Mieheni kuoli, ystäväni käytös kun selvisin.
Olen itse päässyt elämässä paljon eteenpäin mieheni kuoleman jälkeen. Ystäväni oli mahtava tuki ja turva hautajaistenkin aikaan, mutta nyt hän on hävinnyt elämästäni. Olen kysynyt milloin taas nähdään. Aina on tärkeämpää. Hän ei taida hyväksyä, että aloitin uuden suhteen. Vai mistä lie kiikastaa. Harmittaa, mutta en jaksa olla ainoa, joka yrittää pitää tätä ystävyyttä yllä. Ystäviä ei tarvita vain huonoilla hetkillä!
Kommentit (56)
Kuinka kauan miehesi kuolemasta on?
Olimme siis ystäviä jo aiemmin! Ja nyt on välit näköjään poikki. Haluaisin minäkin tietää mistä alapeukut. ap
Veikkaisin minäkin, että ystäväsi mielestä aloitit seurustelun liian pian miehesi kuoleman jälkeen (alle vuosi?).
Se liittyy usein itsenäistymiseen. Se on omaksi itseksi tulemisen prosessi, jossa irtaudutaan vanhasta ja haetaan muutosta. Ystävyys on solmittu tietyssä elämänvaiheessa tai tiettyyn tarpeeseen, ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää täyty ystävyyden muoto muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 09:56"]Kuinka kauan miehesi kuolemasta on?
[/quote]
Pari vuotta. Eipä sitä heti uuteen suhteeseen pysty, jos asia on käsittelemättä. Surussa aika tuntuu kaksinkertaiselta, kun asian kanssa velloo. Eli minulle se on ns neljä vuotta.. surun kokeneet tietää.Tuntuu että mun pitäs vaan velloa surussa, kun on noin koppavaa käytöstä. Ap
Komppaan kolmosta. Kuinka kauan miehesi kuolemasta on? Entä kuinka kauan, kun aloit uuteen suhteeseen?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 09:55"]
Miksi alapeukut?
[/quote]
Ok. Kiva, että ystäväsi välttelee sinua. Perun alapeukkuni.
Minun mielestä pitää elää kun on elämä elettävänä. Itse olen saman surun kohdannut ja jos ystäväsi ei hyväksy uutta onneksi NIIN EI HÄN MITÄÄN YSTÄVÄSI OLE. Oma mies jättäytyi junan alle, oli mielenterveysongelmia. Olin jo tiedostanut että hoitoa tarvitsee kipeästi. Mutta ei min kaa ystävä iloinen ollut kun 6kk jälkeen aloin tapainen mukavaa miestä. Rypeköön ylpeydeydessään, minä elän.
Mitä se ystävän puppua kutkuttaa miten pian uutta tapailee? Luulis olevan iloinen ystävän puolesta. Melkoisen kriisin läpi käynyt ja selvinnyt.
Olen päättänyt olla puhumatta tälle ollenkaan, kerta ei ystävyys enää kelpaa. Ap
Entäpä jos ystäväsi nimenomaan haluaakin antaa sinun elää omaa elämääsi nyt, kun olet kerran kriisistä jo selvinnyt. On varmaan ollut rankkaa aikaa ystäville ja sukulaisille ja he ovat olleet huolissaan sinusta.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 09:56"]Olimme siis ystäviä jo aiemmin! Ja nyt on välit näköjään poikki. Haluaisin minäkin tietää mistä alapeukut. ap
[/quote]
Alapeukuista en tiedä, mutta asiaa on mielestäni vähän turha vatvoa. Kysy ystävältä jos hän ei jostakin syystä kerro anna olla. Miksi välien viilentymiselle on pakko kaivaa syytä. Voi hyvin johtua siitä että ystävä kokee suhteesi jollakin tavalla epämiellyttävänä/häiritsevänä tai sitte täysin muista syistä.
En minäkään jaksaisi, jos on yksipuolista.
Ehkä ystävälläsi ei ole kaikki hyvin. Esim. Masentuneena voi alkaa välttelemään ystäviä.
Ystäväsi oli läsnä kun tarvittiin, eikö se ole hyvä? Nyt olet hylkäämässä ystäväsi. Et nyt tukea tarvitse pärjäät omillasi.
Mo kerro miten minulla kävi erään ystäväni kanssa.
Erosin raskauasaikana miehestä. Eromme oli niin sopuisa kuin ero voi olla. Silti se sattui. Ystäväni oli tukenani. Olin 4vuotta sinkkuna. Eksäni löysi uuden naisen ja nainen tuli/tulee hyvin toimeen lapsemme kanssa.
Kun aloin tapailemaan nykyistä miestäni ystäväni suuttui! Mies on mukava ja kunnollinen, ymmärtää että minun lisäkseni on myös lapsi ja eksä tulee lapsen kautta olemaan tietyllä tapaa osa elämääni.
Kerran ystäväni myönsi että tunsi olonsa hyödyttömäksi ystävänä kun minulla on mies. Hän itse on ollut koko ajan naimisissa ja hyvässä parisuhteessa. Kai hän jollakin tavalla tunsi paremmuutta kun hän tuki ja kannusta minua eronnutta reppanaa? Kun löysin uuden miehen ja olen onnellinen hän ei halua nähdä?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:07"]
Entäpä jos ystäväsi nimenomaan haluaakin antaa sinun elää omaa elämääsi nyt, kun olet kerran kriisistä jo selvinnyt. On varmaan ollut rankkaa aikaa ystäville ja sukulaisille ja he ovat olleet huolissaan sinusta.
[/quote]
minun elämäni ainakin kuuluu myös ystävät, vaikka elän omaa elämääni
Alhainen itsetunto jos tossa tilanteessa vaan on mukana kun on ite on parempi !
ehkä se ei ole koskaan oikein ollut sun ystävä. mutta kun tuollainen kriisi sattui, ei voinut "erota" susta vaan tuki kuten kunnon ihminen. nyt kun olet ok, voi sitten "erota" susta.