Miten suhtaudun mieheni " kuolenhan minä kuitenkin kohta" puheisiin?
Miehelläni siis alkoholiongelma josta ilmeisesti ei näe minkäänlaista ulospääsyä. Tiedän että hän kuitenkin haluaisi ongelmastaan eroon ja olen yrittänyt tukea kaikenlaisin keinoin. Mitään ei kuitenkaan tapahdu ja eilen nousi taas tämä " mitä sillä on väliä, kuolenhan kuitenkin kohta pois, pääset sinäkin minusta eroon" vaihe päälle.
En enää jaksaisi koska oma mielenterveyskin alkaa kärsimään. Välitän kuitenkin miehestäni todella paljon, en tiedä enää rakastanko, niin paljon paskaakin sieltäpäin tullut.
En ihan vielä haluaisi luovuttaa.
Neuvoja?
Kommentit (20)
Tai sitten mies aa-ryhmään ja sinä voisit käydä al-anossa. Eli anonyymien alkoholistien omaisryhmässä.
Mun isällä on ollut toi sama vaihe, siitä päästiin kuitenkin ohi, kovalla työllä.
Sanoin, että sinähän se tässä taidat haluta meistä kaikista eroon, kun tuota hidastettua itsemurhaa teet. Ja että meidän hänestä eroon haluaminen on hänen omia kuvitelmiaan.
Ei kiinnosta alkaa paapomaan mitään juoppoja.
Luulen vaan että hän pelkää ihan mielettömästi sitä elämää ilman viinaa. Kaikki " ystävät" tietysti samankaltaisia. Mieheni ei ole myöskään ikinä viettänyt ns " normaalia" perhe-elämää, äiti joutunut jättämään perheensä kun mieheni oli 2-vuotias.
Miten ihmeessä saisin hänet vakuuttumaan siitä että elämää on myös muunlaista kuin se jota hän tähän asti on elänyt ja että hän on sen arvoinen?
Tilanne mennyt siihen pisteeseen että ero tosi lähellä. Meillä 4kk vanha lapsi jonka takia en aio enää kauaa tätä menoa katsella.
Alkoholiongelmaan on myös haettava apua, kun ei siihen yksin pysty. Oma tahto siihen harvoin riittää...
t. yksi masennuksesta toipuva
Se olisi edellytys suhteenne jatkamiselle. Jos ei siis hae apua ja itse tee tilanteen parantamisen eteen mitään, lähde...
Vai onko teidän mielestänne " peli jo pelattu" ? Elättelenkö täysin turhia toiveita?
Otan ihan kaikki mielipiteet vastaan.
ap
Kuolema tulee. Ihmisillä on vain luopuminen.
Kuolemaa tulee mietittyä. Ehkä sen miettiminen kuuluu elämään. aikanaan on kuolema jokaisen kohdattava ja siihen kai valmistautuu koko älyllisen ikänsä.
Jokaisen on itse haluttava muutosta elämäänsä, mutta kun nykyinen tyyli on turvallista ja sinä sen hyväksyt niin ei tarvi muuttua. Ei mitkään lääkkeet auta jos halu ei tule itsestä ja muutenkin ne ovat vain huuhaata. Olen todellakin nähnyt tämän kuvion niin monesti. Ja todellakin " pelasta" itsesi ja lapsesi. Mikään ei syö ihmistä kuin tuollainen elämä.
Aivan, olen tietoinen. Surettaa vaan niin kamalasti se että hän on valmis luopumaan jostain semmoisesta jota minä pidän oikeana elämänä. Toivoisin että hän antaisi onnelleen edes tilaisuuden.
Itse olen varmaankin oppinut oikeasti rakastamaan vasta lapsen myötä ja soisin miehellenikin tämän ihanan kokemuksen.
ap
On puhunut tuollaisia jo kymmenen vuotta mielenterveysongelmansa takia.
Aluksi olin tosi peloissaan, elin jo hautajaisetkin etukäteen.
Parin vuoden jälkeen aloin tottua siihen, kuitenkin sanoin, että kyll tämä tästä, yritä jaksaa.
Sitten alkoi viha päälle noin viisi vuotta sitten. Enää en jaksa välittää vaan vastaan, että tee sitten se saakelin murhasi, että pääsen tästä pelosta! En tietenkään toivo, että hän kuolisi.
Nyt hän valittaa, että kohta hän kuolee ja jne. eli samaa kuin sun miehes. Mä en usko enää että meitä voi mikään auttaa ja jaksan päivä kerrallaan. Meillä on lapsiakin kuuntelemassa isän kauheita puheita, säälittä ne, mutta en voi jättääkään sairasta miestäni.
Ymmärrän tosi hyvin tilanteesi, se ei ole mikään helppo, enkä minäkään osaa neuvoa sen kummemmin, ehkä sen voisin sanoa, että pidä huolta itsestäs!
Olen itse alkoholisti, raitistunut sellainen. Join monta vuotta itsesääliin. Paapominen vain edistää juomista, joten ei kannata " kuunnella" .
Meillä tilanteesta päästiin suurinpiirtein selville vesille, mutta edelleen muistan sen kauhun, mitä se silloin herätti..se on myös voimakkaasti vaikuttanut omaan itseeni. Suojele lapsiasi..
Ja ap, sano miehelle, että lapsen takia pitää ratkaisuja tehdä nyt nopeasti. Jos mitenkään mahdollista, siis jos vaan saat hänet raahattua, niin lähtekää hakemaan apua, mieluiten jo tänään eikä vasta huomenna. Kyllä minusta teillä on vielä mahdollisuus, mikäli aloitatte nyt heti..mutta kauaa ei voi lapsen kanssa odotella!
Osaatko sanoa mitä sitten voisin tehdä? Heitänkö kylmästi pihalle säälimään itseään vai onko kenties joku vähemmän radikaali tapa yrittää hoitaa asia?
Ei tietenkään myönnä säälivänsä itseään ja noitten kuolemastapuhumisten lisäksi väittää aina että eihän hänelle voi mitään tapahtua kun sanon olevani huolissani hänestä. Eli aika itsetuhoista meininkiä.
en sitten ikinä
Tietty naistyyppi haalii näitä juoppoja elämäänsä kun yhdestä on irti päässy eikös vaan pian ole samanlainen ongelmatapaus jo kuvioissa
Mene itsees ja ajattele mitä elämältäsi haluat.
Juoppo on juoppo ja keksii aina syyn juomiselleen ja on mestari syyllistämään muita, itsesäälissä rypevä ongelmavyyhti.
Harvat kuiville pääsevät ja siihen tarvitaan henkilön oma vahva tahto muuttaa elämäänsä tai uskonnollinen herätys. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, eli teet sinä sitä tai tätä ei miehesi ilman omaa tahtoa ja päätöstä pysyä viinasta erossa, toki tukea voit antaa.
Jos haluat vielä jatkaa laita ehtoja yhteiselämälle tyyliin:
-suostuttava hoitoon ja AA-ryhmään
Vaikka miehesi on sinulle rakas hänen ei tule antaa pilata lapsesi ja sinun elämää.
Mutta oikeasti, nyt on vaadittava toimintaa. Lapsenne on vielä niin pieni, ettei kärsi tilanteesta muuten kuin kireän ilmapiirin aistimalla. Pian tilanne on kuitenkin toinen. Miehelle nyt vaan kortit tiskiin, tyyliin " jos rakastat lastasi, hoidat itsesi kuntoon, minä autan" .
ja on tämä päivä aikaa miettiä mitä haluaa. Olen nimittäin kuunnellut lupauksia parannuksesta siitä asti kun tulin raskaaksi (eli vuoden).
Nyt sitten odottelen kauhunsekaisessa jäännitystilassa että mitä hän aikoo tehdä. Eli lähteekö töiden jälkeen baariin vai tuleeko kenties kotiin keskustelemaan asiosta minun kanssani selvinpäin..... Tietää että jos valitsee baarin niin kassi on valmiiksi pakattuna eteisessä JA toivottavasti ymmärtää että olen tällä kertaa tosissani.
että älä suostu elämään tuollaisessa tilanteessa, siinä on tunteetkin pelissä ja ne ovat usein aika vahvat!
Minä en tajunnut raitistua ennen kuin olin menettänyt kaiken. Valitettava tosiasia on, että tet hänelle parhaan palveluksen(kuin myös itsellesi), jos annat juoda niin paljon kuin sielu sietää ja tarvittaessa heität ulos. Moni meistä tajuaa hakea apua vasta, kun ei jaksa enää juoda tai menettää jotain todella tärkeää. Kyseessä on erittäin vakava sairaus, josta ei toivu hetkessä, eikä helpolla. Minullakin takana vuoden päihdekuntoutus ja nyt vielä vuosi avokuntoutusta. AA-kerho on ollut paras apu kaikista. Mutta muista, että halu toipua lähtee hänestä itsestään. Valitettavasti et voi tehdä mitän muuta, kuin kääntää selkäsi.
ja hanki itsellesi apua laheisriippuvaisuusryhmasta. Kukaan meista ei voi vaikuttaa kuin omaan kaytokseemme, ja sen seurauksena mahdollisesti muiden kaytokseen. Viestissa 17 toit hyvin ilmi sen etta olet ottanut passiivisen hoivaajan roolin - sanoit etta odotat nyt etta mies kertoo sinulle mita on paattanyt.
Itsemurhalla uhkailu on huomionkipeytta. Miehesi pitaa sinut varpaillaan koko ajan ja varmaan vahvistat hanen egoaan huolehtimalla ja paapomalla kahta kauheammin, ettei han nyt vaan toteuttaisi uhkailujaan.
En halua kritisoida sinua mitenkaan, olet vaikeassa tilanteessa, mutta ala odota mieheltasi ratkaisuja! Ota etaisyytta (vaikkapa se ei tarkoittaisikaan erilleen muuttamista), ala hankkia itsellesi turvaverkkoa, omia ystavia, omaa elamaa. Lopeta miehesi paapominen kertakaikkiaan. Ala hoivaile hanen krapuloitaan, ala kay viinakaupassa, ala pese reissussa rahjaantyneita vaatteita. Kerro hanelle asiallisesti ja suostumatta riitelyyn etta et suostu jatkossa jakamaan juopon elamaa. Kaikin mokomin neuvo hanelle tie katkaisuun, laakariin tai mihin han nyt paattaakin menna, mutta se tie hanen taytyy kulkea yksin. Muuten saat piankin kuulla kuinka ' kyllahan mina olisin, mutta kun sina et sita tai tata...' . Ja taas kerran mies ei ota vastuuta omasta elamastaan.
Tsemppia! Lapsesi ansaitsee parempaa!
essä