Voiko parisuhde olla hyvä jos ei ole YHTÄÄN yhteistä harrastusta?

On se varmaan mahdollista. Itse en tuollaisessa suhteessa viihtyisi. Haluan jakaa intohimoni elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa. Mitkään perhearvot (yöks) tai kasvatuskumppanuus (tuplayöks) ei riittäisi todellakaan.

Voi, jos asiasta ei tehdä ongelmaa.

Toisen harrastuksesta voi kiinnostua, ainakin niin että tukee sitä. Omastaan kannattaa kertoa ja keskustella,niin se ei tunnu toisesta niin vieraalta. Ja yhteisistä asioista, kuten rahasta, arkielämän järjestelyista jne kannattaa puhua muutenkin. Se hitsaa yhteen.

Harrastus on myös parhammillaan kummankin omaa aikaa. Tärkeintä on yhteenkuuluvuuden tunne.

Meillä on näin, mutta meitä yhdistää mun ongelmat :D Mies haluaa tukea mua ja mä otan tukea vastaan. Näin on menty nyt 8 vuotta. Jokin yhdistävä juttu siis löytyy.

En oikein ymmärrä miksi edes olla yhdessä, jos mikään toisen elämässä ei kiinnosta. Mitä siinä rakastaa? Mulle parisuhde on niin paljon muutakin kuin yhteiset laskut. 

No ei mun mielestä tarvi harrastusten olla samoja, mutta kyllä pitää puheenaiheita olla muitakin, ja tietysti yhdessä perheenä tehdä lasten kanssa kaikkea kivaa, edes joskus, välillä yhdessä ja välillä erikseen. Ja tietysti seksi pitää sujua, se on se suhteen liima, ja se mikä saa rakkauden tunteen kestämään, muuten ollaan vaan kämppiksiä, ja kämppiksiähän löytyy parempiakin.

Meitä yhdistää vain asuntolaina, lapset ja loistava seksi. Onnellisesti yhdessä jo 11 vuotta.

Eihän joku kävely tai kaupoilla käyminen harrastus ole. Yhteistä aikaa pitäisi kyllä olla muutakin kuin pakollisten asioiden hoitaminen, mutta jos teitä ei kiinnosta toisen seura, niin ei se ainakaan hyväksi parisuhteelle voi olla.

Meillä ei ole miehen kanssa mitään yhteistä harrastusta ja 25 vuotta on sujunut yhdessä ihan hyvin. Minä olen kohteliaan kiinnostunut miehen harrastuksesta ja työstä, hän vastavuoroisesti minun tekemisistäni. Silti en odota tai toivo, että mies haluaisi harrastaa samaa kuin minä. Harrastus on osa minua, ei osa parisuhdetta. Tietysti se tuo uutta perspektiiviä yhteiseen elämään, mutta jaan kokemukseni mieluummin puheen tasolla kuin tekemällä yhdessä etenkin kun harrastuksemme poikkeavat toisistaan todella paljon tyyliin ralliautoilu ja ooppera.

On kiva kuunnella, miten toinen kertoo innoissaan siitä, mitä kaikkea harrastuksessa tapahtui. Jos olisin itse mukana, tylsistyisin todella, mutta kerrottuna se tuntuu jännittävältä.

No meillä ei varsinaisesti ole yhteisiä harrastuksia, mutta ei ole ollut ongelma. Itse tykkään lenkkeillä, lukea, leipoa ja käydä esim. uimassa. Mies taas on sellainen kotona puuhastelija: rakentelee, remontoi tarvittaessa ja puuhastelee pihalla.

Mä en kyllä ymmärrä tota "seksi on parisuhteen liima"-juttua mitä toitotetaan joka paikassa. Sen täytyy olla joku miesten keksimä sanonta. Musta on alentavaa että seksi on liki ainoa hetki kun ollaan yhessä ja siihen pitää suostua, että parisuhde pysyis koossa. Mun mielestä se on kyllä henkinen yhteys mikä pitää olla kunnossa ennen kuin seksistä on mitään hyötyä. Niin monta kertaa oon koittanut kunnostautua seksin saralla, mutta huomannut vain että mikään ei muutu (toki mies hetken tyytyväinen) mutta mies ole valmis panostamaan suhteeseen yhtään enempää. Ajattelee varmaan kyllä mielessään että nythän tämä parisuhde sujuu hyvin, eikä huomaa että vaimo jää sänkyyn kyyneleet silmissä. Ei auta vaikka siitä sanoo että ymmärrätkö kuinka paha olla mulla on. Ei ole miehestä sen ongelma. Siinäkö oli parisuhteen liima?

Ei ole muuta yhteistä harrastusta kuin ruoanlaitto, mutta hyvin on mennyt 15 vuotta. Ollaan muutenkin aika erilaisia, mutta ei se haittaa elämää, kun hyväksyy toisen.

Mun ex-mies harrasti pyöräilyä, mä en. Mies löysi pyöräilevän timmissä kunnossa olevan viehkeän pyöräilykaverin. Oli niin mukavaa pyöräillä megalenkkejä yhdessä, että pullantuoksuinen vaimo ja lapset jäi kelkasta. En vieläkään käsitä miten se, että on sama harrastus voi olla niin iso juttu, että jättää koko perheen. Sellaset traumat jäi, että nykyisen miehen kanssa käyn lätkämatseissa, vaikka se ei tippaakaan kiinnosta vaan se on vaan miehen intohimo. Onneksi lapset on jo niin isoja että pärjäävät sen hetken yksin. Pyöräilemään en olis voinut lähteäkään ex-miehen kanssa lasten takia. Mahdollistin siis miehelle harrastuksen joka sit osuikin mun omaan nilkkaan.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 17:50"]

No ei mun mielestä tarvi harrastusten olla samoja, mutta kyllä pitää puheenaiheita olla muitakin, ja tietysti yhdessä perheenä tehdä lasten kanssa kaikkea kivaa, edes joskus, välillä yhdessä ja välillä erikseen. Ja tietysti seksi pitää sujua, se on se suhteen liima, ja se mikä saa rakkauden tunteen kestämään, muuten ollaan vaan kämppiksiä, ja kämppiksiähän löytyy parempiakin.

[/quote]

Mun mies on kyll paras kämppis mitä on. Seksin ei ole pakko sujua. Ollaan oltukin pisimmillään 5 vuotta ilman. Se on ihan paras mies, kun kestää haluttomuutta. Itse en ehkä kestäiskään. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 17:50"]

No ei mun mielestä tarvi harrastusten olla samoja, mutta kyllä pitää puheenaiheita olla muitakin, ja tietysti yhdessä perheenä tehdä lasten kanssa kaikkea kivaa, edes joskus, välillä yhdessä ja välillä erikseen. Ja tietysti seksi pitää sujua, se on se suhteen liima, ja se mikä saa rakkauden tunteen kestämään, muuten ollaan vaan kämppiksiä, ja kämppiksiähän löytyy parempiakin.

[/quote]

Mun mies on kyll paras kämppis mitä on. Seksin ei ole pakko sujua. Ollaan oltukin pisimmillään 5 vuotta ilman. Se on ihan paras mies, kun kestää haluttomuutta. Itse en ehkä kestäiskään. 

[/quote]

Tuskin muuten kestää mieheskään..

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 17:50"]

No ei mun mielestä tarvi harrastusten olla samoja, mutta kyllä pitää puheenaiheita olla muitakin, ja tietysti yhdessä perheenä tehdä lasten kanssa kaikkea kivaa, edes joskus, välillä yhdessä ja välillä erikseen. Ja tietysti seksi pitää sujua, se on se suhteen liima, ja se mikä saa rakkauden tunteen kestämään, muuten ollaan vaan kämppiksiä, ja kämppiksiähän löytyy parempiakin.

[/quote]

Mun mies on kyll paras kämppis mitä on. Seksin ei ole pakko sujua. Ollaan oltukin pisimmillään 5 vuotta ilman. Se on ihan paras mies, kun kestää haluttomuutta. Itse en ehkä kestäiskään. 

[/quote]

Mun mies ei ole paras mahdollinen kämppis, vaan jopa ärsyttävä. En asuisi sen kanssa yhdessä jos en rakastaisi. Asuisin mielummin vaikka jonkun kivan naisen/homon kanssa, jonkun sukulaisen kanssa tai vaikka yksin.

Voi toki olla hyvä mutta kyllähän se auttaa jos on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

On kiva suunnitella yhdessä mitä kaikkea tehdään kun on vapaa-aikaa ja toteuttaa sitten niitä.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:02"]

Mä en kyllä ymmärrä tota "seksi on parisuhteen liima"-juttua mitä toitotetaan joka paikassa. Sen täytyy olla joku miesten keksimä sanonta. Musta on alentavaa että seksi on liki ainoa hetki kun ollaan yhessä ja siihen pitää suostua, että parisuhde pysyis koossa. Mun mielestä se on kyllä henkinen yhteys mikä pitää olla kunnossa ennen kuin seksistä on mitään hyötyä. Niin monta kertaa oon koittanut kunnostautua seksin saralla, mutta huomannut vain että mikään ei muutu (toki mies hetken tyytyväinen) mutta mies ole valmis panostamaan suhteeseen yhtään enempää. Ajattelee varmaan kyllä mielessään että nythän tämä parisuhde sujuu hyvin, eikä huomaa että vaimo jää sänkyyn kyyneleet silmissä. Ei auta vaikka siitä sanoo että ymmärrätkö kuinka paha olla mulla on. Ei ole miehestä sen ongelma. Siinäkö oli parisuhteen liima?

[/quote]

Seksi on sitä parasta läheisyyttä, fyysistä rakkautta, ja tutkitusti orgasmi aiheuttaa sen että hormonit saa rakastamaan sitä kumppania. Jos seksiä ei ole, myös rakkauden tunne hiipuu, mitäs sitä sitten enää yhdessä onkaan. Kyllä mulla tulee aina rakastelun aikana olo että rakastan miestäni ja hän minua, ja tunne että me ollaan yksikkö joka selviää mistä vaan, me vastaan muu maailma. Jos ei rakastella, alkaa tuntua että ei mies varmaan rakastakaan kun ei halua mua. Mulle rakastelu on rakkaus.

Jos nyt miettii ihan pikkulapsiperheen arkipäivää, niin niin se ilta on lyhyt. Töistä ollaan väsyneitä, siinä on kotityöt, lemmikit, kaikki ne sata pikkuhommaa mitä pitää tehdä että arki pyörii. Koska aika harvalla on mahdollisuutta, halua tai paukkuja hankkia lapsenvahtia että pääsevät kahdestaan jonnekin ihan säännöllisesti harrastamaan, niin aika vähissä ne yhteiset harrastukset melko monella on. Useimmat aikuiset ihmiset tarvitsevat myös sellaista aikaa elämään, että voi vaan olla, on hiljaista ja saa tehdä mitä haluaa. Meidän arkipäivässä sitä aikaa on klo 20-21, ja sen ajan tosiaan tekee jotain muuta kuin vielä pikkasen suorittaisi sitä päivää. Siinä on jo aika lailla takki tyhjänä. On todellinen helpotus elää parisuhteessa, jossa voi luottaa siihen ettei toinen jätä vaikka minä en olekaan esmes intohimoinen kalastaja ja mieti illat kaiket millainen viehe milläkin säällä pitää sinne siiman päähän kiinnittää. 

Meitä yhdistää yhteinen huumori ja kiltti luonne. Harrastamme eri aikaan, sillä molemmat tarvitsevat myös ihan omaa aikaa itsekseen ja omien kavereidensa kanssa. Molemmilla on työt joissa jo annetaan toisille ihmisille hoivaa, ja osataan antaa sitä toisillemmekin.  Minä en tarvi mitään muuta kuin sellaista huolenpitoa, että toinen murjaisee huonon vitsin just kun itsellä on hankala hetki. Se oikeasti pesee sata-nolla mitkään  romanttisen illalliset ja sielunkumppanuudet ja samanlaiset tuulipuvut ja jumalaisen seksin, tässä tavallisten kuolevaisten maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 18:41"]

Seksi on sitä parasta läheisyyttä, fyysistä rakkautta, ja tutkitusti orgasmi aiheuttaa sen että hormonit saa rakastamaan sitä kumppania. Jos seksiä ei ole, myös rakkauden tunne hiipuu, mitäs sitä sitten enää yhdessä onkaan. Kyllä mulla tulee aina rakastelun aikana olo että rakastan miestäni ja hän minua, ja tunne että me ollaan yksikkö joka selviää mistä vaan, me vastaan muu maailma. Jos ei rakastella, alkaa tuntua että ei mies varmaan rakastakaan kun ei halua mua. Mulle rakastelu on rakkaus.

[/quote]

Hyvä jos toimii noin. Mutta entä sitten kun vartti siitä ihanasta seksistä mies on taas tietokoneella ja itse tiedän että seuraavan kerran huomiota saa taas vasta sitten kun on seuraavan seksin aika. Eikö se ole aika epätoivoista yhdessä oloa? Mulle siitä tulee lähinnä olo, että kuka tahansa voisi olla mun paikalla, että on lähinnä paineiden purkupaikka.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 17:40"]esim:

Mies liikunnallinen, nainen ei yhtään. 

Mies kiinnostunut penkkiurheilusta: futista, lätkää jne. mutta nainen ei jaksa katsoa niitä yhtään.

Nainen on kiinnostunut musiikista ja tykkää käydä keikoilla. Miehestä rahan tuhlausta, eikä tosiaan halua mukaan.

Nainen tykkää teatterista, sinnekin saa mennä ilman miestä.

Edes kävelyllä ei käydä yhdessä, tai kaupassa tai missään.

Yhteisiä puheenaiheita on lähinnä rahapula, kotityöt ja lapset -> hermot kiristyy.

Yhteinen harrastus vois olla ehkä kirjojen lukeminen, lähinnä nukkumaan mennessä kun molemmat keskittyy omiin (erilaisiin) kirjoihinsa tai katsotaan hiljaa telkkaria. Nainen tosin kaipaisi silloin juttuseuraa, mies varmaankin seksiseuraa kirjan lukujen/mainoskatkoilla.

Voiko meistä silti tulla onnellisia? Onko kenelläkään muulla tällaista? Eihän meillä koskaan ole yhteisiä harrastuksia ollut, mutta yhteistä oli perhearvot jne. Riittäkö ne?

 
[/quote]
Ei meilläkään ole koskaan ollut yhteisiä harrastuksia. Mies harrastaa urheilua ja autoja, minä luontoa ja reitkeilyä. Mies ei pärjää ilman liharuokaa, minä olen vege. Perhearvot yhdistää, yhdessä olemme olleet yli 20 vuotta.