Kun narsisti kerää ympärilleen tukijoukkoja

Huoh. Taitaakin tulla pitkä tarina. Pahoittelen jo etukäteen.

Olen jo pitkään ollut (lapsuuden perheessäni) stereotypisen narsistin tai vähintäänkin narsistisen henkilön hampaissa. Olen siis ollut se eniten haukuttu, eniten loukattu ja mustamaalattu henkilö, miksi? Asia ei ole koskaan oikein selvinnyt. Ehkä siksi, että olen tytär? Ehkä koska olen esikoinen? Ehkä koska olen "menestynyt" elämässäni kaikesta huolimatta melko hyvin? Olen aina ollut luonteeltani muiden puolustaja ja halunnut puuttua vääryyksiin, ehkä matelematon luonteeni on ollut narsistille uhka joka on pitänyt saada keinolla millä hyvänsä nujerrettua? Nyt viimeisinä vuosina olen yrittänyt kertoa rehellisesti muille ihmisille mistä kulloinkin tuulee. Olen lopullisesti lakannut valehtelemasta hänen puolestaan, en enää ylläpidä valheellisia kulisseja ja peittele hänen ongelmiaan tai pahoja, sairaita tekojaan ja sanojaan. Tilanne lapsuudenperheessäni on pahentunut ajan kuluessa ja ongelmien eskaloituessa, erityisesti alkoholinkäyttö on suistanut narsistin nähdäkseni lopullisesti raiteiltaan.

Olen mahdollisimman neutraalisti yrittänyt pala kerrallaan paljastaa, millaista elämämme lapsuuden perheessäni on ollut ja millaista se edelleenkin on. Jatkuvaa tiettyjen perheenjäsenten nujertamista, alistamista ja henkistä väkivaltaa, fyysistäkin, tai vähintään fyysisen väkivallan uhkaa, alkoholinkäyttöä, lasten heitteillejättöä, suosikkeja ja inhokkeja, pelkoa, epävarmuutta, aggressiivisuutta, poliiseja, juristeja ja näillä ammattikunnilla uhkaamista... Ihmisten vastareaktiot ovat olleet mielenkiintoisia. Pieni osa osoittaa myötätuntoa ja sanoo arvanneensa asian kyllä jo aiemmin, suurin osa pyörittelee silmiään eikä halua kuulla asioista mitään. Siis se narsistin valheellinen mustamaalausmaailma on heille parempi ja "turvallisempi" vaihtoehto eikä särje heidän täysin vääristyneitä mielikuviaan?

Nyt yllättäen perheeseen on tullut ns. ulkopuolinen henkilö, joka on alkanut puolustella narsistin käytöstä. Siis henkilö, jolla ei ole mitään kokemusta tai aiempaa yhteistä historiaa perheemme despootin kanssa. Kun narsisti järjestää "kohtauksen", puolustelija katselee toiseen suuntaan ja esittää ettei mitään tapahdu. Usein tämä henkilö ei ole edes paikalla näitä kohtauksia todistamassa. Silti hän selittelee kaikki jälkeenpäin pelkkien kuulopuheiden perusteella. Hän on esimerkiksi nollannut lapsuudessani tapahtuneet tragediat täysin ja sysää syyn narsistin nykyiseenkin käytökseen muiden harteille, esimerkiksi puolison ("kun tämän on tietysti pitänyt tehdä jotain väärää mikä on laukaissut kohtauksen") tai minun esim. ollessani vain pieni tyttö, "kun en ole osannut olla oikeanlainen". Narsistin pahuus on siis hänen logiikkansa mukaan seurausta siitä, ettemme me muut ole osanneet käyttäytyä "oikein" tai tietyllä tavalla. Narsistisessa henkilössä ei hänen käsitystensä mukaan ole mitään vikaa. Muissa on.

Olen samanaikaisesti pettynyt ja väsynyt, surullinenkin. Silti tunnen myötätuntoa tuota tietämätöntä henkilöä kohtaan jonka narsisti on saanut kieputettua pikkusormensa ympärille henkilön itse sitä ymmätämättä. Miten sokea hän onkaan ja miten kova järkytys se tulee hänelle jonakin päivänä olemaan, kun sinisilmäinen "kuherruskuukausi" viimein päättyy. Karismaattista esittävä narsisti on tämän henkilön seurassa vielä ulkokultaisen "vieraskorea" vaikka selän takana haukkuu häntäkin sydämensä kyllyydestä.