Paras kaveri ei tullu lapsen synttäreille jalkapallopelin vuoksi!?!

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:37"]

Jos mä vaikka silloin pelaan sählyä ja se auttaa minua jaksamaan, eikö ole itsekästä että joku ulkopuolinen vaatii minua peruuttamaan harrastukseni jonkun oman kakunahmintatuokionsa takia ?

On tärkeää rakastaa paitsi lähimmäistään, myös itseään.

Kutsu on kutsu synttäreille, eikä määräys tai pakkovaatimus.

[/quote]

Tässä tapauksessa lapsi itse olisi halunnut synttäreille eikä pelaamaan.

[/quote]

Lasten tulee oppia, että sovituista asioista pidetään kiinni.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:42"]Eikö niitä pelejä ole joka viikko ja monesti monet per viikko näin kesäaikaan? On kyllä aika natsivanhemmat jos ei yhdestä pelistä anna olla poissa. [/quote] Ääliö! No eiköhän siihen peliin osallistumisesta ole pitänyt ilmoittaa jo paljon ennen kuin kutsu ssynttäreille on tullut. Ei sitä sitten enää niiden vuoksi ruveta perumaan yksien synttäreiden takia!

[/quote]

Pösilö, etkö ymmärrä että kyse on kuitenkin vain HARRASTUKSESTA!?!  Ei se ole koulua, eikä työ. Käräjillekö siitä laitetaan jos yhden osallistumisen peruttaa?

[/quote]

Etkö itse ymmärrä, että ne ovat VAIN synttärit, ei mikään elämää suurempi tapahtuma!?!

Tätä ketjua kun lukee, niin en ihmettele enää yhtään nykypäivän nuorten työmoraalia...

- Töihin ilmestytään silloin kun huvittaa.

- Itkeä pillitetään kun työkaverit ei suostu vaihtamaan työvuoroa, että pääsisikin joihinkin   serkunkumminkaimankaverin bileisiin tai konserttiin tms...

- sitten yllättäen ollaankin saikulla, kun edellä mainittu vuoron vaihto ei onnistu (no, tämä ei onneksi onnistu monta kertaa,kun aletaan pyytämään lääkärintodistus)

- vuorotyössä pitäisi saada joka viikonloppu vapaaksi kun pitäisi päästä sinne ja tänne bilettämään (lue:ryyppäämään) ja taas itkeä pillitetään kun ei onnistu

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:23"]

Tätä ketjua kun lukee, niin en ihmettele enää yhtään nykypäivän nuorten työmoraalia...

- Töihin ilmestytään silloin kun huvittaa.

- Itkeä pillitetään kun työkaverit ei suostu vaihtamaan työvuoroa, että pääsisikin joihinkin   serkunkumminkaimankaverin bileisiin tai konserttiin tms...

- sitten yllättäen ollaankin saikulla, kun edellä mainittu vuoron vaihto ei onnistu (no, tämä ei onneksi onnistu monta kertaa,kun aletaan pyytämään lääkärintodistus)

- vuorotyössä pitäisi saada joka viikonloppu vapaaksi kun pitäisi päästä sinne ja tänne bilettämään (lue:ryyppäämään) ja taas itkeä pillitetään kun ei onnistu

[/quote]

Nyt ei puhuttu koulusta, johon työpaikan voisi hyvin rinnastaa vaan vapaaehtoisesta HARRASTUKSESTA. Aika iso ero.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:37"]

Jos mä vaikka silloin pelaan sählyä ja se auttaa minua jaksamaan, eikö ole itsekästä että joku ulkopuolinen vaatii minua peruuttamaan harrastukseni jonkun oman kakunahmintatuokionsa takia ?

On tärkeää rakastaa paitsi lähimmäistään, myös itseään.

Kutsu on kutsu synttäreille, eikä määräys tai pakkovaatimus.

[/quote]

Tässä tapauksessa lapsi itse olisi halunnut synttäreille eikä pelaamaan.

[/quote]

Lasten tulee oppia, että sovituista asioista pidetään kiinni.

[/quote]

Ei se lapsi mitään ollut sopinut vaan vanhemmat, ja toisekseen kyllä priorisoinnin oppiminen on myös tärkeää. Läheisen ihmisen syntymäpäivä on usemmille tärkeämpi kuin joku satunnainen harrastustapahtuma.

Mutta voi tosiaan olla että nuo futisfanaatikot jättävät mummon hautajaisetkin väliin.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:37"]

Jos mä vaikka silloin pelaan sählyä ja se auttaa minua jaksamaan, eikö ole itsekästä että joku ulkopuolinen vaatii minua peruuttamaan harrastukseni jonkun oman kakunahmintatuokionsa takia ?

On tärkeää rakastaa paitsi lähimmäistään, myös itseään.

Kutsu on kutsu synttäreille, eikä määräys tai pakkovaatimus.

[/quote]

Tässä tapauksessa lapsi itse olisi halunnut synttäreille eikä pelaamaan.

[/quote]

Lasten tulee oppia, että sovituista asioista pidetään kiinni.

[/quote]

Ei se lapsi mitään ollut sopinut vaan vanhemmat, ja toisekseen kyllä priorisoinnin oppiminen on myös tärkeää. Läheisen ihmisen syntymäpäivä on usemmille tärkeämpi kuin joku satunnainen harrastustapahtuma.

Mutta voi tosiaan olla että nuo futisfanaatikot jättävät mummon hautajaisetkin väliin.

[/quote]

Sinä et ilmeisesti ymmärrä, että jos pelaaja yks kaks ilmoittaa peruvansa pelaamisen jossakin ottelussa, se vaikuttaa koko joukkueeseen?
Jos peliin on luvattu osallistua niin sitä ei peruta muun kuin sairauden tai jonkun muun todella vakavan syyn vuoksi.
Ja ei, kaverin synttärit eivät ole tarpeeksi vakava syy.
Lähiomaisen hautajaiset sen sijaan ovat.

Onpas kummalliset vanhemmat ja kummalliset valmentajat. Kyllä meillä 10-vuotiaiden oletetaan edelleen olevan ensisijaisesti leikkimielellä pelaamassa eikä verenmaku suussa. Tuolloin hyvän kaverin synttärit todellakin meenevät pelin edelle. Joskus 15-vuotiaana voikin olla jo totisempaa.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:23"]

Tätä ketjua kun lukee, niin en ihmettele enää yhtään nykypäivän nuorten työmoraalia...

- Töihin ilmestytään silloin kun huvittaa.

- Itkeä pillitetään kun työkaverit ei suostu vaihtamaan työvuoroa, että pääsisikin joihinkin   serkunkumminkaimankaverin bileisiin tai konserttiin tms...

- sitten yllättäen ollaankin saikulla, kun edellä mainittu vuoron vaihto ei onnistu (no, tämä ei onneksi onnistu monta kertaa,kun aletaan pyytämään lääkärintodistus)

- vuorotyössä pitäisi saada joka viikonloppu vapaaksi kun pitäisi päästä sinne ja tänne bilettämään (lue:ryyppäämään) ja taas itkeä pillitetään kun ei onnistu

[/quote]

Nyt ei puhuttu koulusta, johon työpaikan voisi hyvin rinnastaa vaan vapaaehtoisesta HARRASTUKSESTA. Aika iso ero.

[/quote]

Voi pientä, et sitten ymmärtänyt mitä tarkoitan...
Kun jo kakarana opitaan, että kaikki aiemmin sovittu voidaan perua, jos jotain kivempaa tulee tilalle, niin sillä on vaikutusta elämään myöhemmin.

Ajatteletko tosissasi, että nämä yhdet jalkapallotreenit, auttavat lasta jaksamaan.

Ihmiset harrastuttavat lapsillaan mielettömiä määriä viikossa ja harva kyseenalaistaa koko homman mielekkyyttä. Aina lapset ovat urheilleet, ei sihen tarvita mitää sitoutumista harrastusporukkaan. Eri asia on sitten se jos vanhemmilla on toive huippu-urheilijasta.

Mä olen niin pudonnut tästä"kehityksen"kelkasta, onneksi. Meilläkin lapset harrastavat, mutta vain harrastusmielessä. Kaverisuhteiden vaaliminen on todellakin tärkeämpää, esim. siellä synttäreillä käyminen.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:23"]

Tätä ketjua kun lukee, niin en ihmettele enää yhtään nykypäivän nuorten työmoraalia...

- Töihin ilmestytään silloin kun huvittaa.

- Itkeä pillitetään kun työkaverit ei suostu vaihtamaan työvuoroa, että pääsisikin joihinkin   serkunkumminkaimankaverin bileisiin tai konserttiin tms...

- sitten yllättäen ollaankin saikulla, kun edellä mainittu vuoron vaihto ei onnistu (no, tämä ei onneksi onnistu monta kertaa,kun aletaan pyytämään lääkärintodistus)

- vuorotyössä pitäisi saada joka viikonloppu vapaaksi kun pitäisi päästä sinne ja tänne bilettämään (lue:ryyppäämään) ja taas itkeä pillitetään kun ei onnistu

[/quote]

Nyt ei puhuttu koulusta, johon työpaikan voisi hyvin rinnastaa vaan vapaaehtoisesta HARRASTUKSESTA. Aika iso ero.

[/quote]

Voi pientä, et sitten ymmärtänyt mitä tarkoitan...
Kun jo kakarana opitaan, että kaikki aiemmin sovittu voidaan perua, jos jotain kivempaa tulee tilalle, niin sillä on vaikutusta elämään myöhemmin.

[/quote]

Tajuatko ollenkaan kuinka ristiriitainen olet? Eihän se nyt niin mene että ensin sovittu menee aina edelle, esim. että sovit meneväsi etelänreissulle tiettynä ajankohtana mutta sitten tuleekin työeste. Kyllä jälkimmäinen voittaa. Samoin joku satunnainen harrastusjuttu voidaan hyvinkin peruuttaa tärkeän ihmissuhteen tuoman esteen vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:39"]

Ajatteletko tosissasi, että nämä yhdet jalkapallotreenit, auttavat lasta jaksamaan.

Ihmiset harrastuttavat lapsillaan mielettömiä määriä viikossa ja harva kyseenalaistaa koko homman mielekkyyttä. Aina lapset ovat urheilleet, ei sihen tarvita mitää sitoutumista harrastusporukkaan. Eri asia on sitten se jos vanhemmilla on toive huippu-urheilijasta.

Mä olen niin pudonnut tästä"kehityksen"kelkasta, onneksi. Meilläkin lapset harrastavat, mutta vain harrastusmielessä. Kaverisuhteiden vaaliminen on todellakin tärkeämpää, esim. siellä synttäreillä käyminen.

[/quote]

Joo. siis en ole mikään futishihhuli-. Olen se sählyä pelaava perheenäiti. Sähly on saanut mulla vähän sympolisenkin arvon: se on omaa aikaani jota kukaan ei minulta ota.

Mutta laskten peleihin mennään jos ei ole erittäin tärkeä muu meno. Kuten parhaan - ei viidenneksi parhaan - kaverin synttärit.

Tämä on rajanvetoa joka kerta erikseen. Uskoisin että se on näin useimmissa perheissä. että ei ole pelästään futishihhulit ja ylijärkevät koti-ihmiset, vaan kyllä sitä kokonaisuutta joudutaan vähän säätämään.

Kuuntelin just yhden kuoronjohtajan haastattelua radiosta. Se sanoi että kaikki ei tajua että se ei ole pelkästään oma asia että jos jäät pois treeneistä. Koska se kuoro on kokonaisuus, ja se ei ole yhdentekevää että ootko pois vai et. Joukkuepelit vähän sama homma.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:23"]

Tätä ketjua kun lukee, niin en ihmettele enää yhtään nykypäivän nuorten työmoraalia...

- Töihin ilmestytään silloin kun huvittaa.

- Itkeä pillitetään kun työkaverit ei suostu vaihtamaan työvuoroa, että pääsisikin joihinkin   serkunkumminkaimankaverin bileisiin tai konserttiin tms...

- sitten yllättäen ollaankin saikulla, kun edellä mainittu vuoron vaihto ei onnistu (no, tämä ei onneksi onnistu monta kertaa,kun aletaan pyytämään lääkärintodistus)

- vuorotyössä pitäisi saada joka viikonloppu vapaaksi kun pitäisi päästä sinne ja tänne bilettämään (lue:ryyppäämään) ja taas itkeä pillitetään kun ei onnistu

[/quote]

Nyt ei puhuttu koulusta, johon työpaikan voisi hyvin rinnastaa vaan vapaaehtoisesta HARRASTUKSESTA. Aika iso ero.

[/quote]

Voi pientä, et sitten ymmärtänyt mitä tarkoitan...
Kun jo kakarana opitaan, että kaikki aiemmin sovittu voidaan perua, jos jotain kivempaa tulee tilalle, niin sillä on vaikutusta elämään myöhemmin.

[/quote]

Tajuatko ollenkaan kuinka ristiriitainen olet? Eihän se nyt niin mene että ensin sovittu menee aina edelle, esim. että sovit meneväsi etelänreissulle tiettynä ajankohtana mutta sitten tuleekin työeste. Kyllä jälkimmäinen voittaa. Samoin joku satunnainen harrastusjuttu voidaan hyvinkin peruuttaa tärkeän ihmissuhteen tuoman esteen vuoksi.

[/quote]

Kuulepa kultapieni...
Työelämässä ollessa nämä etelänreissut yms.sovitaan esimiehen kanssa etukäteen ennen kuin matkoja aletaan varailemaan.

Ja jonkun kakaran synttärit tärkeä ihmissuhteen tuoma este... *huutonaurua*

Treeneistä voi jäädä pois ja mennä kaverin synttäreille. Peliin mennään, jos näin on sovittu.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:16"]

Tuntemani jalkapallo/jääkiekkoperhe ei osallistu koskaan lähisukulaistenkaan syntymäpäiville, ristiäisiin, häihin eikä hautajaisiin, mukaanlukien omien vanhempiensa. Kyseinen perhe on aiheuttanut paljon pahaa mieltä muille.

[/quote]

Miksi te mielenne pahoitatte heidän valinnastaan? Toteatte vain koko suvun voimin, että mänttejä ovat ja annatte heidän olla omillaan.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:16"]

Tuntemani jalkapallo/jääkiekkoperhe ei osallistu koskaan lähisukulaistenkaan syntymäpäiville, ristiäisiin, häihin eikä hautajaisiin, mukaanlukien omien vanhempiensa. Kyseinen perhe on aiheuttanut paljon pahaa mieltä muille.

Miksi ihmeessä? Minä en ainakaan haluaisi juhliini ihmisiä jotka olisivat miuelummin muualla.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:39"]

Ajatteletko tosissasi, että nämä yhdet jalkapallotreenit, auttavat lasta jaksamaan.

Ihmiset harrastuttavat lapsillaan mielettömiä määriä viikossa ja harva kyseenalaistaa koko homman mielekkyyttä. Aina lapset ovat urheilleet, ei sihen tarvita mitää sitoutumista harrastusporukkaan. Eri asia on sitten se jos vanhemmilla on toive huippu-urheilijasta.

Mä olen niin pudonnut tästä"kehityksen"kelkasta, onneksi. Meilläkin lapset harrastavat, mutta vain harrastusmielessä. Kaverisuhteiden vaaliminen on todellakin tärkeämpää, esim. siellä synttäreillä käyminen.

[/quote]

Meillä harrastekaverit ovat tärkeämpiä kuin koulu- tai pihakaverit. Eikä tyttö ikinä jättäis peliä väliin!

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:40"]Poikani, joka on jo 16-vuotias, jääkiekkojoukkueessa oli poika (olivat myös samalla luokalla) jonka vanhemmat piilotti aina jos mahdollista synttärikutsut, ettei poika tietäisi mistä jää paitsi. Tää oli mun mielestä tosi omituista, kun kyse oli alakouluikäisistä lapsista. Eikä se poika ole yhtään sen pidemmälle päässyt harrastuksessaan, kun nuo muutkaan... että kannattipa uhrautua. (Ja tämä oli nimenomaan se syy, ettei jää kehityksestä jälkeen...)
[/quote] miten tämä on mahdollista? Järjetöntä touhua!

Siis tulee mieleen, että varmaan näistä tulee sellaisia aikuisia, jotka jättävät silloinkin kaverien tapaamiset väliin harrastusharjoitusten takia. Kumpi on tärkeämpää, kaverit vai oma harrastaminen.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:23"]

Tätä ketjua kun lukee, niin en ihmettele enää yhtään nykypäivän nuorten työmoraalia...

- Töihin ilmestytään silloin kun huvittaa.

- Itkeä pillitetään kun työkaverit ei suostu vaihtamaan työvuoroa, että pääsisikin joihinkin   serkunkumminkaimankaverin bileisiin tai konserttiin tms...

- sitten yllättäen ollaankin saikulla, kun edellä mainittu vuoron vaihto ei onnistu (no, tämä ei onneksi onnistu monta kertaa,kun aletaan pyytämään lääkärintodistus)

- vuorotyössä pitäisi saada joka viikonloppu vapaaksi kun pitäisi päästä sinne ja tänne bilettämään (lue:ryyppäämään) ja taas itkeä pillitetään kun ei onnistu

[/quote]

Nyt ei puhuttu koulusta, johon työpaikan voisi hyvin rinnastaa vaan vapaaehtoisesta HARRASTUKSESTA. Aika iso ero.

[/quote]

Voi pientä, et sitten ymmärtänyt mitä tarkoitan...
Kun jo kakarana opitaan, että kaikki aiemmin sovittu voidaan perua, jos jotain kivempaa tulee tilalle, niin sillä on vaikutusta elämään myöhemmin.

[/quote]

Tajuatko ollenkaan kuinka ristiriitainen olet? Eihän se nyt niin mene että ensin sovittu menee aina edelle, esim. että sovit meneväsi etelänreissulle tiettynä ajankohtana mutta sitten tuleekin työeste. Kyllä jälkimmäinen voittaa. Samoin joku satunnainen harrastusjuttu voidaan hyvinkin peruuttaa tärkeän ihmissuhteen tuoman esteen vuoksi.

[/quote]

Kuulepa kultapieni...
Työelämässä ollessa nämä etelänreissut yms.sovitaan esimiehen kanssa etukäteen ennen kuin matkoja aletaan varailemaan.

Ja jonkun kakaran synttärit tärkeä ihmissuhteen tuoma este... *huutonaurua*

[/quote]

Oletkohan vasta teini-ikäinen tai hädintuskin 20v . tuo "kultapieni" ym. kielenkäyttösi vähän viittaisi siihen....

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 15:00"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:16"]

Tuntemani jalkapallo/jääkiekkoperhe ei osallistu koskaan lähisukulaistenkaan syntymäpäiville, ristiäisiin, häihin eikä hautajaisiin, mukaanlukien omien vanhempiensa. Kyseinen perhe on aiheuttanut paljon pahaa mieltä muille.

[/quote]

Miksi te mielenne pahoitatte heidän valinnastaan? Toteatte vain koko suvun voimin, että mänttejä ovat ja annatte heidän olla omillaan.
[/quote]

Just näin. Ja mistä tiedätte, että onko harrastukset se todellinen syy? Jos ei omien vanhempiensa hautajaisiin pääse, niin taitaa olla vähän isommat syyt taustalla kuin futistreeni.. Suvussamme on yksi ihminen, joka laittoi välinsä poikki vanhempiinsa ja hyvästä syystä. Aina ei suvun kanssa ole helppoa. Olkaa te muu suku vaan tyytyväisiä, kun surua ja murhetta aiheuttava perhe pysyy omillaan, eikä tule seuraanne. Hekin ovat tyytyväisiä tilanteeseen, olkaa tekin.