Lue keskustelun säännöt.
Jutteletteko tuntemattomille?
25.04.2015 |
Mulle tuli tuosta "outo juttelijamies Jyväskylässä" -ketjusta mieleen kysyä tätä. Mä oon ollut aina aika sosiaalinen, mutta kun muutin jokunen vuosi sitten paikkakunnalle, missä tuntemattomille jutteleminen on ihan yleistä, oon itsekin alkanut puhumaan vieraille ihmisille vapautuneemmin. Vauvoista tulee etenkin usein aloitettua juttua.
Kommentit (18)
Kyllä. Kaupassa, puistossa, bussissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan jutella, mutten ole koskaan keskustelun avaaja.
Itse en uskalla ellei joku tee aloitetta itse
Juttelen toki, vaikka olenkin paljon parjattu itsekeskeinen ja ylpeä helsinkiläinen.
En aloita, mutta jos joku tulee juttelemaan eikä vaikuta päihtyneeltä tai vaaralliselta, juttelen mielelläni sitten kyllä. Juoppojenkin kanssa jopa saatan jutella, jos nämä käyttäytyvät hyvin, ja haluavat sanoa jotain, yleensä ihan muutaman sanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis mukavaa kun osais alottaa jutella jollekin. Mulla on tosi huonot sosiaaliset taidot enkä oikein uskallakaan. Viimeksi kaupan kassajonossa vanhempi setä alkoi jutella edellään olevalle asiakkaalle ja kassalle. He toivotti hänelle hyvää päivänjatkoa juttuhetken jälkeen ja näki heidän ilmeistä että oli piristänyt päivää :) Tällaisia ihmisiä kun olis enemmän!
Koiran kanssa kun liikkuu, tulee juteltua. Ihmiset haluavat tulla rapsuttamaan ja juttelemaan. Muista koiranomistajista tulee pikkuhiljaa tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelen mielelläni, tosin en itse aloita keskustelua vaan mulle tullaan juttelemaan. Ehkä oon sen verran helposti lähestyttävän näköinen? Juopoillekin juttelen, jos käyttäytyvät siististi. Mieluiten rupattelen vanhusten kanssa, olisi kivaa jos piristäisin näin mahdollisesti yksinäisen vanhuksen päivää.
Harmi vain, että poikaystäväni ei ymmärrä aina tätä. Hän on ujompi kuin minä.
Juttelen paljon ja kaikkien kanssa, sellainen olen ollut aina. Olen ollut asiakaspalvelutyössä jo 15 vuotiaasta lähtien ja juttelun aloittaminen vieraan ihmisen kanssa helppoa. En kuitenkaan tykkää olla äänessä isomman porukan keskellä ja en ole mikään huomiota hakeva ihminen. N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelen kyllä, se on ihan helppoa. Voin puhua kahvilassa, bussipysäkillä, uimahallin saunassa, sairaalavuoteessa, lääkärin odotustiloissa, ihan missä vain. En arastele ihmisiä lainkaan, mutta en kyllä ole suuna päänäkään. Tykkään olla myös hiljaa ja vain katsella maailmanmenoa. N44
Juttelen, kun joku alkaa jutella minulle. Olen itse sen verran omissa ajatuksissa yleensä, etten avaa itse keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kysyä 10/10 mikä on horoskooppimerkkisi?
Eipä täällä Savossa siltä voi välttyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan mummoille ja vanhemmille miehille mutta pyrin mahdollisimman pian eroon oudoista (mielenterveysongelmaisista) miehistä jotka ehdottelevat kaikkea törkeää. Jotkut näistä ovat todella pelottavia, lähtevät seuraamaan, yrittävät lähennellä jne. :( Joskus harmittaa kun tulee vastatuksi ystävällisesti kun joku vaikka kysyy kelloa, tietä tms ja sitten alkaakin ehdottelemaan ja käyttäytyy hyökkäävästi. Joskus olen jopa joutunut juoksemaan karkuun.
Juttelen kyllä tuntemattomille. Miten sitä muuten tuttuja saisikaan? Rupattelukavereita löytyy bussipysäkiltä, vanhainkodin viereisestä puistosta, leikkikentiltä, kaupasta, torilta, hammaslääkärin odotustilasta, harrastuksesta, kuntosalilta ihan mistä vain. Se on aika jännää, koska oikeasti olen melkoisen introvertti ja ujo luonne. Olen vain kasvanut aikuiseksi ja huomannut, että ihan samanlaisia tavallisia ihmisiä täällä kaikki muutkin ovat.
Yleensä sanon ensin hei. Jos toinen sitten intoutuu sanomaan vaikka säästä jotain, minäkin alan rupatella niitä näitä. Kunnioitan kyllä sitä, että toinen ei välttämättä halua jutella. Jos hän vain tervehtii ja on sen jälkeen hiljaa eikä katso päin, ymmärrän, ettei hän halua juttuseuraa. Joskus kehkeytyy pitkiäkin keskusteluja. Lopuksi taas hyvän päivän toivotukset. Useimpia en näe koskaan uudelleen, mutta aina joskus sama naama tulee jossain vastaan, ja silloin saan iloisen hymyn ja tervehdyksen.
Nainen 40 v. Pori
Mä juttelen joskus. Usein ihmiset alkavat helposti juttelemaan minulle mutta joskus alan itsekin jutella jollekin. Olen myös aika sosiaalisesti kömpelö joten välillä menee vähän penkin alle mutta ei voi mitään. Olen ihan tietoisesti kehittänyt tätä ominaisuutta koska olen ollut aina sellainen ujo tuppisuu mikä ärsytti minua, enkä halua että ihmiset tulkitsevat sen koppavuutena tai huonona käytöksenä.
Olen myös porukassa se hiljaisin tyyppi usein (vaikka nykyään yritänkin välillä väkisinkin osallistua edes jotenkin keskusteluun) mutta ammatiltani olen asiakaspalvelija. Olen tehnyt myös työtä jossa ei olla juurikaan ihmisten kanssa tekemisissä ja ironista kyllä, se ei sopinut mulle. Tarvitsen myös paljon omaa aikaa mutta tarvitsen sitä sosiaalista kanssakäymistäkin :)
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 15:46"]Mä juttelen joskus. Usein ihmiset alkavat helposti juttelemaan minulle mutta joskus alan itsekin jutella jollekin. Olen myös aika sosiaalisesti kömpelö joten välillä menee vähän penkin alle mutta ei voi mitään. Olen ihan tietoisesti kehittänyt tätä ominaisuutta koska olen ollut aina sellainen ujo tuppisuu mikä ärsytti minua, enkä halua että ihmiset tulkitsevat sen koppavuutena tai huonona käytöksenä.
Olen myös porukassa se hiljaisin tyyppi usein (vaikka nykyään yritänkin välillä väkisinkin osallistua edes jotenkin keskusteluun) mutta ammatiltani olen asiakaspalvelija. Olen tehnyt myös työtä jossa ei olla juurikaan ihmisten kanssa tekemisissä ja ironista kyllä, se ei sopinut mulle. Tarvitsen myös paljon omaa aikaa mutta tarvitsen sitä sosiaalista kanssakäymistäkin :)
[/quote]
Ja N24, Helsinki
No en. Tuttujenkin kanssa jutteleminen on kauhean rasittavaa.