Lue keskustelun säännöt.
Voi ärsytys, millainen kitisijä meidän 2,5 vuotiaasta on tullut...
29.03.2006 |
No, josko nyt sain tämän oikeaan osoitteeseen..... :)
Meinaa jo itsellä hermot palaa! Joka asian itkee ja kitisee. Olipa sitten peitto rytyssä, matto kurtussa tai mitä tahansa. Samaten kun leikkii ja jos ei heti onnistu, niin itkee ulisemalla. Vessaan kun menen, ulisee oven takana kuin " pistetty sika" . Enkä ole yli vuoteen vessaan lasta mukaan ottanut. Onko tämä nyt jotain uhmaikää vai mitä hitsiä?
Oma äitini sanoi, että " nyt tulee lapsen todellinen luonne vasta esiin" . Eli siis onko nyt odotettavissa, että lapsemme tulee olemaankin tuollainen tyhjän kitisijä?
Ainokainen lapsi on, mutta kuria on kasvatuksessa pidetty. Ehkä joskus liikaakiin. Ei siis ole esim. itkemällä saanut koskaan mitään periksi. On ollut aurinkoinen luonne, viihtynyt hyvin ulkona, sisällä, kylässä, kaupassa... Tottelee tyyliin: sanoo, että haluaa jotain, jos sanotaan ei, se riittää. Mutta reippaus on ihan kuin kadonnut johonkin. Tuntuu ettei mitään tekisi itse, vaan aina haluaa että äiti auttaa. Aargh, ei jaksa kun roikkuu lahkeessa koko ajan. :(
Kommentit (2)
Ikää herralla samat 2,5v. Killti poika ennen, kovatahtoinen aina, mutta ennen jäähy tai tomera kielto auttoi useimmiten. Nyt asiat ihan toisin. Ensinnäkin vastustaa kaikkea. Kitisee kaikesta. Jos annan väärän haarukan (välillä pitää olla ns. lastenhaarukka, välillä aikuisten), vahingossa autan häntä ruokailussa, jos käsken pissalle, jos en suostu olemaan koko iltaa muriseva karhu jne. Ei tottele, tekee samaa asiaa tuhannen kertaa peräjälkeen, vaikka käy välillä jäähyllä ja lupaa olla taas kiltisti. 5 min. päästä sama homma jatkuu.
Hirveää huutoa meillä kaiket illat. Ei, ei ja ei on ne eniten kuullut sanat. Eilenkin käytiin tällainen " keskustelu" : " Älä mene niiden silitettyjen verhojen päälle. Ihan oikeasti, pois siitä. Kiitos. Hei hetkinen, sä oot taas niiden verhojen päällä, nyt heti pois tai äiti suuttuu ja laittaa sut miettimään. Noin. Voi jestas sentään, mitä ihmettä sä taas teet niitten verhojen päällä?!? Nyt miettimään siitä ja heti." Jäähyn jälkeen: " EI VOI OLLA TOTTA!!! Etkö sä ymmärrä puhetta, verhojen päälle EI mennä, nyt takas miettimään..." jne jne. Ja kitinää ja huutoa lapsen osalta joka välissä, aivan niin kuin olisi joku vähäjärkinen. Niin ja kun lähden viemään häntä jäähylle, niin juoksee karkuun ja huutaa mennessään " Etpäs saa mua kiinni, lällällää..."
Meinaa keinot loppua, väkivaltaa ei meillä käytetä. Menis jo tää ohi. Ja ihan sydämestäni uskon, että väliaikaista tää vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. kolmen omapäisen tytön äiti=)