Sinä joka löysit miehesi netistä

Mä en etsinyt mitään vakavampaa suhdetta, kun tapasin netissä erään miehen, joka alkoi pommittaan mua viesteillä. Mua ei eka kiinnostanut tää mies yhtään (koska mulla oli vaikea ero takana, joten tavallaan etsin vain juttuseuraa).

Kuitenkin sitten tää mies alkoi vaan enemmän ja enemmän juttelemaan mulle. Mä huomasin pikkuhiljaa, että tää mies on ainoa ihminen, joka osaa kuunnella ja tukea mua. Pystyin puhumaan hänelle kaikista vaikeistakin asioista. Huomasin, että mieshän todellakin välittää musta (ja sen hän mulle kertoikin). Mäkin olin jo lämmennyt hänelle siinä vaiheessa. 

Tavattiin n. 4 kk tutustumisen jälkeen, ja se oli siinä. Ihastuin samantien ensitapaamisella. Nyt ollaan oltu kohta pari vuotta yhdessä. Meillä kohtas ne kuuluisat kemiat heti. Enpä olis ikinä silloin uskonut, että tästä tulee mun mies. Mutta onneksi tuli.

Mies on aivan ihana; rakastaa, kuuntelee, välittää, huomioi, ei ole väkivaltainen (niin kuin edellinen oli..) ja ymmärtää mua ihan eri tavalla kuin kukaan muu. Enkä oo kenenkään miehen kanssa nauranut näin paljoa kuin tämän. Rakastan häntä enemmän kuin ketään!

Anna siis tälle nettituttavuudelle mahdollisuus. Niin mäkin tein, ja se kyllä kannatti.

Huomaatko ap että otsikolla keräät vain positiivisia kokemuksia?

Mulla oli ehkä eri tilanne kuin sulla koska mulla ei ollut suuria odotuksia kun treffeille lähdin. Menin vaan ajatuksena tavata uusi ihminen ja viettää hauska ilta. Ja siitä tulikin sitten paljon enemmän.

Ihastuin kyllä jo ennen kuin tavattiin, ja se oli molemminpuolista. Hän oli ulkoisesti hyvin erilainen kuin olin kuvitellut (en ollut nähnyt kuvaa). Vei aikaa tottua siihen, että hän on kookas ja pukeutui huolimattomasti. Vaatteiden mukavuus on hänelle tärkeää, koska hänellä on aistiyliherkkyyksiä. Ei siis vastannut odotuksia ulkoisesti, mutta ihmisenä hän oli juuri sellainen kuin minkä käsityksen olin saanut. Pääsin yli pienenpienestä pettymyksestä ja olemme olleet jo jonkin aikaa naimisissa.

Lähdin treffeille vähän vastentahtoisesti. En olisi jaksanut, mutta meninpä kuitenkin. Ihastuin heti. Yhteen muutettiin reilu puolivuotta tapaamisesta. Naimisissa onnellisesti jo melkein 10 vuotta ja yhteisiä lapsia 3. :-)

Kaikessa on riskinsä.
Ilman muuta kannattaa tavata toinen, olla avoimella mielellä ja oma itsensä. Saatat yllättyä, mutta muista varautua silti kaikkeen.
Itse ihastuin mieheeni ensimmäisillä treffeillä ja hän oli paljon enemmän kuin mitä netin perusteella pystyi arvaamaankaan. Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta, joista kaksi onnellisesti naimisissa.
Onnea treffeille ja tulevaan! :)

Nettiä ei ollut olemassa vielä silloin kun löysin miheni.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:42"]

Nettiä ei ollut olemassa vielä silloin kun löysin miheni.

[/quote]kyllä oli

No mä oon tavannu useampiakin netissä ja vähän kirjavia kokemuksia.

Ekan poikaystänän tapasin netissä. Silloisessa irc-galleriassa, jos tarkkoja ollaan. Juteltiin pitkään ennen kuin tavattiin ja oltiin nähty reilusti kuvia toisistamme. Heti synkkasi kun tavattiin, pari vuotta oltiin yhdessä.

Tapailin myös erästä kundia netin välityksellä. Paljon oli yhteistä, arvomaailma ja muuten näkemykset kohtasivat. Mutta kun tavattiin, kemiat ei vaan kohdanneet. Molemmat tajusivat ettei siinä ole mitään, ja ei tavattu enää.

Nykyinen myös netistä. Vähän sama tarina kuin ekassa, paitsi että galtsu vaihtui facebookiin ja vähän lyhyemmän aikaa juteltiin netissä ennen kuin tavattiin. Yhteen muutettiin kolmen kk:n tuntemisen jälkeen, jolloin lapsi sai alkunsa. Nyt 4,5 vuotta yhdessä ja kaksi yhteistä lasta.

Kaikki edellisistä ovat vastanneet odotuksia. Kemiaa ei voi tuntea netin välityksellä.

Kiitos vastauksista! Kuvia tosiaan olen miehestä nähnyt että sen puoleen ei ainakaan tule pettymystä :) Toi on kyllä totta, että siinä täytyy olla sitä kuuluisaa kemiaa jota ei voi netin kautta mitenkään havaita. Lisää kokemuksia? Ap

Minulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia ennen ensimmäistä tapaamista, oltiin juteltu tosi paljon netin välityksellä ja olin sen perusteella jo ihastunut. Mies vaikutti mukavalta, älykkäältä, huumorintajuiselta ja arvomaailma yms. oli samanlainen kuin minulla. Yhdet kuvat oltiin vaihdettu, pelkästään kuvan perusteella en olisi ihastunut, ei ollut vastenmielisen näköinen tai mitään mutta kuva ei myöskään sytyttänyt mutta en itsekään yleensä kuvissa onnistu ja eihän se ole sama kuin mitä ihminen livenä on.

Jännitti ihan kamalasti eka tapaaminen, ja miestäkin jännitti, joten sovittiin etukäteen että ei haittaa mitään jos ollaan ihan vaan tönkköjä eikä juttu luista. Eka tapaaminen menikin sitten jännittäessä mutta ei silti tuntunut pieleen menneeltä vaikka ei juuri puhuttu, toisella tapaamisella alkoi jo juttu luistaa ja sama huumori jatkui kuin nettikirjoittelussa ja aina vaan oli enemmän juteltavaa ja tutustuttavaa. Siitä sitten vähitellen kasvoi se ihastuminen livenäkin, ja nyt ollaan oltu monta vuotta yhdessä.

Odotin että mies olisi ensimnäkin lyhyt ja että sillä olisi jonkinasteinen puhevika vähintääkin. Mies odotti, että olisin ollut rampa tai jotenkin muuten ulkoisesti "poikkeava" :D Yllätyttiin siis molemmat positiivisesti ja yhdessä ollaan vielä viiden vuoden jälkeenkin. Ja oltiin kyllä nähty useampia kuvia toisistamme ennen tapaamistamme, mutta oltiin kai molemmat vähän skeptisiä kun vaikutettiin silloin toistemme mielestä vähän liian hyviltä.. Joka kai on osittain tottakin näiden vuosien jälkeen, mutta oikeastaan se on vain positiivista :)

Mä olen ollut naimisissa netissä tapaamani miehen kanssa kuustoista vuotta.

Olin tavannut lukuisia muitakin miehiä, joiden kanssa ei vaan syystä tai toisesta ollut natsannut, joten en ollut mitenkään erityisen toiveikas kun lähdin treffeille. Olimme vaihtaneet sähköposteja ja mies vaikutti kivalta tyypiltä, mutta en ollut ihastunut sen kummemmin, olin vain halukas tapaamaan hänet.

Se oli kuitenkin menoa heti, kun näin hänet.