Rakastavatko sijaisvanhemmat sijaislapsiaan kuin omiaan?

Duuni se on. Mun tuttavaperheen lapset oli eri arvoisia muiden perheenjäsenien kanssa.

Minä olen aina ollut samanarvoinen kuin sijaisvanhempieni biologinen lapsi, saattaa johtua kyllä siirä että olen ihan pienenä perheeseen saapunut.

Meillä sijaislapsia rakastettiin näkyvästi enemmän kuin biologisia. :/ Varmasti vanhemmat rakastivat meitä biologisiakin, mutta kun sijaislapset yksi toisensa jälkeen tulivat perheeseen, meitä ei yhtäkkiä enää ollutkaan olemassa. Tottakai ymmärrän sijaislasten tarvinneen rakkautta, turvaa ja lämpöä, mutta me biologiset olimme kuitenkin ikävuosiltamme 2-12... Enkä esim. minä lapsenakaan päässyt syliin, ja myöhemminkin me biologiset olimme kaikkeen syyllisiä, sijaislapset saivat herkemmin kaiken ns. anteeksi, koska heillä oli vaikeaa. Äiti ei ole sanonut minulle rakastavansa minua vuosiin (ainakaan 10 vuoteen, olen reilu parikymppinen), mutta ei säästele rakkauden täyttämiä sanojaan sijaislapsille.

No, teille ulkopuolisille tämä kuulostaa ja näyttää vain katkeran teinin valitukselle ja saan monta alapeukkua, koska olen todennäköisesti vain ymmärtänyt kaiken väärin ja mustasukkainen pienille sijaislapsiraukoille.

Kysymykseen vastatakseni kuitenkin; kyllä rakastavat.

Minä ainakin rakastan.

Sijaisvanhemmatkaan ei taida olla niin yhtenäinen ryhmä että mitään tuollaista yleistystä voisi puoleen tai toiseen tehdä. Toiset rakastaa toiset ei. Toisille se on lähinnä pelkkä duuni tai tapa tehdä jotakin, jollekin toiselle jotain muuta.

Ja taas täytyy muistuttaa, että ei ole sijaislapsia. Lapsi ei ole kenenkään sijainen.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 00:33"]

Ja taas täytyy muistuttaa, että ei ole sijaislapsia. Lapsi ei ole kenenkään sijainen.

[/quote]

Sijaislapsi nyt vaan sattuu olemaan arkikieleen vakiintunut sana. Eiköhän jokainen tajua että ne ovat sijoitettuja lapsia, mutta ihmiset haluavat kirjoittaa yleistajuisesti ja lyhyesti.

Ja sijaisvanhemmatkin käyttävät sanaa sijaislapsi, samoin sossu.

Meillä on kolme biologista lasta ja kolem sijaislasta. Rakastanan enemmän omia ja toisaalta en. Nykyään pitkäaikaiseen sijaishuoltoon tulevat lapset ovat aika vaurioituneita, johtuen huostaanottoa edeltävistä mittavista avohuollon avuista. 2/3 näistä lapsista tarvitsee mielenterveysapua alaikäisenä eli tuntemasi sijaisäidin ilo saattaa johtua ihan puhtaasta loman tarpeesta ja siitä että mutaman päivän voi muuttaa päiväjärjestystä, syödä vaikka hirman myöhemmin tms. sijaislapsilla tälläainen aiheuttaa yleensä jotain reaktioita.

Tähän sijaishuoltoon on aika vaikea sanoa mitään, jos ei ole sitä arkea elänyt, sinä sijaisperheen teini varmaan tuntemuksesi ovat oikeutettuja; uusi lapsi on alussa todella vaativa ja siksi muu poppoo jää helposti sivuun. Minä yritän tehdä tätä hommaa omat lapset edellä eli odotan sijaislapsen tasaantuvan tietyn ajan kuluessa; sellainen lapsi joka vie yhden aikuisen ajan koko päivän ei meillä voi asua. Lisäksi kaksi on ihan maximäärä meillä, vaikka olen kotona.