Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mahdankohan koskaan kyetä tasapainoiseen parisuhteeseen.
05.04.2015 |
Hei!
Olen 23-vuotias, päälepäin melko tavallisen oloinen opiskelijamies. Suurimman osa ajasta kärsin jonkinlaisesta selittämättömästä ahdistuksesta, jonka taustalla on todennäköisesti ainakin jonkinasteiset ongelmat oman itseni hyväksymisen kanssa. Tunnen kokevani jatkuvasti kaipuuta olla joku toinen henkilö paremmassa tilanteessa ja ajatukset usein kiteytyvät oman itseni säälimiseen ja moittimiseen. Tiedostan tämän, mutta jollain erikoisella tavalla silti nautin tästä itsesäälin ja vähäpätöisyyden tunteesta. Kuitenkin samalla haluaisin olla jotain enemmän. Iltaisin usein kliseisesti itken itseni uneen miettien menetyttyjä mahdollisuuksia ja synkkää tulevaisuuttani.
Sitten asiaan. En ole koskaan seurustellut. Olen kokenut voimakkaita ihastumisen kokemuksia, mutta nämä tuntuvat minusta jostain syystä todella häpeälliseltä. Huomaan usein ihastuvani lämpöä ja jonkinlaista turvalliseuudentunnetta huokuviin naisiin. Usein jopa ensisilmäyksellä tuntematta koko henkilöä lainkaan. Olen ymmärtänyt, että useat parisuhteet jotka kariutuvat ilman selvää syytä esimerkiksi pettämistä tai rakkauden lopahtamista kaatuvat miehen naiselta äidillisen hoivan hakemiseen. Tämä useimmiten naisten mielestä ei tunnu hyvältä (?) ja suhde katkeaa, koska he eivät halua olla miestensä äitejä. Näen itseni mahdollisesti seurustellessani juuri tällaisena kumppanini lapsena joka kaipaa huomiota.
Tällaisen skenaarion pelko estää minua lähestymästä ihastuksiani, sillä pelkään kasvojeni menetystä ja hylkäämisen tunnetta. En myöskään koe mainitun hoivasuhteen olevan kestävä enkä halua aiheuttaa muille surua ja murhetta.
En usko, että näin myöhäisellä iällä voin vaikuttaa korjaavasti heikkoon itsetuntooni ja uskon kärsiväni alemmuudentunteesta lopun ikäni. Salainen haaveeni on saavuttaa sellainen parisuhde joka toimii korjaavana kokemuksena itselleni. Onko tämä sitä läheisyyden hakemista?
Yksi suuri ongelma on myös se, että minun on vaikea luottaa ihmisiin. En uskalla kokeilla mitään ellen ole täysin varma asiasta. Eli elämän rakkauden olisi löydyttävä ensiyrittämällä. Edelleen jos mahdollinen suhde katkeaisi, kokisin sen erittäin häpeällisenä.
Koen selittämättömästi suuren rakkauden olevan ratkaisu kaikkeen. En osaa tarkemmin perustella mitä siltä tunteelta haen.
Mahdanko koskaan päästä asiassa eteenpäin? Järjellä ja tunteella ajateltuka olen täydellisessä umpikujassa. Kannattaako minun edes yrittää hakea hoivaa parisuhteesta vai onko epäonnistunut lopputulos liian selvä?
Onko kenelläkään kokemusta parisuhteesta hoivaavana osapuolena? Millaisena suhteen koitte? Asia ahdistaa minua suuresti, ja haluaisin saada jonkinlaista selkeyttä asioihin.
Kommentit (11)
Kyllä niitäkin naisia on jotka tykkää hoivata omaa kumppaniaan, mutta kyllä sinunkin pitää siihen suhteesee jotain tuoda takaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:14"]Kyllä niitäkin naisia on jotka tykkää hoivata omaa kumppaniaan, mutta kyllä sinunkin pitää siihen suhteesee jotain tuoda takaisin
[/quote]
Erittäin hyvä pointti, sillä en koe osaavani antaa minkäälaista rakkautta. Haluaisin vain olla se ottava osapuoli. Tavoitteeni ei myöskään ole ikuisesti jäädä tälle tasolle.
Olet epäilemättä etsijä. Analysoit fiksusti itseäsi. Olet väärässä siinä, että aikuisiällä ei voisi laittaa itsetuntoaan kuntoon. Elämä opettaa loppuun asti. Punaisen langan tiedostaminen nopeuttaa kasvamista. Tuon langan voi tiedostaa esim. Sahaja Joogalla, mutta vuosien työ vaaditaan. Lykkyä tykö!
"En usko, että näin myöhäisellä iällä voin vaikuttaa korjaavasti heikkoon itsetuntooni ja uskon kärsiväni alemmuudentunteesta lopun ikäni."
Vai että myöhäisellä iällä. Jotkut ihmiset ovat myös käyneet läpi kaikenlaista, mutta he päättävät muutta asioita, vaikka siinä kestäisi kuinka kauan. Mitään ei saa näkemättä vaivaa.
Yritätkö mitenkään olla parempi ihminen kuin olit eilen?
Haluamasi suhde kuulostaa todella yksipuoliselta. Olet melko itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo aika normisetiltä kuulostaa.
Oletko muuten sosiaalinen? Kannattaa hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin ja kannattaa alkaa harjoittamaan positiivista ajattelua. Yrittämättä et voi ainakaan onnistua. Jos saat pakit, niin tiedät että enää ei kannata käyttää tähän neitokaiseen aikaa ja pääset eteenpäin. Hylkäämiskokemukset ovat aina masentavia, mutta KAIKILLA on niitä!
Parisuhteen pitää olla parisuhde, ei terapeuttinen suhde.
Naiset eivät keskimäärin kaipaa olla äitejä parisuhteessa. Nainen haluaa terveen ja vahvan miehen, ei lasta jota pitää hoivata.
Tuo on luonnon tapa karsia heikot miehet pois. Naiset eivät pidä heikoista miehistä. Älä hae parantavaa parisuhdetta. Hoivasuhde ei ole seksikästä ja kiihottavaa millekään osapuolelle.
Itsesäälissä on helppo märehtiä jos siihen negatiiviseen kierteeseen joutuu.
Tommy Hellsten kirjoitti 'jos et halua kengänkuvia kasvoillesi niin nouse ylös lattialta'
Aidosti, koita keskittyä itseesi. Tee asioita joista pidät, ja joissa olet hyvä. Opi olemaan onnellinen itsestäsi. Tee asioita, jota tuottavat tyydytystä itsellesi.
Itsensä rakastaminen (vastakohta sille että pitää itseään paskana) on vapauttava kokemus ja tämä ei tarkoita itserakkautta tai narsismia.
T. Sami
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen naimisissa oleva nainen joka joutuu vastustaa tuota hoivaviettiä. Mies ei tykkää, kun kuulemma kohtelen kuin vauvaa. Eli mulle tollanen mies olisi ollut passeli. Mutta olis hyvä jos saisit apua ahdistukseen. Hali!!
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 00:33"]
No minä olen naimisissa oleva nainen joka joutuu vastustaa tuota hoivaviettiä. Mies ei tykkää, kun kuulemma kohtelen kuin vauvaa. Eli mulle tollanen mies olisi ollut passeli. Mutta olis hyvä jos saisit apua ahdistukseen. Hali!!
[/quote]
Minä sain kerran älynväläyksen täältä av:lta aikaisempia miesjuttujani koskien. Osa miehistä ei pidä siitä, että nainen hellii ja kohtelee kuin pienoista kissanpentua, koska se käy miehisyyden päälle. Ja minä tyhmä usein itse lähestyin miestä hellyyden osalta, enkä kohdellut kuin vahvaa luolamiestä. Ei ihme, että ainoa toimiva suhteeni on tämä, jossa mies on hellyydenkipeä eikä välitä machomiehen roolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri rakkaus ei ratkaise ongelmaisia ja on epätodennäköistä, että ajautuisit tuossa tilassa suhteeseen joka tekee sinut todella oikeasti onnelliseksi. Kuulostaa siltä,että sinulla on isoja ongelmia ja olet vasta nuori. Hae siis apua noiden asioiden käsittelyyn jos oikeasti haluat asioiden muuttuvat ja tasapainoisen elämän alkavan kohdallasi. Se voi olla pidempi tai lyhyempi tie mutta fantasiointi tai itsensä ruoskiminen ei vie sinne.
Alue: Aihe vapaa
Eikö kellään ole neuvoja asian suhteen?