestä. Oikea tapa ei ole komentaa lasta nurkkaan ja ottaa lelua 5-vuotiaan kädestä takaisin (eli toimia samoin kuin lapsi itse) vaan muistuttaa, että toiselle tulee paha mieli, jos lelu viedään. Lapselle opetetaan, että lelun voi saada toiselta kysymällä "saisinko lelun". Samalla myös pienempi sisarus oppii jakamaan lelujaan.
Isommille lapsille voi antaa rangaistuksia, mutta pelkkä rangaistus on edelleen yhtä tyhjän kanssa.
[/quote]
Isommatkaan harvoin tarvitsee rangaistuksia. Kun tietävät oikean ja väärän. Seuraamukset pitää olla suhteessa tekoon. Hukkaa puhelimen, on jonkinaikaa ilman. Ei tule ajoissa kotiin, ei mene seuraavalla kerralla. Ym
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:58"]
Rakkaus , rajat ja aikaa lapselle.
[/quote]
Mutta entäs sitten jos ne rajat eivät pidäkään pelkän juttelun ja halauksen voimalla? Siihen tilanteeseen ei nykyinen lastenkasvatuskulttuuri paljon tarjoa vastauksia. Paitsi tietysti sen, että kaikenlainen rankaiseminen ja fyysinen pakottaminen aiheuttaa lapselle traumoja.
[/quote]
Rajat pitää tietenkin olla, mutta rajojen on oltava johdonmukaisia! Rangaistuksen ei pitäisi olla ensisijainen keino rajojen asettamisessa, vaan ennemminkin tehoste muulle toiminnalle, jos tarve vaatii.
Lasta on helppo rangaista, mutta pelkät rangaistukset eivät opeta lapselle oikeaa toimintaa. Helpommalla pääsee (siis pitkällä tähtäimellä), jos vaivautuu puuttumaan lapsen käytökseen ja korjaamaan sitä oikeaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:10"]Ei häpäisyrangaistuksista ole mitään hyötyä. Ei lapsi opi siitä. Jos lapsi käyttäytyy ei-toivottavalla tavalla, on annettava lapsen rauhoittua ja välittömästi sen jälkeen käytävä tilanne läpi lapsen kanssa. Kerrottava, mitä lapsi teki väärin ja osoitettava, mikä olisi toivottua käytöstä. Esim. 5-vuotias ottaa pikkusisareltaan lelun kädestä. Oikea tapa ei ole komentaa lasta nurkkaan ja ottaa lelua 5-vuotiaan kädestä takaisin (eli toimia samoin kuin lapsi itse) vaan muistuttaa, että toiselle tulee paha mieli, jos lelu viedään. Lapselle opetetaan, että lelun voi saada toiselta kysymällä "saisinko lelun". Samalla myös pienempi sisarus oppii jakamaan lelujaan. Isommille lapsille voi antaa rangaistuksia, mutta pelkkä rangaistus on edelleen yhtä tyhjän kanssa. [/quote] Isommatkaan harvoin tarvitsee rangaistuksia. Kun tietävät oikean ja väärän. Seuraamukset pitää olla suhteessa tekoon. Hukkaa puhelimen, on jonkinaikaa ilman. Ei tule ajoissa kotiin, ei mene seuraavalla kerralla. Ym
[/quote]
Juuri näin!
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:10"]
Ei häpäisyrangaistuksista ole mitään hyötyä. Ei lapsi opi siitä.
Jos lapsi käyttäytyy ei-toivottavalla tavalla, on annettava lapsen rauhoittua ja välittömästi sen jälkeen käytävä tilanne läpi lapsen kanssa. Kerrottava, mitä lapsi teki väärin ja osoitettava, mikä olisi toivottua käytöstä.
Esim. 5-vuotias ottaa pikkusisareltaan lelun kädestä. Oikea tapa ei ole komentaa lasta nurkkaan ja ottaa lelua 5-vuotiaan kädestä takaisin (eli toimia samoin kuin lapsi itse) vaan muistuttaa, että toiselle tulee paha mieli, jos lelu viedään. Lapselle opetetaan, että lelun voi saada toiselta kysymällä "saisinko lelun". Samalla myös pienempi sisarus oppii jakamaan lelujaan.
Isommille lapsille voi antaa rangaistuksia, mutta pelkkä rangaistus on edelleen yhtä tyhjän kanssa.
[/quote]
Kaikentyyppisistä rangaistuksista on hyötyä siinä mielessä, että ne toimivat pelotteina ja lopettavat huonon käytöksen. Eri asia sitten, jos rangaistuksesta koituu jotain negatiivista joka ylittää sen positiivisen vaikutuksen.
Mitä tulee pelkkään rankaisemiseen, niin aika harvassa perheessä käsittääkseni sellaista harrastetaan. Se normaali tapa on kyllä kieltää ja selittää ensin ja vasta sitten mahdollisesti rangaista jos tarvetta ilmenee (eli asia ei muuten mene päähän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Keski-Euroopassa ja lapseni luokassa monet seisovat nurkassa harvase päivä. Täällä vaikuttaa kuitenkin olevan paljon täysipäisempää porukkaa kuin esim. Suomessa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:12"]
Olipa toimivaa, jos et kerran muista miksi sait kyseisen rangaistuksen :DDDDDDDDD
[/quote]
Muistatko sinä sitten jokaisen lapsuudessa saamasi rangaistuksen syyn?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:19"]
Asun Keski-Euroopassa ja lapseni luokassa monet seisovat nurkassa harvase päivä. Täällä vaikuttaa kuitenkin olevan paljon täysipäisempää porukkaa kuin esim. Suomessa.
[/quote]
Ehkäpä he eivät tiedosta kärsivänsä vakavista traumoista?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:07"]
Lasten kaikenlainen kurittaminen on väärin. Tämä on henkistä väkivaltaa. Se on myös tarpeetonta. Kaikenlaiset jäähyt on myös lapselle haitallisia. Rakentavalla tavalla saa lapselle rajat
[/quote]
Mikä se rakentava tapa sitten on? Sekö, että juuri sinulla sattuu olemaan luonteeltaan ylikiltti lapsi, joka tottelee suurin piirtein pienintäkin viittausta?
Onko sekin muuten henkistä väkivaltaa, että Suomessa on esimerkiksi varastaminen rangaistuksen uhalla kielletty? "Humaanissa" yhteiskunnassa tietysti vain luotettaisiin siihen, että ihmiset eivät varasta, jos heitä kieltää varastamasta. Kiinnijääneet varkaat saisivat poliisilta pelkän halauksen, koska varastaminen luonnollisesti johtui siitä, että heillä on paha olo ja halaus auttaa.
Tuskinpa nurkassa seisottaminen sen pahempi on kuin muutkaan jäähyrangaistukset.
Jäähyrangaistukset eivät ole suositeltava kasvatuskeino, MUTTA ne voivat tarjota tarjota vanhemmille tavan saada tilanne hallintaan, jos kun homma ei ole toiminut. Supernanny-ohjelmissa niiden käyttö tuli usein hyvin esiin: ne tarjosivat vanhemmille keinon saada kaaos hallintaan - keinon olla menettämättä hermojaan. Vanhemman pysyminen järjissään oli edellytys sille, että voitiin siirtyä positiivisempiin keinoihin. Seuraavaksi vanhempia opastettiin antamaan lapsille huomiota positiivisella tavalla ja jäähyjä ei enää yleensä edes tarvittu. Jäähyt ovat parempi kuin jatkuvasti seinille hyppivä ja huutava vanhempi tai pahimmillaan fyysiseen väkivaltaan turvautuva vanhempi.
Pitäisin nyrkkisääntönä itse sellaista, että jos jäähyrangaistuksia alkaa antaa, pitää 1) kyetä itse olemaan menettämättä hermojaan ja 2) toimia suhteellisen johdonmukaisesti sekä tietenkin 3) rangaista vain hyvästä syystä. Jos jäähyjä joutuu antamaan jatkuvasti eikä tilanne esim. viikossa helpota, jäähy ei ilmeisesti ole toimiva ja pitäisi miettiä muita tapoja. (Hermojen menettäminen joskus hyvästä syystä ei haittaa, mutta jatkuvasti hermonsa menettävän vanhemman kannattaa hakea apua.)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:07"]
Lasten kaikenlainen kurittaminen on väärin. Tämä on henkistä väkivaltaa. Se on myös tarpeetonta. Kaikenlaiset jäähyt on myös lapselle haitallisia. Rakentavalla tavalla saa lapselle rajat
[/quote]
Mikä se rakentava tapa sitten on? Sekö, että juuri sinulla sattuu olemaan luonteeltaan ylikiltti lapsi, joka tottelee suurin piirtein pienintäkin viittausta?
Onko sekin muuten henkistä väkivaltaa, että Suomessa on esimerkiksi varastaminen rangaistuksen uhalla kielletty? "Humaanissa" yhteiskunnassa tietysti vain luotettaisiin siihen, että ihmiset eivät varasta, jos heitä kieltää varastamasta. Kiinnijääneet varkaat saisivat poliisilta pelkän halauksen, koska varastaminen luonnollisesti johtui siitä, että heillä on paha olo ja halaus auttaa.
[/quote]
Ihana! Mut oikeesti, minäkin haluaisin kuulla vastauksen. Henkistä väkivaltaa ei ole rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen, ja joskus sitä lasta joutuu kiukkupuuskassa pitämään jopa fyysisesti kiinni. Jäähyssä ei ole mitään vikaa, jos se jäähypaikka on muiden kanssa samassa tilassa.
Mikä sen nurkassa seisottamisen pointti oikein on? Miksi siis juuri nurkassa eikä tuolissa, rappusilla, omassa huoneessa? Mitä haluat sen nurkan kertovan?
Minusta on hyvä, että huonosti käyttäytyvä lapsi joutuu hetken rauhoittumaan eikä pääse mukaan leikkeihin/syömään tai mitä ikinä olikaan tekemässä, kun mopo karkasi käsistä, mutta miksi juuri nurkka.