Lue keskustelun säännöt.
Musertava tunne kun tajusin, että avioliittomme on ohi
15.05.2015 |
Olen yrittänyt kaikkeni parantaakseni parisuhdettamme, mutta lopputulos on ollut yhtä tyhjän kanssa. Olen myös vuosia pitänyt kulisseja pystyssä, mutta enää en jaksa. Mies juo liikaa ja on hölmöillyt humalassa liian monta kertaa.
Päällimmäisenä tunteena on häpeä. Hävettää, että olen joutunut tähän tilanteeseen. Vielä pitäisi kerätä voimia eroa varten. Tiedän saavani aikamoisen paskamyrskyn niskaani. Omalta suvultani varmasti saan tukea ja ymmärrystä, mutta miehen suku tulee syyttämään minua kaikesta (kuten tähänkin asti).
Onko täällä muita, jotka painivat eroajatusten kanssa?
Kommentit (7)
Ei lapsia määrätä 50/50 jos jompikumpi vastustaa. Saat lapset ja isä vain tapaamiset. Ja mitä teet lahoavalla talolla, jonka arvo jatkossakin laskee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 13:25"]
Olen täällä myös samoissa ajatuksissa, mutta en ole vielä päättänyt. Syitä miksi en haluaisi erota: -talo pitäisi myydä. Pelkään että tulis takkiin ja pahasti. Vanha okt jonka kunto on romahtanut meidän aikana koska ei oo pystytty huoltamaan. - lapset. Jos minä en ole pitämässä miehen elämää asiallisena, pelkään että lapset joutuisi aina isällään ollessaan altistumaan alkoholinkäytölle, tupakansavulle, söisivät pelkkiä eineksiä, kokista, jätettäisiin vahtimatta, näkisivät käsittämättömän runsaasti väkivaltapelejä, välineistä ei huolehdittaisi (siis esim vaatteet, harrastusvälineet) ja joutuisivat kulkemaan likaisina. Mies ei siis koskaan huolehdi kotona mistään, pelaisi vaan tietokoneella ja joisi kaljaa. Tupakoi nyt salaa mutta sitten varmasti ei. Ei välitä säännöistä ja suosituksista, nauraa jopa niille. Paitsi nykyään kyllä minun asettamia noudattaa että saisi seksiä. On todella sotkuinen, ei huolehdi edes omista tavaroistaan. Helppo sanoa että eroa tuommoisesta, mutta karu arki olisi lapsilla kyllä sitten jos minä en pitäisi järjestystä yllä toisessa kodissa. Menisivät kuitenkin varmaan 50/50 olemaan meillä, kun teoriassa mies kuitenkin hyvä isä, lapset palvoo häntä ja ikävöisivät kovasti. -minun tukena oleminen. Kaikesta paskasta huolimatta mies on elämäni ensimmäinen ja ainoa ihminen kehen luotan niin että voin paljastaa kaiken itsestäni. Monia juttuja en osaa puhua edes siskolleni tai parhaalle ystävälleni, miehelle on ollut ihan luonnollista vuodattaa kaikki. Ja vaikka hän arjessa käyttäytyy todella vastuuttomasti, tiedän että oikeasti hän haluaa meille vain hyvää, kuolisi vaikka puolestamme. Ei siinä miehessä oikeastaan muuta vikaa olekaan kuin että on kyvytön ottamaan vastuuta ja tekee mieluiten aina oman mielihalunsa mukaan. On halujensa orja. Lapsellinen, ei pysty sisäistämään että aikuisen pitäisi pystyä uhrautumaan välillä. Lasten kanssa eläessä useinkin. Ei aina voi olla vaan kivaa.
[/quote]
Mietin eroamatta jättämistä ihan samoista syistä. Samaan aikaan tiesin, että en kestäisi sitä miten toinen käyttäytyy kuin typerä vastuuton pentu 70 % ajasta (juuri samoja asioita joita mainitsit). Eikä se malli ole lapsillekaan hyvä.
Mutta asiaan. Minä sanoin miehelle suoraan, ettei hän voi pitää lapsia käytöksensä (juominen ja lasten tarpeiden huomiotta jättäminen) takia. Hän saa milloin vain olla lasten kotiin ja voin lähteä poiskin, kunhan on selvinpäin. Lastenvalvojalta kysyin, voiko papereihin kirjata vaatimuksen. Hän kirjasi asian huoltajuussopimukseen, vaikka myönsikin sen olevan kohta jota on hankala valvoa. Totesi vain, että huoltajan tehtävänä on varmistaa lasten turvallisuus ja näin voi kieltäytyä "antamasta" lapsia humalassa olevalle.
Ihailen kyllä päätöstäsi kestää tuollaisessa liitossa. Toivon sinulle paljon voimia ja hyvää kesää!
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 13:25"]
Olen täällä myös samoissa ajatuksissa, mutta en ole vielä päättänyt. Syitä miksi en haluaisi erota: -talo pitäisi myydä. Pelkään että tulis takkiin ja pahasti. Vanha okt jonka kunto on romahtanut meidän aikana koska ei oo pystytty huoltamaan. - lapset. Jos minä en ole pitämässä miehen elämää asiallisena, pelkään että lapset joutuisi aina isällään ollessaan altistumaan alkoholinkäytölle, tupakansavulle, söisivät pelkkiä eineksiä, kokista, jätettäisiin vahtimatta, näkisivät käsittämättömän runsaasti väkivaltapelejä, välineistä ei huolehdittaisi (siis esim vaatteet, harrastusvälineet) ja joutuisivat kulkemaan likaisina. Mies ei siis koskaan huolehdi kotona mistään, pelaisi vaan tietokoneella ja joisi kaljaa. Tupakoi nyt salaa mutta sitten varmasti ei. Ei välitä säännöistä ja suosituksista, nauraa jopa niille. Paitsi nykyään kyllä minun asettamia noudattaa että saisi seksiä. On todella sotkuinen, ei huolehdi edes omista tavaroistaan. Helppo sanoa että eroa tuommoisesta, mutta karu arki olisi lapsilla kyllä sitten jos minä en pitäisi järjestystä yllä toisessa kodissa. Menisivät kuitenkin varmaan 50/50 olemaan meillä, kun teoriassa mies kuitenkin hyvä isä, lapset palvoo häntä ja ikävöisivät kovasti. -minun tukena oleminen. Kaikesta paskasta huolimatta mies on elämäni ensimmäinen ja ainoa ihminen kehen luotan niin että voin paljastaa kaiken itsestäni. Monia juttuja en osaa puhua edes siskolleni tai parhaalle ystävälleni, miehelle on ollut ihan luonnollista vuodattaa kaikki. Ja vaikka hän arjessa käyttäytyy todella vastuuttomasti, tiedän että oikeasti hän haluaa meille vain hyvää, kuolisi vaikka puolestamme. Ei siinä miehessä oikeastaan muuta vikaa olekaan kuin että on kyvytön ottamaan vastuuta ja tekee mieluiten aina oman mielihalunsa mukaan. On halujensa orja. Lapsellinen, ei pysty sisäistämään että aikuisen pitäisi pystyä uhrautumaan välillä. Lasten kanssa eläessä useinkin. Ei aina voi olla vaan kivaa.
[/quote]
Tämä voisi olla minun kirjoittamani, paria yksityiskohtaa lukuuottamatta.
Kakkonen kysyi mitä miehen suku eron jälkeen enää vaikuttaa, niin kyllä se vaikuttaa. Varsinkin, kun he ovat sellaisia toisten asioihin sotkeutuvia. Varmasti myös ajattelisivat eromme olevan turha, koska heidän suvussaan on tapana pysyä yhdessä, vaikka toinen olisi millainen pettävä juoppo.
Ap
Mitäpä miehen suvun ajatuksilla on välii? Ei ne sinun arjessa ole ollut kokemassa tilannetta.
Omaatuntoansa miehen suku pitää vain puhtaana kun ei tarvitse kantaa ns. Huolta miehesi alkoholin käytöstä kun sä teet sen.
Kun lähdet, jää miehesi hänen suvussaan itseään syyllistävien harteille
Olen täällä myös samoissa ajatuksissa, mutta en ole vielä päättänyt.
Syitä miksi en haluaisi erota:
-talo pitäisi myydä. Pelkään että tulis takkiin ja pahasti. Vanha okt jonka kunto on romahtanut meidän aikana koska ei oo pystytty huoltamaan.
- lapset. Jos minä en ole pitämässä miehen elämää asiallisena, pelkään että lapset joutuisi aina isällään ollessaan altistumaan alkoholinkäytölle, tupakansavulle, söisivät pelkkiä eineksiä, kokista, jätettäisiin vahtimatta, näkisivät käsittämättömän runsaasti väkivaltapelejä, välineistä ei huolehdittaisi (siis esim vaatteet, harrastusvälineet) ja joutuisivat kulkemaan likaisina. Mies ei siis koskaan huolehdi kotona mistään, pelaisi vaan tietokoneella ja joisi kaljaa. Tupakoi nyt salaa mutta sitten varmasti ei. Ei välitä säännöistä ja suosituksista, nauraa jopa niille. Paitsi nykyään kyllä minun asettamia noudattaa että saisi seksiä. On todella sotkuinen, ei huolehdi edes omista tavaroistaan.
Helppo sanoa että eroa tuommoisesta, mutta karu arki olisi lapsilla kyllä sitten jos minä en pitäisi järjestystä yllä toisessa kodissa. Menisivät kuitenkin varmaan 50/50 olemaan meillä, kun teoriassa mies kuitenkin hyvä isä, lapset palvoo häntä ja ikävöisivät kovasti.
-minun tukena oleminen. Kaikesta paskasta huolimatta mies on elämäni ensimmäinen ja ainoa ihminen kehen luotan niin että voin paljastaa kaiken itsestäni. Monia juttuja en osaa puhua edes siskolleni tai parhaalle ystävälleni, miehelle on ollut ihan luonnollista vuodattaa kaikki. Ja vaikka hän arjessa käyttäytyy todella vastuuttomasti, tiedän että oikeasti hän haluaa meille vain hyvää, kuolisi vaikka puolestamme.
Ei siinä miehessä oikeastaan muuta vikaa olekaan kuin että on kyvytön ottamaan vastuuta ja tekee mieluiten aina oman mielihalunsa mukaan. On halujensa orja. Lapsellinen, ei pysty sisäistämään että aikuisen pitäisi pystyä uhrautumaan välillä. Lasten kanssa eläessä useinkin. Ei aina voi olla vaan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myöskin.. Aika tajuta että rakkaus mieheni puolelta on kuollut. Itse rakastan edelleen. Olen yrittänyt ja yrittänyt parantaa tätä, mutta kuinka parantaa yksin PARIsuhdetta.
Olemme olleet 21vuotta naimisissa, lapset alkavat muuttaa pois kotoa. Nyt kun meillä olisi tilaisuus, aikaa ja rahaa tehdä yhdessä vaikka ja mitä.. Sen sijaan taidamme erota. Miehellä ei ole enää tunteita minua kohtaan vaikka olen yrittänyt kaivaa niitä esiin.. Ei tunteita voi pakottaa. Ei mies ole ilkeä tai mitään, hän ei vaan rakasta. Ei halua minua lähelleen, tuskin edestä tähän taloon.
En ole vihainen. Olen pettynyt,peloissani ja surullinen, etenkin peloissani. Kuinka tästä yksin .. Kuvittelin meille yhteisen vanhuuden. Entä jos elänkin sen nyt yksin?
Me pohditaan eroa miehen kanssa yhdessä. Ollaan jotenkin ajauduttu tilanteeseen, jossa toinen ärsyttää, kumpikin kokee tekevänsä ja uhraavansa enemmän perheelle ja parisuhteelle, mutta kumpikaan ei näe toisen tekevän.
Noi tunteet on kyllä aikamoiset! Välillä itkettää ihan älyttömästi, välillä olen täynnä vihaa miestä kohtaan, välillä tosi helpottunut ja iloinen ajatuksesta, että "pääsisin" taakasta eroon, välillä uskon, että kyllä me vielä selvitään parina. Isoin tunne liittyy lapseen, pettymys siitä, etten voisikaan tarjota hänelle kotia, jossa on läsnä sekä äiti että isä.
En nämä helppoja juttuja ole.