Lue keskustelun säännöt.
tuntuuko kenenkään muun elämä yhtä kiireiseltä
03.06.2015 |
tuntuu, etten ehdi muuta kuin olla töissä. ehdin vähän nukkua kun taas aamulla juoksin töihin, tuntuu että aika repeää käsiin, eikä avin riitä kaikkeen , nukkumiseen, työhön, vapaa-aikaan. Nukun tosi myöhään, koska en vain pääse ylös aiemmin, sen vuoksi saatan myöhästyä töistäkin, ja jonka vuoksi joudun olemaan taas pitempään, jotta tunnit tulevat täyteen. Sitten saattaa olla pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Kaikki normaalit kaupassa käynnit jäävät viikonloppuun. Työssäni on paljon erilaisia tehtäviä ja kun aloitan yhden, tulee toinen täysin erilainen. Mieli ei ehdi mukaan kaikkeen eikä rauhoitu juuri koskaan. Olen jo täysin turtunut esim viikonkoppuihin enkä enää ees ajattele, että voi ei taas maanantai vaan menen kuin robotti töihin ja teen työni.
En ehdi viettää aikaa edes poikaystäväni kanssa kunnolla.
Kommentit (4)
Kiire on itseaiheutettua. Minä elän ns. ruuhkavuosia. On työt, juuri valmistunut omakotitalo, jossa riittää puuhaa, lapset, harrastukset sun muut. Pari vuotta sitten tuntui, että elämä on yhtä päätöntä juoksemista paikasta toiseen, eikä missään välissä ehdi rauhoittua. Lopulta kyllästyin ja tein pieniä muutoksia ja nyt elämä on ihanaa. Käytännössä homma toimii niin, että
- mies menee töihin jo seitsemäksi, mikä tarkoittaa sitä, että hän on kotona jo kolmen jälkeen
- minulla on rauhalliset aamut ja aikaa laittaa lapsille aamupala, töihin menen kahdeksaksi ja lähden neljältä
- kun tulen kotiin, mies on valmistanut ruoan ja syödään kaikki yhdessä
- lapsilla on kummallakin vain yksi kyyditystä vaativa harrastus, mikä säästää huomattavasti hermoja entiseen 3-4 erillistä harrastusta -ruljanssiin verrattuna. Myös lapset nauttivat tästä uudesta rauhallisuudesta
- itse harrastan vain lajeja, joita ei ole sidottu tiettyyn aikatauluu. En enää säntäile ryhmäliikuntoihin, vaan käyn itsekseni lenkillä ja salilla, silloin kun aika antaa myöten
- olen luopunut kaikenlaisesta kaupoisssa haahuilusta, kerran viikossa isot ruokaostokset, lenkillä käynnin yhteydessä täydennystä lähikaupasta, jos tarvii
- kotitöissä priorisoin raakasti. Jos pitää valita, jäänkö imuroimaan vai menenkö lenkille, valitsen yleensä lenkkeilyn. Siitä tulee paljon parempi mieli
Aika harva asia on loppujen lopuksi sellainen, että se on pakko toteuttaa juuri tietyllä hetkellä. Monesti se kiire on ihan vain meillä korvien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten pitkiä sun työvuorot sitten on? Ilmeisesti viikonloput on kuitenkin vapaata? Kyllä sä vielä iän myötä opit järjestämään elämäsi ja ajankäyttösi niin, että hommat tulevat hoidetuksi.
Paljon muuttaisi jo se, että jaksaisi mennä vaikka kahdeksaan, mutta tarvitse todella paljon unta. Olen sitten ainoana työpaikalla vielä kello kuusi. Joskus olisi kiva valmistaa vaikka kunnon eväät töihin, mutta en tosiaan ehdi kauppaan viikolla tai aika harvoin ainakin. Olen yrittänyt miettiä, mihin kaikkeen aikani kuluu, mutta työ on kyllä suurin aikasyöppö. Onneksi kohta koittaa kuitenkin kesäloma.
En ymmärrä ongelmaasi. Tosin olenkin työtön jo kolmatta vuotta putkeen. Oloni on leppoisa, ei stressaa eikä oo kiire mihinkään, heräsin juuri, nyt nautin aamukahvia ja luen lehteä :D .