Jos äitisi ei tulisi katsomaan sinua synnytyssairaalaan,
koska ei muilta kiireiltään ehtinyt, loukkaantuisitko?
Minusta tuntuu tosi pahalta, kaverin puolesta. Ettei äitiä ja isoäitiä sen vertaa jaksa kiinnostaa...
Kommentit (15)
Jos ei lapsenlapsi sen vertaa kiinnostaisi, katkaisisin välit kokonaan. Paitsi jos asuisimme eri paikkakunnilla, ymmärtäisin kyllä ettei tulisi.
Mitä turhia kun parin päivän päästä ollaan kuitenkin kotona. Vieraita ei oteta kyllä silloinkaan vastaan. Ehkä muutaman viikon päästä synnytyksestä.
En loukkaantuisi, koska äitini asuu toisessa maassa. Ja vaikka asuiskin ihan synnärin vieressä, eikä tulis, niin en loukkaantuisi.
mutta en loukkaantuisi, parempi kun hössöttää jossain muualla
Omat vanhemmat asuvat sadan kilometrin päässä sairaalasta ja ei tullut mieleenkään, että olisivat lähteneet sinne sairaalaan viiden minuutin takia, että saavat katsoa vauvaa lasioven takaa. Tulivat sitten kotiin katsomaan vauvaa heti kotiutumista seuraavana päivänä.
Ja jos äitini asuisi n. 50km säteellä sairaalasta. Oma äitini asuu 140km päässä mun synnäriltä, joten en ihan heti loukkaannu, jos ei sinne pyyhällä :) Vaikka esikoisesta kyllä tuli...
Mutta meillä äiti onkin sellainen ihana hössöttäjä, mutta toki kuuntelee mun pyyntöjäni ja toiveitani, eli vastoin mun tahtoa ei ikinä ryysäisi synnärille (sellaistakin on täältä saanut lukea, että jonkun äiti/anoppi on tullut synnärille kytikselle ja ryysännyt saliin heti synnytyksen jälkeen...).
ja kyllä pahoitin mieleni. En ymmärrä muutenkaan miksi minä ja perheeni emme kiinnosta äitiäni.
Mutta joo, tässä tapauksessa vähän outoa enkä ihmettele jos kaverisi loukkaantuu.
Kolmen ekan aikaan ehti (just ja just) ja tälle neljännelle tuli sitten heti kotiin kylään. Matkaa 100km
kaikesta tekin vedätte herneen nenään!
ne herneet menee nenään varmaan ennemminkin siitä evvk-asenteesta joka äidistä paistaa muutenkin... jos olisi edes soittanut tai ollut muuten kiinnostunut tyttärensä synnytyksestä, ei ehkä olisikaan harmittanut.
äitini asuu sairaalasta noin 200km päässä... en ole edes ajatellut että mun vanhempien pitäis juosta sairaalaan meitä kattomaan. ovat tullet sitten kotia katsomaan... ja käyvätkin meillä melkein joka viikonloppu.
Esikoisen synnytyksestä muistan ehkä parhaiten sen, kun kauheissa supistuksissa kärvistelin siellä, niin joku kanslisti kipitti saliin ja sanoi " täällä on sun äiti puhelimessa, haluatko jutella" =) Ei, sano vaan terveisiä, vastasin.. Ei ainakaan jäänyt tulevan isoäidin into epäselväksi! *wirn*
kun ei asu ihan vieressä. Tuli sit vast kun päästiin vaavin kans kotiin. En loukkaantunut yhtään.