Nuoret äidit hyviä äitejä, siinä missä vanhemmatkin äidit

Millä rahoilla sitten elit 15-vuotiaana, kun lapsesi sait? Koetko, että olit henkisesti ja fyysisesti tarpeeksi kypsä äitiyteen? Pitäisikö siis täysi-ikäisyyden rajaa laskea ja lapsuutta lyhentää vai olitko vain onnekas poikkeus?

En tunne kovin montaa teini-ikäistä äitiä, joten otantani ei ole kovin suuri mutta ne, jotka tunnen, ovat olleet täysin lapsia, emotionaalisesti lapsellisempia kuin ikäisensä ja halusivat lapsen, koska janosivat rakkautta, jota eivät saaneet omassa kodissaan. Lapsi oli tosiaan kotileikkiä, koska fiksu, analyyttisesti ajatteleva, omat rajansa ja rajoitteensa tunteva nuori olisi takuulla halunnut odottaa lasten tekoa ja opiskella ensin, hankkia sitä henkistä pääomaa vähän muualtakin kuin vain kotipiiristä ennen lapsen tekoa. Mielestäni lapsen teko alaikäisenä, rahattomana, henkisesti ja fyysisesti vielä kasvuvaiheessa on aivan yhtä viisasta kuin humalahakuinen juominen samanikäisenä, ja fiksut nuoret tosiaan eivät sitä tee. Tilaastot myös tukevat tätä, koska nuorilla äideillä huostaanotot ovat huomattavan yleisiä. Nuorten äitien lapsilla on myös enemmän vaikeuksia koulussa.

Mikään sanomastani ei tietenkään poista sitä, ettetkö sinä olisi hyvä äiti ja paras mahdollinen äiti lapsillesi. Voit olla tilastollinen poikkeus. Toisaalta en pidä järin fiksuna sitä, että markkinoit nuorena lapsen saamista palstalla, jota lukee juuri nämä samanikäiset lapselliset teinit, jotka haaveilevat siitä vauvasta omaa emotionaalista tyhjyyttä täyttämään. Olet siinä väärässä. Nuorena lapsenteko on rankkaa ja pysäyttää nuoren kasvuvaiheen ja lapsuuden. Fiksu nuori tajuaisi, että ikävaiheita ei kannata harpata eikä tavoitella aikuisten asioita liian nuorena. Jo seksielämän aloittaminen tuossa iässä (ns. laittomassa vaiheessa eli seksiä voit harrastaa vain nuoremman tai samanikäisen kanssa ilman että se olisi laitonta) on osoitus siitä, ettei tajua tai ymmärrä omia rajoituksiaan ja sitä, että pitkä lapsuus on lahja, ei rasite. Joka luokalla on yksi tai kaksi "varhaiskypsää", jotka kuvittelevat olevansa aikuisia, vaikka tosiasiassa eivät uskalla olla lapsia. Kun on riittävästi saanut tukeutua vanhempiin ja kasvaa rauhassa aikuisuuteen, ei tee radikaaleja ja jopa itseään vahingoittavia päätöksiä. Vahinkovauvat ovat näitä. Teiniraskaudet on aina osoitus huonosta lapsuudesta ja huonosta vanhemmuudesta. Lapsi ei ole saanut olla lapsi, ja se on surullista. Vielä surullisempaa on se, että lapsi kasvattaa sitten lasta.