Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisitkö vai lähtisitkö parisuhteesta,
05.04.2015 |
joka on muuttunut lähes pelkäksi hyväksi ystävyydeksi? Ja kun realistisesti ajateltuna tuskin tulisit enää löytämään ketään läheskään yhtä hyvää ihmistä rinnallesi pysyvästi olemaan, eli nykyinen kumppani tosiaankin on hyvä ihminen, eikä sinkkuelämäkään ole koskaan seurallisena ihmisenä tuntunut itselle oikealta valinnalta, eikä ollenkaan kiinnosta tapailla ketään satunnaisia vain tapailun vuoksi.
Kommentit (35)
En. Voi kun olisikin löytänyt joskus hyvän ihmisen joka haluaa pysyä rinnalla. Ja se pahin roihuhan tuppaa jossain vaiheessa aina laantumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan ei pimitä toiselta tilannetta, niin mielestäni asia siltä puolen ok. Ja itse oisin takuulla jäänyt (katkeraksi) sinkuksi, ellen ois tässä.
2
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:38"]En. Voi kun olisikin löytänyt joskus hyvän ihmisen joka haluaa pysyä rinnalla. Ja se pahin roihuhan tuppaa jossain vaiheessa aina laantumaan.
[/quote]
Siis en lähtisi:)
Toinen haluaa jatkaa, ei hän tosin painosta eikä pakota, eli antaisi minun kyllä lähteä ilman draamaa jos se on se mitä tahdon tehdä. Liian usein mietin lähtemistä, aivan liian usein, ja se aiheuttaa lopulta tuskallisen ristiriidan sisälleni. :( Annan itselleni kiitosta edes siitä, että kaikki on rehellisesti puhuttua. En ole näissä ajatuksissani salaa. ap
Tässä ollaan, kavereina, vuosikausia näin. Oli onneksi varsin "villi" nuoruus, niin ei kaipaa oikeestaan mitään perhosia vatsaan enää. Mies vaan on remppataidoton ja perässä vedettävä, joten huono oli kauppa. Alkostakin saa riidellä, mutta sekin onneksi jo hiipumaan päin. Seuraavaksi varmaan työnnän tuolle vaippaa housuihin...
Onneksi on iso velaton rivarikämppä ja uusi myös maksettu auto, että pääsee päätään tuulettamaan.
Tässä sitä vanhenee, vois huonomminkin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on hyvä olla kuitenkin niin miksi lähtisi?
Ja voihan sen kipinänkin vielä löytää :)
Pitkä suhdehan muuttuu aina hyväksi ystävyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lähdin. Ex mieheni on edelleen paras ystäväni ja uusi mieheni minulle juuri oikea ja täydellinen. Ja nämä miehet ovat kavereitakin jo keskenään. Olisin katunut jäämistä
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:42"]
Toinen haluaa jatkaa, ei hän tosin painosta eikä pakota, eli antaisi minun kyllä lähteä ilman draamaa jos se on se mitä tahdon tehdä. Liian usein mietin lähtemistä, aivan liian usein, ja se aiheuttaa lopulta tuskallisen ristiriidan sisälleni. :( Annan itselleni kiitosta edes siitä, että kaikki on rehellisesti puhuttua. En ole näissä ajatuksissani salaa. ap
[/quote]
Mikähän teillä / sulla siinä hiertää, kun mietit lähtöä? Siis ihan rehellisesti? Kun hyvissäkin miehissä on "vikansa", tai aina ei tunnu hyvälle, vaikka mies ois miten hyvä.
Voisitteko saada sen avattua ja ratkaistua? Vois löytyä intohimo uudestaan. Kyllä ne asiat sinussa jossain kuitenkin on ja yleensä tuppaavat tulemaan vastaan aina vaan.. Itselläni oli se ihanaa, että kun mun asiat alkoivat tulla minussa itsessäni vastaan ja muutuin aika radikaalistikin, niin mies se vain kesti ja rakasti, koska on hyvä mies eikä mun ole "tarvinnut" vaihtaa.
Sulla voi olla toki hyvin erilainen tilanne.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:47"]
Itse lähdin. Ex mieheni on edelleen paras ystäväni ja uusi mieheni minulle juuri oikea ja täydellinen. Ja nämä miehet ovat kavereitakin jo keskenään. Olisin katunut jäämistä
[/quote]
wow, tahtoo... Tosin epäilen, ettei mua kukaan kestä kuten nyksä :)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:42"]Toinen haluaa jatkaa, ei hän tosin painosta eikä pakota, eli antaisi minun kyllä lähteä ilman draamaa jos se on se mitä tahdon tehdä. Liian usein mietin lähtemistä, aivan liian usein, ja se aiheuttaa lopulta tuskallisen ristiriidan sisälleni. :( Annan itselleni kiitosta edes siitä, että kaikki on rehellisesti puhuttua. En ole näissä ajatuksissani salaa. ap
[/quote]
Saattaapa olla että kadut teit niin tai näin. Nämä on kai vaan koettava kantapään kautta, seuraavalla kerralla tietää jo sitten. Tai lähtee etsimään taas uutta kipinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 14:42"]Toinen haluaa jatkaa, ei hän tosin painosta eikä pakota, eli antaisi minun kyllä lähteä ilman draamaa jos se on se mitä tahdon tehdä. Liian usein mietin lähtemistä, aivan liian usein, ja se aiheuttaa lopulta tuskallisen ristiriidan sisälleni. :( Annan itselleni kiitosta edes siitä, että kaikki on rehellisesti puhuttua. En ole näissä ajatuksissani salaa. ap [/quote] Saattaapa olla että kadut teit niin tai näin. Nämä on kai vaan koettava kantapään kautta, seuraavalla kerralla tietää jo sitten. Tai lähtee etsimään taas uutta kipinää.
[/quote]
Tääkin on totta tavallaan. Ei voi tietää. Voi vain tietää, mikä on perustelu asioille juuri nyt (siis vaikka ne olisivatkin tulevaisuutta ajattelevia perusteluita.) Näin mä ainakin teen, tai koitan tehdä, ratkaisuja.
Kuinka kauan ihminen voi pohtia tällaista hajoamatta täysin? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ollaan, kavereina, vuosikausia näin. Oli onneksi varsin "villi" nuoruus, niin ei kaipaa oikeestaan mitään perhosia vatsaan enää. Mies vaan on remppataidoton ja perässä vedettävä, joten huono oli kauppa. Alkostakin saa riidellä, mutta sekin onneksi jo hiipumaan päin. Seuraavaksi varmaan työnnän tuolle vaippaa housuihin...
Onneksi on iso velaton rivarikämppä ja uusi myös maksettu auto, että pääsee päätään tuulettamaan.
Tässä sitä vanhenee, vois huonomminkin olla.
no missäs "villi" aikuisuus? vai onko sen oltava just nuorena?
kyllä sinä naisena niitä vaippoja itsellesi työntelet. mies ei niitä tarvitse.
kannattaisi vaihtaa rivarikämppä okt ja käytettyyn autoon.
teillä lainaa hakevilla osamaksupaskahousuilla on kermaa takapuoli täynnä koska
äiti on syöttänyt kultalusikalla pienestä asti.
itse olen ostanu omalla säästölläni mökin rannalta ja okt, monta autoa, moottoripyörää ja olen naimisissa oleva suomalaisen naisen unelmamies. 125kg/180cm turvallinen syli.
Minulle on olemassa erilaisia tapoja rakastaa, ja eri vaiheita rakkaudessa. Arvostan myös kovasti sitä toverillista vaihetta, mihin pitkä suhde yleensä ajautuu. Minulle sekin on rakkautta, kun kerta yhä nautin läheisyydestä, keskusteluista, arvostan toista ja luotan häneen. Ihanaa rakkautta! :)
Lähtisin ilman muuta.
Minulla on paljon hyviä ystäviä muutenkin, mutta parisuhteelta odotan vähän muita asioita: hauskanpitoa, seksiä, läheisyyttä, emotionaalista ja älyllistä yhteyttä.
Jos en noita saa, ei millään arjen jakamisella ole mitään väliä. En tarvitse kämppäkaveria vaan rakastetun.
Hetkonen. Eikös terveet suhteet aina perustu nimenomaan ystävyyteen?
Väittäisin, että pitkät suhteet painottuvat aina ystävyyteen. En itse koe asiassa mitään negatiivista, tosin en tiedäkään kuinka kaverillisella pohjalla ap:n suhde on. Omassa suhteessa olemme parhaat kaverukset miehen kanssa, mutta samalla harrastamme seksiä päivittäin ja teemme romanttisia reissuja kimpassa jne. Olemme toisissamme kiinni paljon, mutta toisaalta emme useinkaan kulje käsi kynkässä kaupungilla. Itselläni on turvallinen olo, kun mies on paras ystäväni.
Vierailija kirjoitti:
Hetkonen. Eikös terveet suhteet aina perustu nimenomaan ystävyyteen?
Väittäisin, että pitkät suhteet painottuvat aina ystävyyteen. En itse koe asiassa mitään negatiivista, tosin en tiedäkään kuinka kaverillisella pohjalla ap:n suhde on. Omassa suhteessa olemme parhaat kaverukset miehen kanssa, mutta samalla harrastamme seksiä päivittäin ja teemme romanttisia reissuja kimpassa jne. Olemme toisissamme kiinni paljon, mutta toisaalta emme useinkaan kulje käsi kynkässä kaupungilla. Itselläni on turvallinen olo, kun mies on paras ystäväni.
Minä en ainakaan harrasta seksiä ystävieni kanssa joka päivä. -18
Noh, suhde muuttuu kun vuosia kuluu..itse oli aikoinaan kovinkin villi ja halukas. Nykyään parasta on vaan tuttu ja mukava seura sohvalla tv:tä katsoessa/syödessä tai perheen kesken touhutessa. Meillä on toki ongelmiakin, eikä mies välttämättä ole ihan täydellinen (remppatsidot, oma-aloitteisuus jne ovat retuperällä), mutta olemme olleet yhdessä 11 v. Voimme puhua kaikesta ja meillä on helppoa olla toistemme seurassa.
En jaksa ainakaan ruveta etsimään sitä "täydellistä" jota tuskin löytyisi koskaan.
Alue: Aihe vapaa
Jäisin ja olen jäänytkin. On ollut oikea ratkaisu minulle.