Mies ja ensirakkaus

Meillä mies oli facen kautta ensirakkauteensa yhteydessä ja kun asia tuli ilmi nii ilmeni että oli ollut ns saavuttamaton kuin romaanissa kirjoitettu tarina kuinka nämä kaksi eivät olosuhteiden takia toisiaan saaneet. No se yhteys jatkui noin vuoden verran (nainen asuu toisessa maassa) ja on riidelty kunnolla eräänkin kerran. Mieheni ei halua erota minusta mistään hinnasta. Tiedä sitten..

[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 17:07"]

Nyt kun luin viestisi 9, luulen, että tuo viimeksi mainitsemasi on todennäköisintä. Monella tapaa tuntuu, että olen hänelle tärkeä. Sanoikin tuon avautumisen jälkeen turhautuneena, että aina käsitetään väärin, jos alkaa vähän syvällisempiä puhua, tms. Ehkä ei ollut muille naisystäville asiasta ikinä puhunut...

Kysyi minulta, että kai minäkin olen joitakin ex-miesystäviä rakastanut?

Otin asian puheeksi, että mitä jos nainen lähestyisi suhteen uudelleenlämmittelyn merkeissä näin vuosien päästä, niin mies sanoi, että se oli silloin 25 v. sitten...ihmiset ovat vanhentuneet ja muuttuneet.

Mutta sitten hän kyllä sanoi jotain, mikä sai minut miettimään, ettei ole päässyt suhteesta vieläkään kunnolla yli...Mies tekee työssään kotikäyntejä, siis tavallaan korjaa jotain ja menee ihmisten koteihin, ja kun kysyin, että no mitä jos nainen soittaisi häntä korjauskäynnille joskus, hän sanoi, ettei menisi naisen luo. Ettei pystyisi jotenkin menemään.  Miksei? Jos ei ole mitään tunteita enää, pitäisi voida mennä. Kyllä itse voisin ex-miesystävän luo mennä ihan ammatillisessa mielessä.

Ap

[/quote]

Kerroit aiemmin että pidät itseäsi tunneihmisenä. Olen huomannut sellaisen asian, että tunteelliset ihmiset myös jättävät ne tunteet taakseen ällistyttävän helposti. Itse en käsitä sitä lainkaan. Itse tunnen hyvin harvoin mitään ketään ihmistä kohtaan, mutta kun tunnen, se tekee kyseisestä ihmisestä minulle erityisen oikeastaan loppuiäkseni. Ei se tarkoita että haaveilisin uudesta yrityksestä, mutta neutraalisti en koskaan tule suhtautumaan tähän ihmiseen. Ehkä miehesi on samanlainen?

> Itse en käsitä sitä lainkaan. Itse tunnen hyvin harvoin mitään ketään ihmistä kohtaan, mutta kun tunnen, se tekee kyseisestä ihmisestä minulle erityisen oikeastaan loppuiäkseni.

No tuo just mun mielestä on väärin uutta nais/miesystävää kohtaan - siis jos jää jumittamaan johonkin edelliseen suureen rakkauteen. Lähtökohtaisesti mun mielestä pitäisi kyllä voida suht neutraalisti suhtautua ex-miehiin ja -naisiin - se kertoo ehkäpä eniten tunteiden käsittelemättömyydestä. Ei oo oikein nykyistä mies- tai naisystävää kohtaan, jos tuntee jotakin edellistä kohtaan tietyllä tavalla vahvemmin kuin nykyistä kohtaan. Sitten ei pitäisi oikeastaan ollakaan tosiaan enää kenenkään muun kanssa, vaan nauttia vaan keskenään niistä ihanista kipeistä katkeransuloisista muistoistaan.

Ap

> Meillä mies oli facen kautta ensirakkauteensa yhteydessä ja kun asia tuli ilmi nii ilmeni että oli ollut ns saavuttamaton kuin romaanissa kirjoitettu tarina kuinka nämä kaksi eivät olosuhteiden takia toisiaan saaneet. No se yhteys jatkui noin vuoden verran (nainen asuu toisessa maassa) ja on riidelty kunnolla eräänkin kerran. Mieheni ei halua erota minusta mistään hinnasta.

En tiedä, onko tässä jotakin samantapaista. Tosin nämä kaksi olivat kyllä kihloissakin ja asuivat yhdessä. Mutta eivät kauhean monta vuotta kyllä yhdessä ehtineet olla.

Surullisen usein ihmiset alkavat idealisoimaan entisiä rakkauksiaan, ja onhan sitä itsekin joskus siihen "syyllistynyt"..."Mitähän meistä olisi voinutkaan tulla..." ja "kuinka niin kovasti rakastettiin" ja "miksi erottiin"...

Tosiaan, tunnustan - olen itsekin joskus aiemmin romantisoinut edellisiä suhteita. Mutta en enää, ehkä noita asioita on vaan pään sisällä prosessoinut. Arvostan rakkautta kun se kohdalleni tulee, enkä taatusti sitä ala pilaamaan millään ensirakkauspohdinnoilla.

Toisaalta hyvä, että mies otti asian esille ja puhui.

Ap

Ja taas tuli tämä esille...Kuulemma meidän suhde ei "syki" samalla tavalla kuin ensirakkaus. Ei ole samanlaista tunnetta ja huumaa. Kuitenkin mies sanoo tykkäävänsä minusta, muttei osaa sanoa, kuinka paljon...Kannattaakohan tällaisessa suhteessa edes roikkua?

Ap

Mies ei ole enää rakastunut sen jälkeen. Yksi syy on siinä, että ikää tulee. Ei se sinuakaan rakasta niin kuin ensimmäistään, mutta ehkä haluaa silti olla suhteessa.

Niin, no mä en taas halua sellaisen kanssa olla, joka ei rakasta mua...Kai se sitten ajattelee, että pidetään toi, kun tulee lapsensa ja sukunsa kanssa niin hyvin toimeen ja seksi toimii ja muutenkin nainen on ihan ok.

Mutta ei tuollaiseen voi tyytyä.

Ap

Itsestänikin tuntuu, että miehet ovat tähän enemmän taipuvaisia, siis romantisoimaan ja kaipaamaan ensirakkauksiaan. Minullakin on ollut kaksi tällaista miestä, joiden kanssa seurustelun n. vuoden verran hieman alle ja yli 20-vuotiaana. Toinen heistä soitteli ja kaipasi kuusi vuotta perään, toinen ei ole vieläkään lopettanut kahdeksan vuoden jälkeen yhteydenottoja (pyynnöistäni huolimatta). Itse olen ollut jo kohta seitsemän vuotta onnellisesti yhdessä nykyisen kanssa ja ei tulisi mieleenkään haikailla noiden entisten perään. Eihän sitä voi enää edes tuntea ks. ihmistä, niin paljon ihminen kasvaa henkisesti vielä siinä kahdenkympin tienoilla...

Eikös tosta ollut tutkimus hiljattain lehdessä että miehet ei välttämättä ikinä pääse erosta kokonaan yli, naiset tutkimuksen mukaan pääsee helpommin yli.

Mä en tajua sitä, miksi ihmeessä ensirakkaudesta täytyisi nelikymppisenä tehdä niin iso numero. Kaikilla nyt yleensä on ollut joku ensirakkaus. Oli mullakin; mieleenpainuva, ihana, raastavakin. Mutta en mä ole siihen suhteeseen jäänyt märehtimään, ja totta puhuen en sitä enää ajattelekaan, ja pystyn tutustumaan uusiin miehiin ilman jotain menneisyyden taakkaa...että jotenkin vertaisin johonkin edelliseen.

Vähän tuntui pahalta sen eksänsä puolesta, jonka kanssa miehellä on lapsikin. Minulle mies sanoi, kysyessäni, että olenko mäkin sitten joku korvike, kuten kaikki naiset ilmeisesti, tän ylivertaisen ensirakkautensa rinnalla, että olen ymmärtänyt asian ihan väärin. Että minä en ole, mutta se hänen eksänsä oli.

Mulla on ollut niin sellainen olo, että tän miehen kanssa meillä on aivan erityinen yhteys...sellaista sielunkumppanuutta. Siksi oli jotenkin järkyttävää kuulla tänä ensirakkausstoori. Mietin, eikö mies pidäkään meidän "juttua" niin merkityksellisenä kuin minä. Ja kyllä, tunnustan, olen itkenyt asian takia :(. Miettinyt, lopetanko koko suhteen, kun en haluaa enää tuosta ensirakkaudesta kuulla.

Mua niin ärsyttää, jos mies haikailee jotain vanhaa heilaa, kun itse olen mieheen aivan ihastunut, tai melkein jopa rakastunut...Tai ei se nyt varmaan sillä tavalla haikaile, mutta kyllä mä joskus mietin, että mitä jos tämä nainen vaikka eroaisi, ja ottaisi mieheen yhteyttä...Jättäisikö se sitten mut kuin nallin kalliolle? Olis kiva tietää...Jos näin olisi, lopettaisin tän suhteen tähän paikkaan.

Ap

Huh mua hirvittää et mun ensirakkaus kuvittelee et vieläkin kiinnostais. Yäk. En koskis pitkäkällä tikullakaan enään. Hyi hel....

Mun eksälle taas minä olen ensirakkaus. Ja tuntuu, ettei meinaa osaa päästä irti, vaikka ollaan 3 v. sitten erottu :(. Ei ole kenenkään kanssa meidän eron jälkeen ollut, ja aina kun nähdään, katsoo minua jotenkin merkitsevästi, ja on vieläkin jotenkin katkeran oloinen...Onko miehet jotenkin erilaisia tässä suhteessa kuin naiset? Siis heille on vaikeampaa unohtaa joku ensirakkaus?

Mä pidän itseäni tunneihmisenä, mutta ajattelen niin, että ei se ensirakkaus sen kummoisempi ole kuitenkaan kuin joku muukaan. Se nyt vaan sattui olemaan ensirakkaus. Onneksi olen saanut kokea rakkautta tuon ensirakkauden jälkeen, eikä ole siihen jäänyt jumittamaan.

Sanoin miehelle, että jos nyt alkaisittekin olemaan yhdessä, niin mikään ei takaa sitä, että homma toimisi...Varsinkin, kun johonkinhan se tyssäsi silloin ekallakin kerralla.

Mietin, että otan vähän etäisyyttä mieheen. Ehkä sitten tajuaa, mikä hänelle on tärkeää (ja jotenkin uskoisin, että se voisi kuitenkin olla minä ja tämä meidän suhde, sellainen fiilis on tullut...mutta tuollaisia ensirakkausjuttuja on vaan raskasta kuunnella).

Ap

Tuskin tuota asiaa voi siltä pohjalta selvittää, että pohtii miesten ja naisten eroja. Kyllä ne erot ovat yksilöiden välisiä, ei sukupuolten.

Tunnet miehen, joten osaat tulkita häntä paremmin kuin me täällä. Voi olla että hän on epävarma suhteenne toimivuudesta ja yritti työntää sinua kauemmas tällä kertomuksella. Joko alitajuisesti tai tarkoituksella. Tai sitten hän halusi osoittaa että luottaa sinuun ja siksi kertoi tämän itselleen hyvin tärkeän ja henkilökohtaisen asian. Hän ei ehkä tajunnut, että alkaisit tuntea epävarmuutta tuon asian vuoksi, kun se kuitenkin on mennyttä. Kuten sanottu, osaat varmaan itse arvioida miehen luonteen tuntien, mikä vaihtoehto on todennäköisin.

Nyt kun luin viestisi 9, luulen, että tuo viimeksi mainitsemasi on todennäköisintä. Monella tapaa tuntuu, että olen hänelle tärkeä. Sanoikin tuon avautumisen jälkeen turhautuneena, että aina käsitetään väärin, jos alkaa vähän syvällisempiä puhua, tms. Ehkä ei ollut muille naisystäville asiasta ikinä puhunut...

Kysyi minulta, että kai minäkin olen joitakin ex-miesystäviä rakastanut?

Otin asian puheeksi, että mitä jos nainen lähestyisi suhteen uudelleenlämmittelyn merkeissä näin vuosien päästä, niin mies sanoi, että se oli silloin 25 v. sitten...ihmiset ovat vanhentuneet ja muuttuneet.

Mutta sitten hän kyllä sanoi jotain, mikä sai minut miettimään, ettei ole päässyt suhteesta vieläkään kunnolla yli...Mies tekee työssään kotikäyntejä, siis tavallaan korjaa jotain ja menee ihmisten koteihin, ja kun kysyin, että no mitä jos nainen soittaisi häntä korjauskäynnille joskus, hän sanoi, ettei menisi naisen luo. Ettei pystyisi jotenkin menemään.  Miksei? Jos ei ole mitään tunteita enää, pitäisi voida mennä. Kyllä itse voisin ex-miesystävän luo mennä ihan ammatillisessa mielessä.

Ap

Nosto! Olisi kiva kuulla mielipiteitä! Ootteko törmänneet mieheen, jolla on ollut niin unohtumaton ensirakkaus (pidempi, ja aikuisiällä, siis yli 20-v.), että siitä ovat teillekin maininneet.

Ja onko kuitenkin niin, että mies on sanonut kuitenkin teitä (siis nykyistä) rakastavansa?

Mulle mies on sanonut tykkäävänsä musta ja tuntuu haluavan olla mun kanssa...mutta ärsyttää tuollainen ensirakkauden ylistys. Kai nyt jokainen nainen haluaa olla miehelle se rakkain, vaikkei ensirakkaus olekaan.

Ap

Ensirakkauden muistaminen on ok, siitä ihmisestä välittäminenkin on ok. Käsittääkseni todella moni muistelee lämmöllä ensirakkautta, mutta sen päättymisen jälkeen on edetty normaalisti eteenpäin ja luotu uusia, hyviä (useimmiten parempia) ihmissuhteita.

Ok EI ole se, että takertuu menneesen ja ihmiseen vuosikausiksi tavalla, että pitää muita jopa korvikkeina. Noissa tapauksissa terapia tai edes keskusteluapu olisi tarpeen. On hyvä muistaa, että kenenkään tunteet eivät kerro sinusta itsestäsi - jos mies ei sinua tule rakastamaan syy ei ole sinussa, vaan siinä ettei mies ole päässyt yli. 

Olen kyllä ja omanikin on unohtumaton! Enkä todellakaan haluaisi olla rakkain, joku muu kantakoon niin raskaan roolin! Paljon helpompi olla vaan se josta tykätään, eikä toisen koko elämä! Rakkaus ja parisuhde on vain yksi osa tasapainoista elämään, josta ei tehdä niin pirun suurta numeroa!

[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 14:13"]

Olen kyllä ja omanikin on unohtumaton! Enkä todellakaan haluaisi olla rakkain, joku muu kantakoon niin raskaan roolin! Paljon helpompi olla vaan se josta tykätään, eikä toisen koko elämä! Rakkaus ja parisuhde on vain yksi osa tasapainoista elämään, josta ei tehdä niin pirun suurta numeroa!

[/quote]

Jokin idea tässä on. Mitä vähemmän rakkaudelle antaa roolia, sen helpompaa se on. Jokaisen suhteen ei ole tarkoituskaan kestää hautaan asti ja jokaisesta pitäisi pystyä nauttimaan ilman, että joka asiaa pilkotaan pieniin osiin! Oikean elämän rakkaus ei vaan ole kuin Harlequin-kirjoissa!