Kertoisitteko miehelle adoptioon annetusta lapsesta?

Kertoisin. Niin pian kuin mahdollista

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 17:17"]whore
[/quote]

??????

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 16:31"]

Ehdottomasti kertoisin, on kyse niin isosta asiasta. Kyllä rehellisyys on hyvän suhteen perusta. Jos miehesi ei tuota kestä, niin parempi, että saat sen nyt selville, etkä vasta sitten, kun olette naimisissa ja teillä on lapsia.

[/quote]

Kyllä minä kertoisin. Se asia tulee eteen kuitenkin jossain vaiheessa.

Ehdottomasti kertoisin, on kyse niin isosta asiasta. Kyllä rehellisyys on hyvän suhteen perusta. Jos miehesi ei tuota kestä, niin parempi, että saat sen nyt selville, etkä vasta sitten, kun olette naimisissa ja teillä on lapsia.

Mä kertoisin miehelle mutta en muille, niin olenkin tehnyt.t.ammattivalittaja

Siis annoitko lapsen heti synnytyksen jälkeen pois? Anygay.. Aika wt

No kyllä. Kertoo aika paljon sinun "aikuisuudestasi" että edes mietit asiaa tai kyselet moisesta täällä. Ootteko piankin alkamassa lisääntymään?

Kertoisin. En pystyisi salaamaan asiaa. Mitäpä jos tulet raskaaksi kihlatullesi. Neuvolassa, äitiyspolilla kysellään onko kyseessä ensimmäinen raskaus.

Joo, jos te joskus teette lapsen, tulee se silloin viimeistään ilmi, joten kerro suosiolla vaan.

Kertoisin.

Kummitätini antoi aikanaan lapsensa adoptioon ja kyllä siitä suvussa tiedettiin. Tilanne oli silloin aikanaan hyvin vaikea, ei ollut päivähoitojärjestelmiä ja asenteet oli mitä oli, h-sanalla alkavia lähinnä isoukkini taholta. Poika etsi äitinsä aikanaan ja hoiti hänet hautaankin. Nykyisin tuo adoptioon annettu poika on sukumme jäsen ja hänet kutsutaan kaikkiin juhliin, vaikka biologinen äitinsä on kuollut. Meille hän on suvun jäsen. Hänelle on myös ollut melko tärkeää selvittää juuriaan pidemmällekin, ja tekemäni sukututkimus on kiinnostanut häntä kovasti.

Ota huomioon myös se, että voit itse kuolla milloin vain, ja tilanne voi tulla silloin yllätyksenä sekä mahdollisille lapsillesi, puolisollesi että adoptioon annetulle, jos hän etsii juuriaan. Semmoisessa tilanteessa et ole vastaamassa kysymyksiin ja hyvä olisi, että joku osaisi edes jotain syistä ja seurauksista kertoa. En ymmärrä, miksi sinun pitäisi asia salata. Kipeä se on varmasti sinullekin.

Ok. Näköjään kannattaisi. Mutta miten?

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 16:33"]

Kertoisin. En pystyisi salaamaan asiaa. Mitäpä jos tulet raskaaksi kihlatullesi. Neuvolassa, äitiyspolilla kysellään onko kyseessä ensimmäinen raskaus.

[/quote]

Niin kysellään. onneksi ap voi sielläkin valehdella.t.ammattivalittaja

Kertoisin. Oisi itselläkin helpompi olla, kun toinen tietäisi. Plus että melko kahakka voi tulla siitä, jos/kun joskus myöhemmin vasta paljastuu. Ehkä tuommoista ei tarvitse edes miettiä, kerro ihmeessä.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 16:35"]

Ok. Näköjään kannattaisi. Mutta miten? Ap

[/quote]

Otat vain joku ilta puheeksi, että haluaisit jutella eräästä mieltäsi painaneesta ja sinulle vaikeasta asiasta, jota et ole pystynyt aiemmin kertomaan. Mutta nyt haluat sen kertoa, että välillenne ei jäisi mitään salaisuuksia painolastiksi. Jos miehesi on normaali, niin ymmärtää, että noista jutuista kertominen ei ole helppoa.

Tsemppiä! 

Kertoisin. Oletan, että minun - ja myös sinun - olisi paljon helpompi olla, jos ei tarvitsisi piilotella salaisuutta jatkuvasti. Koskaan ei voi olla täysin varma, etteikö joku puolituttu kysäisisi ihan viattomasti, mitä sun pojallesi kuuluu tai kumpis sieltä muuten silloin tulikaan. Kun elämän aloittaa puhtaalta pöydältä, on paljon helpompi todella nauttia siitä.

Ota myös huomioon se, että poikasi täysikäisenä saattaa alkaa etsiä juuriaan ja saat yhteydenoton. Kiellätkö äitiytesi etkä halua olla missään tekemisissä? Jos olet ollut suhteessasi avoin alusta asti, ei tuollainen yhteydenotto aiheuttaisi katastrofia. Muista, että ei ole häpeä antaa lastaan adoptioon, jos kerran ei pysty itse pitämään hänestä huolta. Se on rakkautta, niin suurta, että lapsesta voi jopa luopua. Kerro siis tulevalle miehellesi avoimesti ja rehellisesti, mitä muutama vuosi sitten tapahtui. Jos hän ei hyväksy tekoasi, ei hän ole sinun arvoisesi mies.

Se voi olla miehelle kova paikka. Ainakin mun miehelleni oli aikoinaan. Sitten se kyllä ihan hyvin suhtautui asiaan mutta sitten ei enää kun saatiin yhteinen lapsi suhtautunut niin hyvin. Tuo on vaikea asia ja koskaan ei voi tietää miten joku suhtautuu ja miten jatkossa menee.t.ammattivalittaja

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 16:40"]Kertoisin. Oletan, että minun - ja myös sinun - olisi paljon helpompi olla, jos ei tarvitsisi piilotella salaisuutta jatkuvasti. Koskaan ei voi olla täysin varma, etteikö joku puolituttu kysäisisi ihan viattomasti, mitä sun pojallesi kuuluu tai kumpis sieltä muuten silloin tulikaan. Kun elämän aloittaa puhtaalta pöydältä, on paljon helpompi todella nauttia siitä.

Ota myös huomioon se, että poikasi täysikäisenä saattaa alkaa etsiä juuriaan ja saat yhteydenoton. Kiellätkö äitiytesi etkä halua olla missään tekemisissä? Jos olet ollut suhteessasi avoin alusta asti, ei tuollainen yhteydenotto aiheuttaisi katastrofia. Muista, että ei ole häpeä antaa lastaan adoptioon, jos kerran ei pysty itse pitämään hänestä huolta. Se on rakkautta, niin suurta, että lapsesta voi jopa luopua. Kerro siis tulevalle miehellesi avoimesti ja rehellisesti, mitä muutama vuosi sitten tapahtui. Jos hän ei hyväksy tekoasi, ei hän ole sinun arvoisesi mies.
[/quote]

Kiitos todella paljon sinulle ja kaikille muille tsempistä! :)

Ap

Kannattaa kertoa. Noin iso salaisuus on iso ja turha taakka kantaa ja rasittaa turhaan sinua, puolisoa ja mahdollisia tulevia lapsia, sillä jotenkin salaisuus aina välittyy vuorovaikutussuhteeseen ja siihen, millaista läheisyyttä pystyt toteuttamaan puolisosi ja lapsiesi kanssa. Te kaikki ansaitsette parempaa. Avoin kommunikaatio on aidon läheisyyden edellytys. T. salattu adoptiolapsi. 

whore