Köökkipsykologit apua!!!

T: tyhmä ap

Lapsi nyt lähinnä on vain minun kanssani.

Mies on suurimman osan päivästä töissä ja nukkuu loput. Lapsi viettää päivästä noin 1-2 tuntia isän läsnäollessa, mutta minun valvonnassa.

ap.

lapsi oppii katsomaan itse ja olemaan jättämättä sormia oven väliin. Ja se on kyllä ihan terveellistä. Älä niistä ota syytä niskoillesi!

Yritän olla erittäin tarkka ja huolellinen, mutta aina jotain sattuu. Lapsi liukastuu lattialle tippuneeseen lehteen, kaula jää vetoketjun väliin jne. Raskaana ollessa yritin syödä oikein terveellistä, mutta niinpä vain söinkin vahingossa kaikkea kiellettyä. luulenpa niin, että vahinkoja sattuu kaikille, eikä niitä pysty estämää vaikka kuinka huolellinen olisi. Sitä kuitenkin pidän omalla kohdalla tärkeänä, että otan opikseni ja yritän olla vielä huolellisempi minimoidakseni riskejä.

ja kasvaako lattialle tippuneesta vauvasta jotenkin parempi kuin sellaisesta, joka ei tippunut?



Mutta ap: älä syytä itseäsi!

Minun mielipiteeni on, että lapsista kasvaa paljon rohkeampia ja fyysisestikin taitavampia, kun äiti ei ole koko ajan selän takana vahtimassa. Meillä 1,5-vuotias joka fyysisesti tosi hyvin kehittynyt, kiipeilee joka paikkaan, mutta osaa myös laskeutua itseään satuttamatta, kiipeää taitavasti portaita jne. jne. Tutuilla samanikäinen lapsi, joka paljon kömpelömpi, vaikka lähti liikkeelle hyvin saman aikaan omamme kanssa. Uskoisin, että ainakin osaltaan tähän syynä on se, että aina kun lapsi kiipeää johonkin, äiti menee perässä ja nostaa/vähintään auttaa lapsen alas.



Kyllä meilläkin vahinkoja joskus sattuu eikä tyhmänrohkea pidä olla, mutta pienet kolhut kuuluvat elämään ja lapsen on ihan hyvä oppia syyn ja seurauksen laki. Meillä meni esim. kerrasta perille, että märällä kylppärin lattialla liukastuu, jos juoksee. Kerran kaaduttuaan lapsi osaa nyt mennä kylppäriin tosi varovasti, jos lattia märkä.

No jotenkin musta aina tuntuu, että en koskaan oo tarpeeksi huolellinen,vähän hankala selittää, mutta tuntuu vaan että pitäs olla tarkempi ja pitäs ajatella enemmän jne.

Kyllähän mun mies tietenki motkottaa, aina kun jotakin sattuu ja kyllähän ne sanat tietenkin mieleen jää.

Varsinkin jos ollaan kylässä ja siellä jotain sattuu, niin kyllä mä saan mieheltä huudot vaikka koko kansan kuullen, jos en oo ollut tarkkana, ja kyllä mua hävettää, että taas olin hakemassa kahvia just sillä hetkellä tai oon liian keskittynyt jonkun kanssa jutusteluun.

Mulla on huono-äiti syndrooma,koska itselläni ei ole ollut äitiä, niin tää esikoisen kanssa toimiminen on joskus hankalaa. Sillä mä uskon miestäni,kun hän on kasvanut " normaalissa olosuhteissa."

Ehkä mä vaan stressaan liikaa...

Musta tuo miehes käytös ei ihan normaalilta tunnu, yrittääkö se alistaa sua vai mikä tuon syyllistämisen taustalla on?



Anteeksi vaan mutta alkaa suututtaa sun puolesta.

Lähinnä vastuu on mulla siksi, kun miehelläni on töissä kova stressi ja hän on todella huonotuulinen, tiuskii ja huutaa lapselle turhasta, niin on katsonut paremmaksi, että mies olkoon rauhassa,kunnes saa stressinsä purettua johonkin muuhun kun turhaan huutamiseen.

t:ap

jakamaan vastuuta lapsen peräänkahtomisesta. esim sanot kotona miehelle etä katso lapsen perään kun hoidan pyykit koneeseen ja märät narulle jne. itkuttelet tekimisissäsi jotta mies OPPII mitä on olla lapsen kanssa.. jos et vaadi mitään mieheltäsi niin hänellä ei ole oikeutta sinua huolimattomuudesta moittia. kukaan äiti ei halua lapsen loukkaavan itseään mutta vahingot eivät tule kello kauluassa. ja miettimisen arvoinen juttu on tämä: tarvitseeko kaikki pikkukolhut kertoa ja tilittää miehelle???

Paljon me ollaan siitä puhuttu, että miksi hän ei voi kylässä katsoa lapsen perään, vaan huutaa aina mulle, että mene kattomaan mitä siellä tapahtuu..

Vastaus oli siihen ,ettei hän itekään tiedä miksi niin tekee.

Mutta kyllä se kieltämättä v*tuttaa välillä.

ap

hänellä on töissään kova stressi niin purkakoon aikuinen ne johonkin muualle kuin vainmoon tai lapseen. vaadi jotain mieheltäsi, äläkä anna kohdella itseäsi kuin räsymattoa :)

Mulla on oikeasti hieman " räsymattomainen" luonne. =)

Kai mun pitää mennä itseeni ja miettiä tilanteita ja myös mieheni käytöstä hieman enemmän. Ehkä toi äijä tekee musta vainoharhasen...

Kiitos kaikille kommenteista ja hauskaa päivän jatkoa!

ap.

Meilläkin meinasi lapsi tukehtua ja kuolla hotaistuaan perunanpalan henkeensä.



Miten tuonkin ennakoit. Onneksi oli suojelusenkelit liikkeellä ja kappale irtosi kurkusta.

sun miehesi käytös on rumaa sua kohtaan.

Kärjistetty neuvo:

Mitäs jos kylässä huudat hänelle kerran takaisin? Latelet toisten kuullen mitä mieltä olet hänen osallistumisestaan perhe-elämään? Ei ainakaan pitäisi sua enää räsymattona, ja ehkä ens kerralla kylässä miettisi komenteleeko sua.

Jos on taas oikeesti aggressiivinen tapaus niin unohda neuvoni. Toimii mahd. vain suht normaalitapauksiin.

Paha sanoa tosta agressiivisuudesta, välillä sillä on hermot tosi tiukalla ja välillä vähemmän.

Se tietää, että mä en viitsi ruveta huutamaan sille kylässä.

Monesti on tehnyt mieli, mutta nielen aina kiukkuni. En vain kertakaikkiaan kehtaa.

Huumorilla heitän sille jotain takaisin. Onneksi mä oon oppinut jo jonkin verran olemaan välittämättä sen kommenteista, mutta aina välillä ne putkahtaa taas jostain mieleen.

Mun miehellä on vaikeahko luonne ja vieläkin opetten,että miten mihinkin pitäisi suhtautua.

Mä vain otan kaiken aika helposti itseeni,vaikken sitä muille näytäkkään ja murehdin niitä mielessä.

Mutta pärjään kyllä mieheni kanssa,mutta toi lapsi välillä huolettaa.

sinä et ole vastuussa aikaihmisen tunteista mutta omista tunteistasi olet. jos sinua on loukattu on sinulla oikeus sanoa siitä ilman että loukaaja siitä hermostuu. voit miettiä tätä asiaa ja vapaudut ylimääräisestä stressistä kun ei tartte miettiä asioita enää miehesi kautta " mitä mieltä mieheni on mistäkin" ... ymmärrätkö?



sitten kerrot miehellesi ette siedä moista käytöstä häneltä vaan sanot suoraqan jos tunnet itsesi loukatuksi. ja näistä miehesi voi opetellla sulkemaan suutaan ajoissa tai opetteelee pyytämään anteeksi. älä ole räsymatto vaan ole ihminen ja vaadi etä sinua kunnioitetan ja arvostetaan. tai kohtelet pian toista samalla tavalla(tosin tämä ontodella huono lähtökohta, tuo " kostaminen"



yritä saada miehesi heräämään stressistään ja vaadi häntä kohtelemaan sinua kuin aikuista. miehesi pystyy ainoastaa vaikuttaamaan omaan stressiinsä ja sen määrään. hänellä ei ole oikeutta jatkuvasti purkaa pahaaoloaan sinuun tai lapseen. mieti minkä kuvan annat itsestäsi lapselle , tossukan vai puoliianpitävän naisen joka hoitaa asiansa kuten aikuinen..



tsemppiä!!