olen paskassa suhteessa...en osaa lähteä

mikset pidä puoliasi?

Lähde kerralla ja lähde kunnolla, äläkä katso taaksesi. Kamat kasaan ja kaverin luokse ja sieltä etsit kämppää. Puhelinnumero vaihtoon.

Saman ongelman kanssa painin. En tiedä missä vaiheessa muutuin niin nössöksi, ettei yksinkertaisiinkaan asioihin osaa sanoa omaa mielipidettä, saati sitten että ilmoittaisi halusta erota. Olen niin aivoton nykyään, että mietin miten se pitäisi ilmaista.. kahvipöydässä aamulla? Tekstarilla töistä? Illalla sängyssä?  Sen verran tasapaksuksi akaksi olen muuttunut että ajatuskin tuntuu naurettavalta että yhtäkkiä ilmoittaisin jotakin niin merkittävää.."pena hei, haluun erota".  Paitsi että tää pena kävisi pahimmillaan kimppuun tai toteuttaisi itsemurhansa kuten on luvannut tehdä jos jätän. Että lähde, jos et ole vielä aivan lapatossu. Minä olen.

Minulla oli sama tilanne. Vuoden mietin ja mietin, enkä uskaltanut lähteä. Sitten hyvä ystäväni erosi ja näin miten onnellinen hänestä tuli, mistä sain voimaa omaan erooni. Sain erottua ja nyt olen uudessa onnellisessa parisuhteessa :)

Miksi tuhlata elämästä taas tämäkin vuosi huonossa suhteessa kun voisi rakentaa jo uutta ja onnellista? Jokainen viikko on hukkaan heitetty. Tee päätös ja toimi nyt heti. Ei vasta ensi viikolla.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 23:21"]

Saman ongelman kanssa painin. En tiedä missä vaiheessa muutuin niin nössöksi, ettei yksinkertaisiinkaan asioihin osaa sanoa omaa mielipidettä, saati sitten että ilmoittaisi halusta erota. Olen niin aivoton nykyään, että mietin miten se pitäisi ilmaista.. kahvipöydässä aamulla? Tekstarilla töistä? Illalla sängyssä?  Sen verran tasapaksuksi akaksi olen muuttunut että ajatuskin tuntuu naurettavalta että yhtäkkiä ilmoittaisin jotakin niin merkittävää.."pena hei, haluun erota".  Paitsi että tää pena kävisi pahimmillaan kimppuun tai toteuttaisi itsemurhansa kuten on luvannut tehdä jos jätän. Että lähde, jos et ole vielä aivan lapatossu. Minä olen.

[/quote]

Hommaa kämppä ja kerro erosta vasta kun olet turvassa jos on uhka että sulle kävisi jotain. Toisen itsemurhasta taas et olisi yhtään mitenkään vastuussa. Annatko mieluummin miehen tappaa sut sisältä?

Samanlaisessa suhteessa olin vuosia. Sitten, tiedäthän sen tunteen kun se toinen on taas tehnyt jotain niin järkyttävää että et enää edes itke, olet ihan turta ja katsot koko tilannetta vain jostain etäältä kuin se tapahtuisi jollekin toiselle. Tällä kertaa odotin että hän on nukkumassa, otin rahat ja puhelimen ja lähdin vain ovesta. Soitin siskolle että voinko tulla, ja siellä rauhoituttua laitoin miehelle tekstarin että en ikinä tule takaisin. Enkä mennyt. Hän rupesi heti tietenkin katuvaksi ja rakastavaksi, mutta se on tapahtunut niin monta kertaa ja taas on päädytty takaisin samaan, että kovetin vain mieleni. Nyt kaksi vuotta myöhemmin en voi uskoa että kaikki se ahdistus on poissa ja elän rauhallista, tasaista ja tyytyväistä elämää.

JSSAP, ihan oikeasti.

Mä lähdin aikoinaan paskasta suhteesta. Mies ryyppäsi ja rellesti ties missä milloinkin. Mun mitta tuli täyteen ja yhtenä päivänä vaan lähdin. Onneksi ei asuttu yhdessä. Päivääkään en ole lähtöäni katunut.