Lue keskustelun säännöt.
Argh! Miten löytää lapsiinsa kadonnut kaveri uudelleen!?
05.04.2015 |
Ollaan kolmevitosia. Molemmilla lapsia. Kaveri unohti jotenkin oman elämänsä, kun sai ensimmäisen lapsensa 13 vuotta sitten.
Tavattiin taas kahvittelun merkeissä (tottakai lapset mukana) ja melkein kiljuin itsekseni sisäänpäin, kun en saanut koko vierailun aikana kaveristani irti mitään muuta kuin lapsihöpinää. Kertoi erittäin seikkaperäisesti, kuka on ollut kipeä mitenkin ja kävi läpi jokaisen lapsen kouluasiat ja minkälaisia numeroita olivat saaneet mistäkin kokeista ja mitä viestejä opettaja on laittanut wilmassa. Ja sitten lasten harrastusjutut ja kaveriasiat. Ja minkälaisia vaatteita oli hankkinut lapsille. Ja siis kaikki.
Kyllähän on kiva kertoa lasten kuulumisia, minäkin kerroin, mutta sitten alkoi tympiä, kun en saanut yhtään mitään muuta puheenaiheeksi, vaikka yritin todella vaihtaa puheenaihetta. Ihan vaan vaikka sellaiseen, että kerroin hänelle mitä olen haaveillut tekeväni muutaman vuoden päästä (uusi harrastus), kaveri vain tuijotteli mua eikä tarttunut mitenkään aiheeseen, ynähti lopulta "mmm" ja alkoi ihan ilman mitään aasinsiltaa taas kertomaan lapsistaan. Olisin odottanut että olisi vaikka kysellyt tarkemmin jotain tai kertonut sitten vastaavasti omista haaveistaan..!
Sitten kun yksipuolista lapsihöpinää oli taas kestänyt jonkun aikaa, ehdotin, että lähdettäisiinkö vaikka kahdestaan johonkin ilman lapsia, elokuviin tai syömään tai illanviettoon tai jotain, siis joskus tässä kevään aikana. Kaveri ohitti tämän ihan täysin, ei siis edes ynähtänyt mitään. Alkoi selittää jotain vieressä istuvalle lapselleen.
Mä en kestä! Tätä ollut jo siis siitä asti, kun sai ekan lapsensa, ja olen jaksanut kaveerata sillä ajatuksella, että kaveri "tulee takaisin" kunhan lapset eivät enää ole niin pieniä. Turha luulo näköjään!
Mitä voin tehdä?!
Kommentit (11)
Voi ei, onpa tympeä tilanne. Vaikuttaa kyllä siltä, ettei kaveriasi hirveästi sun seura kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi parempaa seuraa. Ei voi mitään.
Kuulostaisi, että olette "kasvaneet erillenne" eikä teillä enää oikein löydy yhteistä säveltä. Jos ei kumpaakaan kiinnosta toisen jutut, on varmaan parasta olla toivomatta kaverisuhteelta enää syventymistä. Tuttavina voitte hyvin pysyä jos haluat.
Miksi sun pitäisi tehdä mitään? Ehkä kaverisi on kyllästynyt siihen, että sulla on joka tapaamiskerralla uusi unelma eikä elämäsi etene mihinkään suuntaan.
Joidenkin elämä muuttuu, kun saa lapsia. Ehkä ihan ymmärrettävää, kun ei ole enää vastuussa vain itsestään ja arki pyörii oman perheen ympärillä?
Minua ei tällä hetkellä kiinnostaisi pätkääkään lähteä vaikkapa viikonloppureissulle yhdenkään kaverin kanssa, vaan olen mieluummin oman perheen kesken. Nautin huomattavasti enemmän kotona olemisesta ja perheen kanssa vietetystä ajasta kuin vapaalla olemisesta kavereiden kanssa. Kavereissani ei ole mitään vikaa, mutta hyvin voidaan kahvitella ja tehdä ihan mitä vaan arkena ja iltaisin.
Omat lapset jo 13v, 11v, ja 9v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 18:05"]
Voi ei, onpa tympeä tilanne. Vaikuttaa kyllä siltä, ettei kaveriasi hirveästi sun seura kiinnosta.
[/quote]
En usko ihan tähän, koska hän on itseasiassa se aktiivisempi yhteydenottaja (huomattavasti enemmän kuin minä, hän soittaa minulle 2 x viikossa ja minä hänelle kerran kuukaudessa) ja kyläänpyytelijä/-tulija.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 18:13"]
Miksi sun pitäisi tehdä mitään? Ehkä kaverisi on kyllästynyt siihen, että sulla on joka tapaamiskerralla uusi unelma eikä elämäsi etene mihinkään suuntaan.
[/quote]
Meistä kahdesta minä olen se, jonka elämä on edennyt. Tai on hänelläkin, hän on saanut useampia lapsia kuin minä. Minä olen saamieni lasten lisäksi opiskellut lisää, saanut uuden työpaikan, matkustellut, jne.
Ja täytyy kyllä sanoa, että kommenttisi oli typerä. Mikä sai sinut olettamaan, että elämäni ei ole edennyt mihinkään, missä kirjoitin niin? :D ...vai oliko tämä taas tätä, että keskustelun aloittajaa on pakko mollata, oli kyse mistä tahansa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no jos tuota on jatkunut jo 13 vuotta, niin yritä hyväksyä, että nuoruudenkaverisi on muuttunut siitä mitä hän ennen oli. Hänellä on siihen oikeus, ei sinulla ole oikeutta yrittää muuttaa kaveriasi sellaiseksi kuin sinä haluaisit hänen olevan. Aikuiset ihmiset...
Sun kaverillasi on oikeus elää kuten itse haluaa. Hän ei ole velvollinen elämään kuten sinä haluat. Jos seura ei kelpaa, anna olla ja etsi omanlaistasi seuraa. En minäkään ole samanlainen kuin 15 vuotta sitten ja jos joku haluaa elää millenniumia, tehköön sen ilman minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 18:37"]
no jos tuota on jatkunut jo 13 vuotta, niin yritä hyväksyä, että nuoruudenkaverisi on muuttunut siitä mitä hän ennen oli. Hänellä on siihen oikeus, ei sinulla ole oikeutta yrittää muuttaa kaveriasi sellaiseksi kuin sinä haluaisit hänen olevan. Aikuiset ihmiset...
[/quote]
Niin kai sitten. Ihmetyttää vain, että onko ihan normaalia, että jollakulla ei vaan ole kertakaikkiaan mitään muuta puhuttavaa, kuin omat lapset ja lasten asiat? Ja ettei edes kiinnosta/vaivaudu puhumaan mistään muusta asiasta, vaikka keskustelukumppani selkeästi yrittäisi edes hetkeksi vaihtaa aihetta?
ap
Alapeukku, miksi?
ap