Lapseni kysyy sossutukia nauttivan ystävänsä perheen elämästä!
Kysyy, että miksi ystävä ei syö kunnon ruokaa ja jääkaappi on paljon tyhjempi kuin meillä? Lapsi epäilee ettei kyse ole rahan puutteesta, koska ystävä saa karkkeja kuusi kertaa enemmän kuin hän ja karkitkin maksavat? Lapsi ihmettelee, että miksi kaveri laittaa rahaa niin paljon turhaan roskaan esim pikaruokaan, leluihin ja peleihin, kun hän ostaisi mieluummin niiillä rahoilla vaatteita? Lapseni epäilee siis, että vaatteiden huonouskin johtuu vain siitä, että rahaa menee liikaa muuhun. Hän epäilee, että meidän perheessäkään rahat eivät riittäisi kunnon juttuihin, jos kuluttaisimme samalla tavalla kuin ystävän perhe.
Lapseni on myös huolissaan siitä, kun ystävän hiukset ovat takussa ja hän haisee.
Lasten suusta kuullaan totuus?
Kommentit (16)
Sinun on jo pienestä pitäen opetettava lapsellesi ettei toisten ihmisten asiat hänelle kuulu. Opeta mieluummin kuinka eletään kunnolla ja kuinka kannetaan vastuu elämästään. Mutta ilmoita hälle heti alkuun ettei toisten ihmisten asioiden ruotiminen kuulu sivistykseen.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:10"]
Sinun on jo pienestä pitäen opetettava lapsellesi ettei toisten ihmisten asiat hänelle kuulu. Opeta mieluummin kuinka eletään kunnolla ja kuinka kannetaan vastuu elämästään. Mutta ilmoita hälle heti alkuun ettei toisten ihmisten asioiden ruotiminen kuulu sivistykseen.
[/quote]
Jep, tämä se on.
Ystävän etu olisi kiinnittää enemmän huomiota siisteyteensä ja ruokavalioonsa. Lapseni miettii, että jos saisi vähän ohjattua ystäväänsä ja pelkää, että ystävä joutuu muuten kiusaamisen kohteeksi. Sitten on vielä ikävämpi puoli, että ei haluta olla enää ystävänä hänelle...
ap
Nyt on paikallaan opettaa suvaitsevaisuutta ja hienotunteisuutta. Opettaa, että ihmiset tekevät erilaisia valintoja eri syistä. Noita syitä emme tiedä, emmäkä luultavasti koskaan saakaan tietää. Perheissä voi olla ongelmia, jotka eivät näy päällepäin, mutta kuormittavat arkea esim. vanhemman sairaus.
Voisitteko jotenkin tukea kaverin elämää esim. lahjoittamalla syntymäpäivänä uuden vaatteen tai kutsumatta sillointällöin päivällisaikaan kylään (syömään)? Päivittelyn ja arvostelun sijaan, voi tehdä itsekin jotain asian eteen. Voi tarjota ruokaa tai antaa joulu/syntymäpäivälahjaksi vaateen, voi ottaa mukaan retkelle tai matkalle, voi tarjota elokuva tai uimahallireissun jne. Tällaiset asia voivat olla hyvin merkityksellisiä kyseiselle lapselle ja auttaa häntä löytämään oikean suunnan elämässään. Päivittely, arvostelu ja seläntakana puhuminen ei johda mihinkään hyvään, nettikirjoittelusta puhumattakaan.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:12"]
Ystävän etu olisi kiinnittää enemmän huomiota siisteyteensä ja ruokavalioonsa. Lapseni miettii, että jos saisi vähän ohjattua ystäväänsä ja pelkää, että ystävä joutuu muuten kiusaamisen kohteeksi. Sitten on vielä ikävämpi puoli, että ei haluta olla enää ystävänä hänelle...
ap
[/quote]
Lapsi miettii : Ap miettii ja on miettinyrt lapsen kuullen, eikös? En niele hetkeäkään että lapsi osaisi oma-alotteisesti sanoa aloitusviestissä olevat asiat keksien ne ihan itse.
"Ystävän etu olisi kiinnittää enemmän huomiota siisteyteensä ja ruokavalioonsa. Lapseni miettii, että jos saisi vähän ohjattua ystäväänsä ja pelkää, että ystävä joutuu muuten kiusaamisen kohteeksi. Sitten on vielä ikävämpi puoli, että ei haluta olla enää ystävänä hänelle..."
Tätä voi tehdä hienotunteisesti. Mutta pitää hyväksyä se, että muutos on ystävän käsissä, eikä toista voi pakottaa. Mutta varovasti voi yrittää ohjailla. Esim. voisitteko maksaa ystävälle hiustenleikkuun samalla kun omalle lapselle? Lapset voisivat pestä yhdessä hiukset ja mennä yhdessä kampaajalle/parturiin. Sitten voitaisiin kehua kauniita hiuksia.
Voisitte kutsua ystävää vaikkapa yökylään, tarjota kunnon ruokaa ja lämmittää saunan illalla. Miten olisi yhteiset uimahalliretket, jotka maksaisitte?
On monta tapaa tukea toista. Ei ole ystävän vika, jos hänen vanhempansa eivät osaa, pysty tai halua.
Minkäs ikäinen lapsi on kyseessä kun osaa tuolla tavalla ajatella?
Lapsi miettii. Hän oli ajatellut näin ja kysyi mielipidettäni. Hän on kokenut ystävänsä muutenkin epäreiluksi viime aikoina. Hän avasi tilannetta vähän laajemmin, niinkuin saitte lukea. Hän epäilee, että ystävä ei ole tahallaan sellainen kuin on, vaan siksi ettei osaa, opi tai tiedä muuta tapaa.
Minä taas olen joskus auttanutkin perhettä, mutta sitten huomasin, että apu valuu kuin vesi hanhenselästä pois. Ilmaiseksi ottavat sellaista mitä me saavutamme työllä! Ei käy pidemmän päälle! Heillä on vain huonot tavat ja tottumukset. Ongelmana suhteellisen pienet tulot, halu saada tarpeet tyydytetyksi pikaisesti ja pidemmälle ajattelemisen taidon puuttuminen.
ap
Minä mietin: Ap ei tunne yhtään sossutuilla elävää perhettä ja vaikka tuntisikin, ap:n lapsi ei kiinnittäisi noihin asioihin mitään huomiota
"Minä taas olen joskus auttanutkin perhettä, mutta sitten huomasin, että apu valuu kuin vesi hanhenselästä pois."
Kerrohan, miten autoit? Kuinka pitkäaikaista auttaminen oli? Muutaman kerran auttamisesta on turha odottaa suurta hyötyä. Itse yritämme auttaa yhtä tuttavaperheen lasta, ottamalla häntä meille viikonloppuisin leikkimään koko päiväksi omien lastemme kanssa. Olemme jatkaneet tätä nyt kolme vuotta ja vasta nyt alkaa tuloksia näkymään. Eli jos ap kuvittelee, että pari yksittäistä kertaa auttamalla saadaan isoja tuloksia aikaan, niin ei se ihan niin mene. Muutokset vaativat aikaa.
Sinä olet tuollainen, he ovat toisenlaisia.
Kiilloti kiilloti, joko paremmuutesi kruunu kiiltää riittävästi?
AP:n Pitää hakea apua itselleen,ettei vaaranna lapsiensa kehitystä.ap ON AIKA TAVALLA KIRJOITTANUT OMISTA ONGELMISTAAN TÄNNE,OIKEASTAAN niitä tuntuu olevan aina vaan enemmän...Ikäänkuin katkeruus ja ongelmavyyhdit vain kasvaisivat.Ei aivan tasapainoinen ihminen vatvo elämäänsä netissä,vielä sotkemalla lapsensa siihen mukaan.Ei kaikilla ole teidän ongelmianne,vaikka siltä saattaisi tuntuakin,kun olette ilmeisesti itse jatkuvassa "kriisissä"Ei ole enää silmää nähdä omien vaikeuksien takaa aurinkoa,ja iloa elämässä.
Kateus ei ole normaalin ihmisen tila,ja kateus ja katkeruus saavat aikaan tuon tapaista asennevammaa,ja ennakkoluuloa.Kannattaa miettiä mistä hankkisi oman elämän,ettei lapsiin tartu katkeruus,ja "kyttääjän"tauti jo pienenä.Miten teillä perheessä riittää aikaa arvostella muita ja siirtää omat asenteenne vielä jälkikasvuunkin?Puuttuuko perheestänne harrastukset,vastuu omista asioistanne,oletteko sukua naapurikyttääjille,ja anonyymien ilmoitusten tekijöille?
Vaarallisia ovat tuollaiset "yksilöt",vaaraksi koko alueen normaaleille perheille,ja heidän lapsilleen.
Sun täytyy ap olla nyt viisas ja hienotunteinen tuossa tilanteessa.