Uhmaikäapua ennen ku pää leviää

Mä jäin odottelemaan av-mammojen vastauksia näihin, mutta eipä ole näkynyt vinkkejä. :D

Minullakin on hyvin voimakastahtoinen uhmaikäinen. - Jos on kiire eikä pukeminen suju niin mulla on sellainen hyvä tarina, jota kun kerron niin yleensä alkaa sujumaan. Se siis liittyy hänen lempieläimeensä ja siihen kun niillä ei ole ulkovaatteita ja niiden on mentävä talvella kylmää piiloon. Sitten näytän miten hirveän hienot ja hyvät vaatteet lapsella on ja puetaan ne yhdessä jne. :D Yleensä toimii ja jos ei, niin myönnän hermojen kiristyvän ja tekis mieli antaa olla, mutta on ne vaatteet aina jollain konstilla päälle saatu (kiinnittämällä huomio muuhun, höpöttämällä jotain älytöntä, pelleilemällä, lahjomalla... jooh.)
- Jos ei syö niin sitten ei syö. En tee siitä numeroa, kyllä se sitten syö kun sillä on nälkä. Tietenkin jos lapsi vaikka alipainoinen niin jotenkin kai se olisi saatava syömään, ettei kuihdu, mutta meidän lapsi on ihan sopusuhtainen eikä syömättömyys ole jatkuvaa. Ehkä sillä ei vaan oikeasti ole silloin nälkä.
- Jos ei suostu pitämään kädestä ja sinkoilee niin nostan vaunuihin. Sitten ei kävellä, jos ei "osaa". Ihan turvallisuussyistä ja liikenteessä on opittava olemaan. Valjasreppua olen harkinnut.

Noita muita meillä ei tehdä, paitsi aika kovaääninen on kyllä. En tiedä kuinka sitä rajoittaa enkä rehellisesti ole kokenut tarvettakaan. :D

Kuulostaa niin tutulta! :D

Jos on kiire niin sitten lähdetään ja tarvittaessa äiti pukee.

5-pisteturvavöihin saa sellaisen klipsin mikä estää olkavöistä irtipääsyn(tai laita olkavöiden ympäri rintakehän päälle joku naru umpisolmuun.

Lapsen komenteluun ei tartte reagoida mitenkään. Mutta voit esim sanoa että aikuiset päättää aikuisten asioista tms.

Lapsi saa ihan itse päättää paljonko syö. Siperia opettaa kyllä tässä asiassa. Jos teet ruokailusta tahtojen taistelun niin uhmaikäinen voittaa joka kerta.

Jos ei kävele nätisti niin sitten vaunut tai valjaat iästä riippuen. Turvallisuusasioista ei aleta tappelemaan vaan nämä vanhempi huolehtii.

Huutamiseen en reagoi.

4, puetko sitten väkisin vai suostuuko ihan kiltisti puettavaksi? Meillä menee huutamiseksi ja rimpuilemiseksi ilman noita kaikkia lässytyksiä ja houkutteluja. Silloin ei ainakaan saa puettua.

2

Hei. Yksi raivoava kaksvuotias on kakunpalanen. Meillä on kolme alle viisivuotiasta ja tällä porukalla ja julkisilla liikkuminen on ihan oikeasti jo haastavaa.

- On kiire esim. lääkäriin ja lapsi haluaa pukea itse, mikä ei vielä täysin onnistu. Jos antaa pukea ihan itse, on housut nurinpäin ja tyyliin jalat samassa lahkeessa. Ei anna auttaa.

Yritän varata riittävästi aikaa lähtöihin, koska oma uhmikseni saattaa viivytellä pukemisen kanssa vaikka olisi mieleinenkin lähtö. Yritän hämätä pukemisessa. Kun ei anna auttaa esim jalkojen saamisessa lahkeisiin, alan leikkiä ja kurkistella lahkeisiin "mikäs täältä kurkistaa, onko se pieni hiiri?" ja kaivan jalkaterät esille. Jne. 

- Lapsi hyssyytelee ja olevinaan komentelee vanhempiaan

Sanon, että nyt on äidin vuoro puhua isille ja lapsi ei voi määrätä. Kun annan hänelle vuoron puhua, keskityn täysin häneen.

- Lapsi irrottaa itsensä turvavöistä tyyliin sata kertaa matkan aikana

Hankkisin paremman turvaistuimen jossa kunnon lukitus... Meillä ei kokemusta tällaisesta.

- Lapsi ei suostu syömään oikeasti kun yhden lusikan

Veisin sirkukseen... Noh, heh-heh... En tuputtaisi, syö kun on nälkä. En antaisi välipaloja, ruokaa tarjotaan 4 kertaa päivässä ja ennen pitkää ainakin meillä ruoka maistuu.

- Lapsi ei suostu pitämään kädestä tiellä ja jos päästät irti sinkoilee ympäri tietä

Kantaisin tien yli. Selittäisin miksei saa itse kävellä.

- lapsi puhuu huutamalla ynnämuuta ynnämuuta mulla leviää kohta nuppi :D

Käskisin puhua hiljempaa. Antaisin aikaa ja huomiota riittävästi.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 12:45"]:D

Siis mä oon kyllästyny näihin yleisiin ohjeisiin että pysyt vaan rauhallisena ja pidät rajoista kiinni. Meidän arki on yhtä taistelua koko ajan paitsi sillon ku lapsi nukkuu. Mitä te teette esim seuraavissa tilanteissa:

- On kiire esim. lääkäriin ja lapsi haluaa pukea itse, mikä ei vielä täysin onnistu. Jos antaa pukea ihan itse, on housut nurinpäin ja tyyliin jalat samassa lahkeessa. Ei anna auttaa.

- Lapsi hyssyytelee ja olevinaan komentelee vanhempiaan

- Lapsi irrottaa itsensä turvavöistä tyyliin sata kertaa matkan aikana

- Lapsi ei suostu syömään oikeasti kun yhden lusikan

- Lapsi ei suostu pitämään kädestä tiellä ja jos päästät irti sinkoilee ympäri tietä

- lapsi puhuu huutamalla

ynnämuuta ynnämuuta mulla leviää kohta nuppi :D
[/quote] no. Anna pukeutua kummallisesti. Huomaa kyllä vähitellen mikä kannattaa ja mikä ei.

Komentelua et ota kuuleviin korviisikaan. Sanot tyynesti, että ymmärrät vain jos lapsi puhuu normaalisti. Kerrot, että tiedät hänen osaavan.

Ajat tien sivuun ja pysytte parkissa niin kauan, että vyö pysyy kiinni. Vaihtoehtoisesti jätätte auton siihen ja kävelette. Selität lapselle muina miehinä, miksi.

Annat syödä vähän, mutta välipaloja ei tipu.

Pidät kädestä ja kerrot, että kun päästät irti, lapsi saa näyttää osaako kävellä seuraavalle lyhtypylväälle asiallisesti. Jos ei onnistu, kerrot pitäväsi kädestä uudelleen

Toteat, ettet saa selvää kun lapsi huutaa. Kerrot kuuntelevasi sitten kun lapsi on valmis puhumaan normaalilla äänellä. T. Alle 3v. ryhmän lto

Uhmaikä ohittuu turvallisesti vain, jos vanhempi pysyy vanhempana lapsen tempoillessa. Rajojen tutkiminen on normaalia, mutta vanhemman täytyy kyetä pitämään niistä kiinni. Lapsi kokee turvattomuutta, jos vanhempi ei kykene olemaan jämäkkä aikuinen vaan antaa periksi kun tarpeeksi vaikertaa ja vaatii.

Yritän pukea ensin leikin varjolla ja jos siitä ei tule mitään ja menee potkimiseksi tms., puen väkisin. Yritän muistaa kehua aina, kun sujuu ja lapsi on yhteistyökykyinen. Komentelun pyydän (käsken) lopettamaan tai/ja jätän huomiotta. Jos ei syö, niin ei syö. Kehotan kumminkin syömään, koska seuraava ruoka on x tunnin kuluttua. Kannan jos ei ole vaunuja. Pyydän (käsken) lopettamaan kailottamisen ja/tai jätän huomiotta. Ja joo, välillä menee hermo ja karjaisen lapselle. Pari kertaa olen jopa murissut, joku primitiivireaktio varmaan, kun on pidätellyt kirosanoja. Vaikka on niitäkin lipsahtanut.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 12:45"]

:D Siis mä oon kyllästyny näihin yleisiin ohjeisiin että pysyt vaan rauhallisena ja pidät rajoista kiinni. Meidän arki on yhtä taistelua koko ajan paitsi sillon ku lapsi nukkuu. Mitä te teette esim seuraavissa tilanteissa: - On kiire esim. lääkäriin ja lapsi haluaa pukea itse, mikä ei vielä täysin onnistu. Jos antaa pukea ihan itse, on housut nurinpäin ja tyyliin jalat samassa lahkeessa. Ei anna auttaa. - Lapsi hyssyytelee ja olevinaan komentelee vanhempiaan - Lapsi irrottaa itsensä turvavöistä tyyliin sata kertaa matkan aikana - Lapsi ei suostu syömään oikeasti kun yhden lusikan - Lapsi ei suostu pitämään kädestä tiellä ja jos päästät irti sinkoilee ympäri tietä - lapsi puhuu huutamalla ynnämuuta ynnämuuta mulla leviää kohta nuppi :D

[/quote]

Tutulta kuulostaa, välillä menee hermot aivan totaalisesti.

Meillä ei 2v. osaa pukea itse ja vastustelee pukemista lähes joka kerta. Varaan paljon aikaa lähtemisiin, kiireessä menee vain hermot kaikilta. Jos pukeminen ei onnistu suosiolla niin puen väkisin. Välillä"istun" lapsen päällä ja vedän haalarit päälle. Jos tästä nyt joskus tulee kesä niin saa mun puolesta mennä vaikka pelkässä vaipassa päiväkotiin mutta en kyllä 2-vuotiasta laita alasti pakkaseen palelemaan.

Turvallisuudesta en tingi. Jos ei tottele niin joutuu rattaisiin tai sitten kannan. Rimpuilee ja huutaa mutta en anna periksi. Turvavyöt tarpeeksi tiukalle ja rinnan kohdalle ylimääräinen kiristäjä.

Syödä ei meillä ole pakko, kyllä se jossain vaiheessa syö.

Kovaäänistä on meilläkin mutta en puutu siihen niin kauan kuin ei tarkoituksella huuda suoraa huutoa. En halua kieltää koko aikaa eikä tuon ikäinen vielä muista säädellä ääntään innostuessaan. Mutta jos esimerkiksi ruokapöydässä alkaa karjumaan huvikseen tai huutamalla yrittää saada tahtonsa läpi, siihen puutun.

Neuvoksi sanoisin, että valitse taistelut, jotka aiot voittaa. Jos ja kun on asioita joilla ei ole niin väliä, älä lähde kinaamaan niistä lapsen kanssa. Tämä ei silti tarkoita sitä että lapsi saisi päättää kaikesta tai pompottelisi vanhempiaan. Lapsen komentelut jätän omaan arvoonsa. Jos lapsi raivoaa vaikkapa kun äiti istuu väärällä tuolilla niin siinäpähän sitten huutaa, ei mua häiritse. Muista kehua hyviä hetkiä.

15, ikä ei kylläkään kerro yhtään mitään, yksilöllinen vaihtelu on pienillä huomattavaa.

Syö kun on nälkä, ei välipaloja, eihän aikuisellekaan aina maistu. Maito vie muuten tilaa ruualta, tarjoaisin vettä ruokailujen välissä.
Antaa huutaa, älä reagoi muuten kuin sanomalla älä huuda, sattuu korviin. Aikuiset määrää aikuisten jutuista, voihan lapsikin päättää asioita: tyyliin minkä värisiä vaatteita pukee, minkä värisestä mukista juo, mitä piirrettyjä haluaa katsoa (valikoi esim Yle Areenassa)...
Tien yli joko kannetaan, kävellään käsi kädessä tai istutaan rattaissa.
Eikä se maailma kaadu jos on housut väärinpäin, niin käy kun päiväkodissakin puetaan itse. Kunhan on nyt edes nenhousut jalassa , saati pitkälahkeiset talvella ;) parhaimmassa tapauksessa ne väärinpäin puetut housut tuntuu pahalta ja pitää pukea oikeinpäin.

Hobladii hobladaa

Kaikissa asioissa lapsen pitää kohdata seuraukset. Jos ei suostu pukemaan, sitten mennään ilman ulkovaatteita pakkaseen. Meidän muksulle riitti kertakokeilu tuota ja palattiin rappusilta takaisin pukemaan. En muista enää nolottaisiko kolmevuotiasts olla nakuna julkisesti, mutta tuon vaihtoehdon minä esittäisin pukemiselle.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 09:59"]Kaikissa asioissa lapsen pitää kohdata seuraukset. Jos ei suostu pukemaan, sitten mennään ilman ulkovaatteita pakkaseen. Meidän muksulle riitti kertakokeilu tuota ja palattiin rappusilta takaisin pukemaan. En muista enää nolottaisiko kolmevuotiasts olla nakuna julkisesti, mutta tuon vaihtoehdon minä esittäisin pukemiselle.
[/quote]
Niin ja turvavöiden irroittamiselle esitin sen vaihtoehdon että auto seisoo paikoillaan jos vyö avataan. Mikään ei ole noin tylsää kuin istua paikoillaan mitään tekemättä.

Olisi hyvä ehkä kertoa ensin, minkä ikäinen lapsi on kyseessä! 2- ja 3-vuotiaan välillä on suuri ero ymmärryksessä ja taidoissa!

En ole itse mitenkään hyvä tässä, mutta semmoinen leikin varjolla tekeminen auttaa. Keksitään joku lasta kiinnostava leikki pukemiseen. Ja lasta voi neuvoa opettelemaan keinoja pukea vaatteet oikein päin.